Ulkona paistaa aurinko, mutta en jaksa lähteä kävelylle, vaikka haluaisin!
Täällä työtön keski-ikäinen lihava ja masentunut av-mamma.
Alkuvuodesta taas laihdutin, söin terveellisemmin ja ulkoilin joka päivä.
Nyt on ote taas kerran herpaantunut ja on mennyt mässäilyn puolelle.
Olen ihan sokerikoukussa, mutta ei se niinkään harmita.
Eniten harmittaa, että en saa kammettua itseäni ylös ja ulos ja lenkille.
Hankin jo vuosia sitten sitä varten koirankin, että olisi kävelyseuraa, ja tulisi lähdettyä.
Mutta ei, sen kun voi päästää takaovesta asioilleen ihan ominpäinkin.
Auttakaa!
Kohtalotovereita?
Miten sait itsesi liikkeelle?
Kaverit ovat kaikonneet koronan myötä. Ei ole ketään juttuseuraakaan, paitsi puhelimen päässä oma äiti.
Ei siis ole ketään, jota voisi pyytää lenkkiseuraksi.
Haluaisin mennä ulos ja tiedän, että siellä mieli piristyy. En silti saa aikaiseksi.
Ikävää. Sen sijaan notkun vauva-palstalla ja syön.
Kommentit (23)
Heitä kourallinen kolikoita ikkunasta ulos ja mene keräämään. Jos haluat enemmän haastetta, niin seteleitä. Joudut ehkä juoksemaankin.
Tsemppiä! Voisitko pilkkoa haasteen osiin? Huolehdi, että olet syönyt sopivasti, että jaksat mennä ulos. Sitten vaikka peset hampaat, asioit vessassa, puet alusvaatteet, lenkkivaatteet. Kerrot koiralle samalla, että kohta mennään. Se innostuu siitä, ja se voi tarttua. Sitten mahd aurinkolasit päähän, kakkapussit ja avain taskuun, ovi auki ja ulos. Laita kännykkään hälytys, milloin käännyt takaisin. Ihan kuinka lyhyt käveleskentely vain. Tavoitteena voi olla nuuhkia hetki ulkoilmaa ja tutkia, kuinka isot silmut puissa on.
Älä ajattele liikaa. Unohda häpeä syömisistä, aiemmasta liikkumattomuudesta. Se on mennyttä. Kurkistele ulos. Jos mietit yhtä kävelyä hervottoman elämänmuutospaketin osana, lannistut. Mutta se on vain yksi hetki ulkona, vain tänään. Ei ole kuin tämä hetki.
Katsele maisemaa koirasi silmin. Mitä se näkee, mihin se reagoi, mitä tutkii. Juttele sille, rapsuttele. Anna sen valita osa reitistä.
Muista, että teet ulos kurkistamisen lempeydestä itseäsi kohtaan. Älä rankaise itseäsi rankalla lenkillä. Verryttele ulkona ja ota rennosti. Ole vain. Istu jonnekin ja nuuski ilmaa.
terv. BED-syömishäiriöinen liikkumaan opettelija. Et ole yksin.
Vieläkin se aurinko somasti ikkunasta paistaa.
Kovasti olen mielessäni ponnistellut lähteäkseni, mutta en vaan saa aikaiseksi.
Eikö kenelläkään olisi jotain konstia, miten saisi itsensä haalattua pihalle?
ap