Miten vanhempasi tapasivat toisensa?

Baarissa. Olivat kummatkin opiskelijoita, mutta eri yliopistoista.

Äitini ja tätini, eli isäni pikkusisko, ovat olleet lapsista asti kavereita. Vanhempani tapasivat kun äitini meni tätini luokse yökylään.

Joskus 1950-loppupuolella isä meni tapaamaan tätiäni asuntoon, missä tämä asui kaksossiskonsa kanssa. Syytä ei ole kerrottu, että miksi isä meni tapaamaan tätiäni. Luultavasti isä oli tapaillut tätiäni ja heillä oli tarkoitus aloittaa seurustelu. Sillä kertaa isä oli tavannut tätini kaksossiskon ensimmäisen kerran. Ikää heillä oli lähemmäs 20 vuotta. Tarkkaan ei ole kerrottu, että mitä tapahtui, mutta niin kävi, että isä aloitti seurustelemaan tädin siskon kanssa, meni tämän kanssa naimisiin ja sai lapsia. Niin ja jos joku ei ole huomannut, että tämä tädin sisko on siis äitini. 

Tansseissa.

Äiti ja isä olivat jo lapsuudessaan rajanaapureita. Kun äitini oli kuollut, niin kummitätini, joka on äidin siskon tytär, tuli minulle tokaisemaan, että äiti oli varmaan isäni kanssa mennyt naimisiin, kun isä opiskeli hyvään ammattiin ja äiti pääsi hänen kanssaan sitten maalta pois kotirouvaksi.

Sen kuvan valitettavasti aina sainkin vanhemmistani, ettei se ollut mikään suuri romanssi varsinkaan äidin puolelta. Hän ei myöskään mitenkään peitellyt sitä, että ei ollut viihtynyt maalla. Siltikin se, miten ikävästi sekä isäni nuorempi veli että äitini vanhempi sisko suhtautuivat isääni, alkoi tuntua minusta hyvin raskaalta varsinkin sitten, kun isä jäi siihen yksin ja sairastui vakavasti.

Tästä kummitädistäni ja muista aloin vähitellen sitten vasta näin keski-iässä sivulauseista ymmärtää, että äidin sisko oli myös haukkunut isääni ilmeisestikin vuosikymmeniä avoimesti omille lapsilleen, joilla oli isästäni siksi hyvin erikoinen käsitys. Uskon sen olleen pohjimmiltaan jonkinlaista kateutta, kun isä ja äiti tekivät sentään 60-luvulla jonkinlaisen luokkahypyn, vaikka se sitten lopulta lässähtikin 90-luvun lamaan.

Hassua on, että luulin vielä äitini kuoltuakin, että vanhempani olisivat menneet naimisiinkin jotenkin pienesti. Mutta ei: Kuulemma oli ollut ihan kirkkohäät ja kaikkea. Äiti ei koskaan puhunut siitä mitään. Ilmeisesti mitenkään pakolla eivät silti menneet naimisiin ja tosiaan olivat yhdessä loppuun asti.

Isä muutti äitini kotikylälle. Olivat eri kouluissa, mutta äiti oli kesätöissä kioskilla, jolla nuorisoa iltaisin notkui. Isä heidän mukanaan ja alkoi piirittää sievää kioskinmyyjää. Olivat naimisissa 35 vuotta, isän kuolemaan saakka. 

Tutustuivat ilmeisesti jo koulussa, kun isä tuli äitinsä kanssa paikkakunnalle sotaa pakoon talvisodan alettua. Sitä en tiedä, milloin sitten alkoivat seurustella. Isä oli sotaväessä ja pääsi aina välillä lomille. Minä oli siitä sitten tuloksena. Siihen aikaan eivät osanneet hankkia ehkäisyvälineitä. Eivät koskaan avioituneet.

Ruotsinlaivalla, 70-luvulla. Olivat yhdessä reilu 20 vuotta. 

Ei tullut koskaan kysyttyä, mutta arvelen, että jo lapsena -30 lukua.

Äiti oli sodassa lottana, ja tuli sodan jälkeen tapaamaan lottaystäväänsä.  Siellä oli naapurin poika kylässä, eli isä.

Isällä oli jo morsian katsottuna, mutta kun kohtasi mustasilmäisen evakkotytön, meni kuviot uusiksi.

Isä kuoli nuorena, me lapset ehdittiin hädin tuskin teini-ikäisiksi. Äiti eli leskenä lopun ikänsä.

Mummu ja pappa ei oikein olisi ensin hyväksyneet karjalaista miniää, mutta kun kaikki kolme poikaa sellaisen ottivat, niin pakkohan se sitten jo oli.  Ja hyvin kaikki menikin.  Äiti aina puhui anopistaan pelkkää hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli sodassa lottana, ja tuli sodan jälkeen tapaamaan lottaystäväänsä.  Siellä oli naapurin poika kylässä, eli isä.

Isällä oli jo morsian katsottuna, mutta kun kohtasi mustasilmäisen evakkotytön, meni kuviot uusiksi.

Isä kuoli nuorena, me lapset ehdittiin hädin tuskin teini-ikäisiksi. Äiti eli leskenä lopun ikänsä.

Mummu ja pappa ei oikein olisi ensin hyväksyneet karjalaista miniää, mutta kun kaikki kolme poikaa sellaisen ottivat, niin pakkohan se sitten jo oli.  Ja hyvin kaikki menikin.  Äiti aina puhui anopistaan pelkkää hyvää.

Mistäpäin isäsi sitten oli kun äiti karjalainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuva ois kiva yllätys kirjoitti:

Kirjeenvaihtoilmoituksen oli jompikumpi laittanut lehteen 50-luvulla.

 

Saiko 50-luvulla läskit ja rillipäät vaivautua?

Ja oliko 'kuva kiva yllätys'?

Haha, tuo oli aika yleinen lause ilmoituksissa.  Ja toinen oli "seikkailijat älkööt vaivautuko."

Ja aika usein myös haluttiin kirjeenvaihtoon "tositarkoituksella."

Lehdissä oli paljon kirjeenvaihtoilmoituksia.  Sekä naisten lehdissä, että muissakin, ja Suosikissahan oli ihan valtavan iso palsta näille, oli muistaakseni siinä isossa liitelakanassa.

Ne oli sen ajan deittipalstoja, ei siinä sen kummempaa.  Toiminta ei tietysti ollut yhtä nopeata kuin nyt.  Mutta me laitettiin ihan nuorina kavereitten kanssa johonkin Regina-lehteen ilmoitus, ja kirjeitä tuli valtava määrä, useammassa erässäkin.  Niitä oli jännää lueskella.  Joittenkin kanssa kirjoitettiin kun, mutta ei niistä mitään pitempää juttua koskaan syntynyt.

Ja niin kuin nytkin, myös silloin oli liikkeellä huijareita.  Esim. kristillinen Askel -lehti oli huijareitten areena.  Siellä kun oli kirjeenvaihtoa toivovina uskovaisia ns. vanhoja piikoja, jotka ei ehkä olleet kovin kokeneita miesten kanssa ja heidän uskottiin olevan helppoja saaliita, kun heille esittää olevansa kunnollisia ja vakavaraisia poikamiehiä vailla hyvää naisystävää, jopa avioliittotarkoituksella.  Varmasti saivatkin sitten "saalista.". 

Raadollista.

Äitini liftasi Isäni kyytiin. Olivat yhdessä yli 50 vuotta. Nyt molemmat menehtyneet.

Vierailija kirjoitti:

Joskus 1950-loppupuolella isä meni tapaamaan tätiäni asuntoon, missä tämä asui kaksossiskonsa kanssa. Syytä ei ole kerrottu, että miksi isä meni tapaamaan tätiäni. Luultavasti isä oli tapaillut tätiäni ja heillä oli tarkoitus aloittaa seurustelu. Sillä kertaa isä oli tavannut tätini kaksossiskon ensimmäisen kerran. Ikää heillä oli lähemmäs 20 vuotta. Tarkkaan ei ole kerrottu, että mitä tapahtui, mutta niin kävi, että isä aloitti seurustelemaan tädin siskon kanssa, meni tämän kanssa naimisiin ja sai lapsia. Niin ja jos joku ei ole huomannut, että tämä tädin sisko on siis äitini. 

Mites tädille kävi?

Lavatanssit johon tultiin matkojen takaa joten terveenä on pysytty.Jotakin 40% oli tuolta saadut puolisot.Sittemmin hiipui kun perheellistyminen vei sitten kävijät ja pop tuli jo vahvasti seuraavalla ikäluokalla.

Kirjeenvaihdon kautta, 1960-luvun lopussa. Just se huonoin tapa. Paras on, kun on ensin livessä nähty ja tutustuttu toisiin vuosien ajan. Nuo tuommoiset, että ensin muutamat kirjeet kirjoiteltu, sitten muutto toiseen kaupunkiin, missä ensitreffit ja sitten äkkiä naimisiin, on ilman satumaista onnea tuhoon tuomittuja. Semmoisten hätäisten peliliikkeiden jälkeen alkaa aina paljastua toisesta huonoja puolia liian myöhään, koska puuttuu kokonaan se, että olisi ensin riittävän hyvin tutustuttu. Isä nyt oli muutenkin semmonen hätähousu, että kaikki piti tapahtua nyt ja heti eikä vasta 15. päivä. Linja-autoasemallekin piti mennä puoli päivää etuajassa bussia odottelemaan ja sitten hermoili, että missä se bussi nyt "viipyy". Sitten kun bussi tunnin päästä ajoi laiturille, niin tämän hätähousun täytyi tunkea bussiin ensimmäisenä ja tuuppi sitten muita sivuun, että hän nyt menee. Ja äiti oli semmonen yksinkertainen idiootti, joka vielä meni sen pölhön kanssa naimisiin, teki sille kolme poikaa ja oli 21 vuotta naimisissa sekopää alkoholistin kanssa. Vähänkin fiksu nainen olisi jättänyt sen jätkän kuin nallin kalliolle. 

Mistä minä tiedän.

Olivat eläneet 70-80 luvun taitetta. Äiti todella hyvätuloisesta isosta perheestä, ikää 30 ja vanhemmat ei olleet hyväksyneet tyttärensä muuttoa omilleen. Ja tiukka seula ollut rakastajille. Muun muassa tuloraja ollut jonkinmoinen ja äiti muisteli 20 000 mk pitäneen olla vuositulot että voi keskustella suhlasuusesta. Äiti ollut kävelyllä jossain päin Helsingin toria, isä oli ollut rautakaupan lähetti ja autosta tuonut jotain torin kulmalle ja tervehtinyt kohteliaasti neitiä. Neiti oli laittanut kuskin ja auton merkille, käynyt rautakaupassa tiedustelemassa kuskin nimeä ja tilannut naulapaketin kotiin kuljetuksella tältä kuskilta tiettyyn kellonaikaan kotiin. Siinä oli ollut alun asetelma ja lopputuloksena äiti pakannut kamat ja karannut kotoa lähetin matkassa. Sanoo edelleen parhaaksi päätökseksi vaikka välit meni vanhempiinsa. Itse muistan hämärästi sen kaasuhellan ja poletit lapsuudesta. Isä opiskeli 90 luvulla teknikoksi ja sai kunnon työpaikan ja äiti uskalsi mennä sairaanhoitaja kouluun sen jälkeen kun oli kotoaan päässyt pois. 

En tiedä tarkkaan mutta luultavasti jossain viikonlopun tansseissa tai riennoissa 50-luvulla ja naimisiin tuli sit kiiru kun oli vauva tulossa. Käsittääkseni ehtivät kyllä seurustella ihan hyvän aikaa ennen naimisiinmenoa, että ei ollut mikään nopea "pakkoliitto" vauvan takia. Ja kuolemaan asti se liitto sitten kestikin, vaikka ei se mitään suurta onnea ollut ensihuuman jälkeen. Riitaisa ja rakkaudeton se lapsuudenkoti oli, mutta eipä niistä kumpikaan olisi sen kummempaa suhdetta pystynyt luomaan kenenkään muunkaan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tarkkaan mutta luultavasti jossain viikonlopun tansseissa tai riennoissa 50-luvulla ja naimisiin tuli sit kiiru kun oli vauva tulossa. Käsittääkseni ehtivät kyllä seurustella ihan hyvän aikaa ennen naimisiinmenoa, että ei ollut mikään nopea "pakkoliitto" vauvan takia. Ja kuolemaan asti se liitto sitten kestikin, vaikka ei se mitään suurta onnea ollut ensihuuman jälkeen. Riitaisa ja rakkaudeton se lapsuudenkoti oli, mutta eipä niistä kumpikaan olisi sen kummempaa suhdetta pystynyt luomaan kenenkään muunkaan kanssa. 

Juu. Ennenvanhaan se oli kauhistus, jos lapsi syntyi niin ettei vanhemmat olleet naimisissa keskenään.