Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko ihminen luonnostaan hyvä?
08.04.2021 |
Itse sanon ei. Suurimmalla osalla meistä on vain keskinkertainen moraali ja suuri mahdollisuus muuttua "pahaksi" milloin tahansa
Oi kuinka pessimistiseltä tämä kuulostaa. Onneksi monet meistä ovat eläneet hyvissä olosuhteissa, joissa pystymme saavuttamaan keskinkertaisen ihmisen kynnyksen ja siksi me myöa kohtelemme toisiamme keskinkertaisesti. Jee!
Kuitenkin, kuka tahansa voi - tietyssä tilanteessa - tehdä moraalittoman teon. Tämä jokaisen ihmisen potentiaali toimia moraalittomasti osoittaa , että olemme luonnostamme pahoja tai huonoja, mutta toimimme hyvin - kuitenkin useimmiten keskinkertaisesti - nykyiset olosuhteemme huomioon ottaen.
Tarkastellaan moraalista testiä. Voit ajatella, että useimmissa kanssakäymisissä ihmiset kohtelevat sinua hyvin, he eivät varasta tavaroitasi, sylje sinua päin tai käytä väkivaltaa sinua kohtaan
Mutta mitä tapahtuisi, jos me muuttaisimme heidän sosiaalisia olojaan todella epäedullisemmaksi? Oletetaan nyt, että meteori törmää maahan, missä lopunaika näyttää koittavan meille kaikille!
Jos meteori törmää maahan, muihin ihmisiin kohdistuvan väkivallan ja murhan toteuttamisen olosuhteet muuttuisivat paljon hyödyllisemmiksi, hyväksyttävämmiksi ja kannattavammiksi. Nuo 'keskinkertaiset' ihmiset eivät enää kohtele sinua kuin keskivertoisia ihmisiä - Jokainen vastaa itsestään keinoja kaihtamatta.
Kommentit (17)
Asiallista pohdiskelua.
Sivistys on todellakin pelkkä ohut kuorrutus, sen kun raapaisee pois, alta paljastuu peto.
Tämä peto on sitä suurempi, mitä "parempi" ja "hyvempi" ihminen kuvittelee olevansa.
Petoa pystyvät hallitsemaan, ja usein myös hallitsevat, ne ihmiset jotka tunnustavat ja tunnistavat
pedon olemassaolon nykyisellään.
Heihin pahalla ei ole valtaa.
Esimerkkinä tästä on se, että uskovaiset ovat osoittautuneet erittäin julmiksi murhaajiksi, kun
ovat tähän mahdollisuuden saaneet.
Tämä ei luonnollisesti koske kaikkia uskovaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä ajatus, että ns. varman kuoleman lähestyessä haluaisi käyttää viime hetket varastamalla ym. Minkä vuoksi, kukaan ei siitä lopulta hyötyisi? Yleensäottaen harva kuolemansairas muuttuu yhtäkkiä murhaajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Jännä ajatus, että ns. varman kuoleman lähestyessä haluaisi käyttää viime hetket varastamalla ym. Minkä vuoksi, kukaan ei siitä lopulta hyötyisi? Yleensäottaen harva kuolemansairas muuttuu yhtäkkiä murhaajaksi.
Eli siis ap, voitko selittää vähän esimerkkiäsi, miksi anarkia iskisi tuolloin, kun koko ihmiskunta olisi saman kohtalon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, pikkulapsilla on tutkittu reaktioita jo ennen kuin osaavat edes puhua. Ymmärtävät että on ilkeää, jos joku vie joltain toiselta jotain pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat luonnostaan empaattisia, mutta myös itsekkäitä. Vaikuttaisi, että liiasta empatiasta opitaan pois, kun järkeä ja kokemusta tulee lisää.
Ihminen on lähtökohtaisesti itsekäs ja paha olento, joka on ajoittain
hyvä ja myötätuntoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tietenkään ole. Maailma on täynnä pahuutta.
Eniten ärsyttää se, että hyvän ja pahan peruskäsitteet katoavat lapsilta, kun pahaa häivytetään pois saduista ja lastenohjelmista. Nykyajan (länsimaiset) ihmiset eivät enenevässä määrin ymmärrä, mitä pahuus ja paha ihminen tarkoittavat. Pahuus nähdään jonkinlaisena väliaikaisena käytöshäiriönä tai sairautena, johon on lääke. Valitettavasti näin ei ole.
"Toinen ihminen ei ole sinua vastaan, vaan itsensä takia".Tälläisen sanonnan olen joskus kuullut ja luulen sen pitävän todella hyvin paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskimääräinen ihminen ei ole erityisen paha tai väkivaltainen. He eivät muutu väkivaltaisiksi, vaikka olosuhteet muuttuvat. Tästä on runsaasti erimerkkejä: Leningradin piiritys, keskitysleirit ja esim. Aasian tsunami. Osa kyllä raaistuu, mutta suurin osa yrittää jatkaa normaalia elämää. Tutustu näihin em. tilanteista kertovaan kirjallisuuteen. Kauheuksien keskelläkin valtaosa ihmisistä on tolkullisia ja moraalisia. He eivät halua tappaa toista ihmistä helpoin perustein. Ja suurin osa ihmisistä ei pysty tappamaan toista, vaikka tilanne olisi mikä. Siksi armeijassakin puhutaan "vihollisesta" eikä ihmisistä, joita pitää ampua. Vihollinen pyritään aina epäinhimillistämään, koska ihmisen luonteeseen ei kuulu toisen tappaminen.
On vaikea sanoa, onko ihminen luonnostaan hyvä vai paha, mutta sosiaalisia ihmiset kyllä ovat. Yhteisöllinen elämä ei ole mikään modernin elämän mahdollistama hauras ihanne, vaan ihmiset ovat kehittyneet yhteisöllisiksi selviytyäkseen paremmin luonnontilassa. Toisin kuin leffat tai sarjikset ehkä antaisivat ymmärtää, tosimaailmassa "yksinäiset sudet" olisivat erittäin haavoittuvaisessa asemassa. Heidän alueensa olisi helppo vallata tai heidät olisi helppo pitää poissa arvokkaalta resurssilta, heidät olisi helppo ryöstää tai tappaa, he eivät voisi tehostaa tuotantoaan erikoistumalla tai työnjaolla, heillä ei olisi tukiverkostoa tai puolustajia heikkoina hetkinään ja heidän kyvyttömyytensä luottaa toisiin (ja toisten luottamuksen puute heitä kohtaan) olisi heille epäedullista. Vaikka onkin epätodennäköistä, että nykymaailman erittäin alhainen väkivallan määrä laskisi tai edes olisi nousematta jonkin verran olojen muuttuessa karummaksi, niin yhteisöllisyyden merkitys varmaankin jopa kasvaisi. Sanonta "jokainen huolehtikoot itse itsestään" ei kuvaa hyvin historiallista ihmistä.
Ihminen on eläin. Eläimet lähtökohtaisesti ajattelevat yleensä aina omaa ja jälkeläistensä parasta, se on luonnon selviytymiskeino, toiset enemmän ja toiset vähemmän, jotkut vain peittävät sen paremmin. Oman edun tavoittelu nähdään kuitenkin usein pahuutensa.
Alue: Aihe vapaa
Ihminen itsessään ei ole hyvä eikä paha, mutta voi tehdä hyviä tai pahoja tekoja.