Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksaa kuormittavaa työtä?
07.04.2021 |
Vinkkejä miten jaksaa jatkaa kuormittavasta työssä?
Työtilanne on paha, resurssipula valtava ja sama tilanne on jatkunut yli vuoden. Paitsi että vain pahentunut. Se resurssipula mitä oli vuosi sitten olisi nykyhetkeen verrattuna taivas.
Motivaatio töihin on kadonnut kokonaan. On suorastaan ihmeellistä, miten reagoin uupumukseen. Työterveydessä olen käynyt ja tukitoimet on käytössä miten olisi vain jaksettava. Ruuhka ja resurssipula ei ole minun vastuulla. Sillä jaksoinkin pitkälle mutta nyt tällä viikolla kuppi meni jotenkin nurin. Kävi tilanne jossa ylin johto pakotti käytännössä tekemään lisää töitä vaikka oli juuri sovittu lähiesimiehen kanssa toisin. Minua alkoi ottaa niin kovasti päähän tämä että koko työ tuntuu aivan vastenmieliseltä.
Olen pelännyt työuupumusta ja että se aiheuttaisi minulle masennusta tai että palaisin loppuun niin etten enää vain jaksa. Mutta nyt tapahtui näin että kaikki sitoutumiseni työnantajaan tuntuu kadonneen, motivaatiota ei ole työhön josta ennen pidin, ja suorastaan tekisi mieli haistatella ja ottaa loparit.
Uupumustahan tämä on. Kysymys kuuluu: miten tästä eteenpäin? Sairauslomalle minulla ei ole ongelmaa jäädä. Aiemmin tuntui etten missään nimessä hae sairauslomaa ja jätä kollegoja pulaan. Nyt tuntuu etten välitä enää siitäkään ollenkaan. Myös ajattelu ja päätöksenteko on heikentynyt - koen vaikeuksia ohjeistaa toisia ja tehdä työtä jossa ennen olin tosi hyvä. En jaksa enkä saa mitään siitä, mistä ennen sain sentään hyvän fiiliksen. Nykyisiin ohjattaviin ei kiinnosta tutustua , vitsit v*tuttaa ja olen huonolla tuulella oleva robotti.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas nostaa tätä ketjua.
Alkaa usko ja toivo loppua.
Miten pystyn etäännyttämään itseni työstäni niin, että en stressaa tai ahdistu siitä että töitä ei ehdi tehdä?
Kiireen vuoksi ainoa vaihtoehto on tehdä työt huonosti. Matemaattisesti laskettuna tiimilleni ja henkilökohtaisesti minulle määrättyjen tehtävien määrä on niin suuri, että niitä ei ole mahdollista tehdä normaalissa työajassa.
Joka päivä tulee uusia tehtäviä lisää.
Olen yrittänyt ratkaista tätä tekemällä ylitöitä mutta nyt on voimat niin loppu että ylityöt täytyy lopettaa. Ne piti lopettaa jo 2 viikkoa sitten mutta en lopettanut koska luulin, että saan työtilanteen ajantasalle. En saanut.
Tällä viikolla olen alkanut tuntea fyysistä painetta päässä. Myös melkein itkenyt töissä ja nytkin itkettää kun kirjoitan tätä. Töistä lähtiessä olen kuin zombi.
Käytännössä ainoa ratkaisu olisi kieltäytyä tulevista töistä. Pystynkö siihen on toinen kysymys. Aina löytyy tiimistä / esimieheltä syy miksi ne tehtävät on tehtävä. Jos en selviydy niistä, laiminlyön työtehtäviä.
Teen töitä niin nopeasti kuin se on mahdollista. Siis käytännössä niin nopeasti kuin tietokone toimii , mutta aika ei riitä. Esimies tai johtoporras ei tunnu ymmärtävän sitä. He luulevat että yhden tehtävän käsittelyyn menee 5minuuttia kun tosiasiassa prosessin vuoksi sitä ei voi tehdä kuin minimi 15minuutissa ja silloinkin täytyy tekijän suorittaa kokoajan 100% teholla.
Tällä viikolla havahduin siihen, että työtilanne tosiaan voi olla aivan mahdottomuus saada tasaantumaan. Sen tajuaminen, että meiltä tosiasissa vaaditaan mahdottomia, aiheutti paineen tunteen päähän.
Pelkään, että stressisietokykyni vaurioituu pysyvästi.
Eikä tässä mikään viikon sairausloma auta.
Vaihtoehtoni ovat siis :
Sairausloma, 3-4vkoa ja sen jälkeen sama paska jatkuuTai työnantajan vaatimusten ignooraaminen. Ajattelen, että voisin olla hyödyksi jos teen edes jotain. Ja jos aivan pokkana teen todella vain sen, minkä ehdin. Työnkuvaan kuuluu, että roikkuvaa työjonoa ei saa syntyä. Entäs jos annan sen vaan syntyä ? Suunnittelin, että kun jonoa alkaa olla, ottaisin esille asian tiimissä ja esimiehen kanssa että mitä voimme tehdä tälle, en ehdi käsitellä tehtäviä enää normaalina työaikana? Että en piilottele sitä vaan nostan asian esiin? Ei ehdi kukaan muukaan, mutta se hoidetaan ylitöinä.
Jos joku jaksaa lukea, olisi ihana jos kommentoitte myös jotain.
Olin itse samassa tilanteessa joskus vuosia sitten. Töitä oli jatkuvasti enemmän mitä kerkesi tekemään ja jatkuvasti vain haalittiin lisää töitä vaikka vanhoistakaan ei selvinnyt. Tilanne ratkesi sillä että alkoi tekemään normaaliin työtahtiin töitä ja jono kasvoi jatkuvasti. Tällä hetkellä jonoa on jo 2 vuotta ja kasvaa edelleen. Ei kiinnosta enää yhtään ja jos pomot tulevat valittamaan niin sanoo että tee itse.
Jos tulee kenkää niin se olisi valtava helpotus. Pääsisi ansiosidonnaiselle lepäämään. Toisaalta ei tämä enää niin uuvuttavaa ole kun vain tajusi sen ettei itseään pidä ajaa piippuun vaan tehdä töitä rennosti ja kiireettömästi. Keskittyä ainoastaan siihen työtehtävään mitä on tekemässä, eikä murehtia tekemättömistä töistä. Jos johtajat haalivat niin paljon töitä ettei niitä jouda tekemään niin ei se ole minun ongelma. Minä teen vain sen minkä kerkeän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas nostaa tätä ketjua.
Alkaa usko ja toivo loppua.
Miten pystyn etäännyttämään itseni työstäni niin, että en stressaa tai ahdistu siitä että töitä ei ehdi tehdä?
Kiireen vuoksi ainoa vaihtoehto on tehdä työt huonosti. Matemaattisesti laskettuna tiimilleni ja henkilökohtaisesti minulle määrättyjen tehtävien määrä on niin suuri, että niitä ei ole mahdollista tehdä normaalissa työajassa.
Joka päivä tulee uusia tehtäviä lisää.
Olen yrittänyt ratkaista tätä tekemällä ylitöitä mutta nyt on voimat niin loppu että ylityöt täytyy lopettaa. Ne piti lopettaa jo 2 viikkoa sitten mutta en lopettanut koska luulin, että saan työtilanteen ajantasalle. En saanut.
Tällä viikolla olen alkanut tuntea fyysistä painetta päässä. Myös melkein itkenyt töissä ja nytkin itkettää kun kirjoitan tätä. Töistä lähtiessä olen kuin zombi.
Käytännössä ainoa ratkaisu olisi kieltäytyä tulevista töistä. Pystynkö siihen on toinen kysymys. Aina löytyy tiimistä / esimieheltä syy miksi ne tehtävät on tehtävä. Jos en selviydy niistä, laiminlyön työtehtäviä.
Teen töitä niin nopeasti kuin se on mahdollista. Siis käytännössä niin nopeasti kuin tietokone toimii , mutta aika ei riitä. Esimies tai johtoporras ei tunnu ymmärtävän sitä. He luulevat että yhden tehtävän käsittelyyn menee 5minuuttia kun tosiasiassa prosessin vuoksi sitä ei voi tehdä kuin minimi 15minuutissa ja silloinkin täytyy tekijän suorittaa kokoajan 100% teholla.
Tällä viikolla havahduin siihen, että työtilanne tosiaan voi olla aivan mahdottomuus saada tasaantumaan. Sen tajuaminen, että meiltä tosiasissa vaaditaan mahdottomia, aiheutti paineen tunteen päähän.
Pelkään, että stressisietokykyni vaurioituu pysyvästi.
Eikä tässä mikään viikon sairausloma auta.
Vaihtoehtoni ovat siis :
Sairausloma, 3-4vkoa ja sen jälkeen sama paska jatkuuTai työnantajan vaatimusten ignooraaminen. Ajattelen, että voisin olla hyödyksi jos teen edes jotain. Ja jos aivan pokkana teen todella vain sen, minkä ehdin. Työnkuvaan kuuluu, että roikkuvaa työjonoa ei saa syntyä. Entäs jos annan sen vaan syntyä ? Suunnittelin, että kun jonoa alkaa olla, ottaisin esille asian tiimissä ja esimiehen kanssa että mitä voimme tehdä tälle, en ehdi käsitellä tehtäviä enää normaalina työaikana? Että en piilottele sitä vaan nostan asian esiin? Ei ehdi kukaan muukaan, mutta se hoidetaan ylitöinä.
Jos joku jaksaa lukea, olisi ihana jos kommentoitte myös jotain.
Olin itse samassa tilanteessa joskus vuosia sitten. Töitä oli jatkuvasti enemmän mitä kerkesi tekemään ja jatkuvasti vain haalittiin lisää töitä vaikka vanhoistakaan ei selvinnyt. Tilanne ratkesi sillä että alkoi tekemään normaaliin työtahtiin töitä ja jono kasvoi jatkuvasti. Tällä hetkellä jonoa on jo 2 vuotta ja kasvaa edelleen. Ei kiinnosta enää yhtään ja jos pomot tulevat valittamaan niin sanoo että tee itse.
Jos tulee kenkää niin se olisi valtava helpotus. Pääsisi ansiosidonnaiselle lepäämään. Toisaalta ei tämä enää niin uuvuttavaa ole kun vain tajusi sen ettei itseään pidä ajaa piippuun vaan tehdä töitä rennosti ja kiireettömästi. Keskittyä ainoastaan siihen työtehtävään mitä on tekemässä, eikä murehtia tekemättömistä töistä. Jos johtajat haalivat niin paljon töitä ettei niitä jouda tekemään niin ei se ole minun ongelma. Minä teen vain sen minkä kerkeän.
Hyvä, että olet löytänyt tavan jotenkin päästä eteenpäin. Etkö saa osaksesi jatkuvaa valitusta vai miten on mennyt? Miten kestät sitä painetta? Meillä mitataan kaikenlaisia pieniäkin asioita, joten tulee kyllä nopeasti valitusta/painetta, jos niissä monissa aikarajoissa ei pysy. Olen pyrkinyt tekemään kaiken niin, että valitusta tulisi mahd. vähän. En kuitenkaan jaksa tätä tahtia. Jos painetta ja valitusta alkaisi tulla lisää, niin minulla kyllä menisi motivaatio täysin ja en tiedä miten voisin jatkaa. Minulle itselleni on myös hyvin palkitsevaa, kun tiedän tehneeni työt hyvin ilman valituksia. (en ole ap)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas nostaa tätä ketjua.
Alkaa usko ja toivo loppua.
Miten pystyn etäännyttämään itseni työstäni niin, että en stressaa tai ahdistu siitä että töitä ei ehdi tehdä?
Kiireen vuoksi ainoa vaihtoehto on tehdä työt huonosti. Matemaattisesti laskettuna tiimilleni ja henkilökohtaisesti minulle määrättyjen tehtävien määrä on niin suuri, että niitä ei ole mahdollista tehdä normaalissa työajassa.
Joka päivä tulee uusia tehtäviä lisää.
Olen yrittänyt ratkaista tätä tekemällä ylitöitä mutta nyt on voimat niin loppu että ylityöt täytyy lopettaa. Ne piti lopettaa jo 2 viikkoa sitten mutta en lopettanut koska luulin, että saan työtilanteen ajantasalle. En saanut.
Tällä viikolla olen alkanut tuntea fyysistä painetta päässä. Myös melkein itkenyt töissä ja nytkin itkettää kun kirjoitan tätä. Töistä lähtiessä olen kuin zombi.
Käytännössä ainoa ratkaisu olisi kieltäytyä tulevista töistä. Pystynkö siihen on toinen kysymys. Aina löytyy tiimistä / esimieheltä syy miksi ne tehtävät on tehtävä. Jos en selviydy niistä, laiminlyön työtehtäviä.
Teen töitä niin nopeasti kuin se on mahdollista. Siis käytännössä niin nopeasti kuin tietokone toimii , mutta aika ei riitä. Esimies tai johtoporras ei tunnu ymmärtävän sitä. He luulevat että yhden tehtävän käsittelyyn menee 5minuuttia kun tosiasiassa prosessin vuoksi sitä ei voi tehdä kuin minimi 15minuutissa ja silloinkin täytyy tekijän suorittaa kokoajan 100% teholla.
Tällä viikolla havahduin siihen, että työtilanne tosiaan voi olla aivan mahdottomuus saada tasaantumaan. Sen tajuaminen, että meiltä tosiasissa vaaditaan mahdottomia, aiheutti paineen tunteen päähän.
Pelkään, että stressisietokykyni vaurioituu pysyvästi.
Eikä tässä mikään viikon sairausloma auta.
Vaihtoehtoni ovat siis :
Sairausloma, 3-4vkoa ja sen jälkeen sama paska jatkuuTai työnantajan vaatimusten ignooraaminen. Ajattelen, että voisin olla hyödyksi jos teen edes jotain. Ja jos aivan pokkana teen todella vain sen, minkä ehdin. Työnkuvaan kuuluu, että roikkuvaa työjonoa ei saa syntyä. Entäs jos annan sen vaan syntyä ? Suunnittelin, että kun jonoa alkaa olla, ottaisin esille asian tiimissä ja esimiehen kanssa että mitä voimme tehdä tälle, en ehdi käsitellä tehtäviä enää normaalina työaikana? Että en piilottele sitä vaan nostan asian esiin? Ei ehdi kukaan muukaan, mutta se hoidetaan ylitöinä.
Jos joku jaksaa lukea, olisi ihana jos kommentoitte myös jotain.
Olin itse samassa tilanteessa joskus vuosia sitten. Töitä oli jatkuvasti enemmän mitä kerkesi tekemään ja jatkuvasti vain haalittiin lisää töitä vaikka vanhoistakaan ei selvinnyt. Tilanne ratkesi sillä että alkoi tekemään normaaliin työtahtiin töitä ja jono kasvoi jatkuvasti. Tällä hetkellä jonoa on jo 2 vuotta ja kasvaa edelleen. Ei kiinnosta enää yhtään ja jos pomot tulevat valittamaan niin sanoo että tee itse.
Jos tulee kenkää niin se olisi valtava helpotus. Pääsisi ansiosidonnaiselle lepäämään. Toisaalta ei tämä enää niin uuvuttavaa ole kun vain tajusi sen ettei itseään pidä ajaa piippuun vaan tehdä töitä rennosti ja kiireettömästi. Keskittyä ainoastaan siihen työtehtävään mitä on tekemässä, eikä murehtia tekemättömistä töistä. Jos johtajat haalivat niin paljon töitä ettei niitä jouda tekemään niin ei se ole minun ongelma. Minä teen vain sen minkä kerkeän.
Hyvä, että olet löytänyt tavan jotenkin päästä eteenpäin. Etkö saa osaksesi jatkuvaa valitusta vai miten on mennyt? Miten kestät sitä painetta? Meillä mitataan kaikenlaisia pieniäkin asioita, joten tulee kyllä nopeasti valitusta/painetta, jos niissä monissa aikarajoissa ei pysy. Olen pyrkinyt tekemään kaiken niin, että valitusta tulisi mahd. vähän. En kuitenkaan jaksa tätä tahtia. Jos painetta ja valitusta alkaisi tulla lisää, niin minulla kyllä menisi motivaatio täysin ja en tiedä miten voisin jatkaa. Minulle itselleni on myös hyvin palkitsevaa, kun tiedän tehneeni työt hyvin ilman valituksia. (en ole ap)
Minun työni on myös tämän kaltainen. Huomautus jonosta tulee nopeasti. Yhtiön johdon tasolta painetta ja vaatimuksia .
Persoonana olen myös ihminen että harmittaa tehdä työ huonosti mutta olen pystynyt sopeutumaan siihen ja hyväksynyt sen, että työni laatu kärsii.
Periaatteessa tykkään tosi paljon itse työstä. Mutta koko tilanne on aivan kestämätön . Ja jos aiemmin luulin että työ on kuormittavaa ja tilanne vaikea, se on nyt edennyt pisteeseen jossa valoa ei näy enää tunnelin päässä. Käytännössä nykyresurssilla ja hankitulla lisäresurssillakaan ei selvitä työmäärästä. Jono tiimissä ja henkilökohtaisesti kasvaa. Mihin asti?
Meillä kipurajana aiemmin pidetty raja on jo ylitetty eikö loppua näy. Meille ei voi syntyä 2 vuoden jonoa, mutta on todella hirvittävää olla sillä puolella nyt, jossa rehellisesti tajuaa että kohta rikotaan luultavasti jotain lakeja. Mikä sitten ratkaisu ? Kuka tekee työn ? Kouluttamiseen menee nopeimmillaan 3-4vkoa. Kuka kouluttaa ?
Nämä ei ole minun murheita ja vastuulla. Mutta kyllä se vaan kuormittaa ja pahinta se, ettei tilanteeseen näy ratkaisua. Esimerkiksi lisäresurssia vasta haetaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas nostaa tätä ketjua.
Alkaa usko ja toivo loppua.
Miten pystyn etäännyttämään itseni työstäni niin, että en stressaa tai ahdistu siitä että töitä ei ehdi tehdä?
Kiireen vuoksi ainoa vaihtoehto on tehdä työt huonosti. Matemaattisesti laskettuna tiimilleni ja henkilökohtaisesti minulle määrättyjen tehtävien määrä on niin suuri, että niitä ei ole mahdollista tehdä normaalissa työajassa.
Joka päivä tulee uusia tehtäviä lisää.
Olen yrittänyt ratkaista tätä tekemällä ylitöitä mutta nyt on voimat niin loppu että ylityöt täytyy lopettaa. Ne piti lopettaa jo 2 viikkoa sitten mutta en lopettanut koska luulin, että saan työtilanteen ajantasalle. En saanut.
Tällä viikolla olen alkanut tuntea fyysistä painetta päässä. Myös melkein itkenyt töissä ja nytkin itkettää kun kirjoitan tätä. Töistä lähtiessä olen kuin zombi.
Käytännössä ainoa ratkaisu olisi kieltäytyä tulevista töistä. Pystynkö siihen on toinen kysymys. Aina löytyy tiimistä / esimieheltä syy miksi ne tehtävät on tehtävä. Jos en selviydy niistä, laiminlyön työtehtäviä.
Teen töitä niin nopeasti kuin se on mahdollista. Siis käytännössä niin nopeasti kuin tietokone toimii , mutta aika ei riitä. Esimies tai johtoporras ei tunnu ymmärtävän sitä. He luulevat että yhden tehtävän käsittelyyn menee 5minuuttia kun tosiasiassa prosessin vuoksi sitä ei voi tehdä kuin minimi 15minuutissa ja silloinkin täytyy tekijän suorittaa kokoajan 100% teholla.
Tällä viikolla havahduin siihen, että työtilanne tosiaan voi olla aivan mahdottomuus saada tasaantumaan. Sen tajuaminen, että meiltä tosiasissa vaaditaan mahdottomia, aiheutti paineen tunteen päähän.
Pelkään, että stressisietokykyni vaurioituu pysyvästi.
Eikä tässä mikään viikon sairausloma auta.
Vaihtoehtoni ovat siis :
Sairausloma, 3-4vkoa ja sen jälkeen sama paska jatkuuTai työnantajan vaatimusten ignooraaminen. Ajattelen, että voisin olla hyödyksi jos teen edes jotain. Ja jos aivan pokkana teen todella vain sen, minkä ehdin. Työnkuvaan kuuluu, että roikkuvaa työjonoa ei saa syntyä. Entäs jos annan sen vaan syntyä ? Suunnittelin, että kun jonoa alkaa olla, ottaisin esille asian tiimissä ja esimiehen kanssa että mitä voimme tehdä tälle, en ehdi käsitellä tehtäviä enää normaalina työaikana? Että en piilottele sitä vaan nostan asian esiin? Ei ehdi kukaan muukaan, mutta se hoidetaan ylitöinä.
Jos joku jaksaa lukea, olisi ihana jos kommentoitte myös jotain.
Olin itse samassa tilanteessa joskus vuosia sitten. Töitä oli jatkuvasti enemmän mitä kerkesi tekemään ja jatkuvasti vain haalittiin lisää töitä vaikka vanhoistakaan ei selvinnyt. Tilanne ratkesi sillä että alkoi tekemään normaaliin työtahtiin töitä ja jono kasvoi jatkuvasti. Tällä hetkellä jonoa on jo 2 vuotta ja kasvaa edelleen. Ei kiinnosta enää yhtään ja jos pomot tulevat valittamaan niin sanoo että tee itse.
Jos tulee kenkää niin se olisi valtava helpotus. Pääsisi ansiosidonnaiselle lepäämään. Toisaalta ei tämä enää niin uuvuttavaa ole kun vain tajusi sen ettei itseään pidä ajaa piippuun vaan tehdä töitä rennosti ja kiireettömästi. Keskittyä ainoastaan siihen työtehtävään mitä on tekemässä, eikä murehtia tekemättömistä töistä. Jos johtajat haalivat niin paljon töitä ettei niitä jouda tekemään niin ei se ole minun ongelma. Minä teen vain sen minkä kerkeän.
Hyvä, että olet löytänyt tavan jotenkin päästä eteenpäin. Etkö saa osaksesi jatkuvaa valitusta vai miten on mennyt? Miten kestät sitä painetta? Meillä mitataan kaikenlaisia pieniäkin asioita, joten tulee kyllä nopeasti valitusta/painetta, jos niissä monissa aikarajoissa ei pysy. Olen pyrkinyt tekemään kaiken niin, että valitusta tulisi mahd. vähän. En kuitenkaan jaksa tätä tahtia. Jos painetta ja valitusta alkaisi tulla lisää, niin minulla kyllä menisi motivaatio täysin ja en tiedä miten voisin jatkaa. Minulle itselleni on myös hyvin palkitsevaa, kun tiedän tehneeni työt hyvin ilman valituksia. (en ole ap)
Minun työni on myös tämän kaltainen. Huomautus jonosta tulee nopeasti. Yhtiön johdon tasolta painetta ja vaatimuksia .
Persoonana olen myös ihminen että harmittaa tehdä työ huonosti mutta olen pystynyt sopeutumaan siihen ja hyväksynyt sen, että työni laatu kärsii.
Periaatteessa tykkään tosi paljon itse työstä. Mutta koko tilanne on aivan kestämätön . Ja jos aiemmin luulin että työ on kuormittavaa ja tilanne vaikea, se on nyt edennyt pisteeseen jossa valoa ei näy enää tunnelin päässä. Käytännössä nykyresurssilla ja hankitulla lisäresurssillakaan ei selvitä työmäärästä. Jono tiimissä ja henkilökohtaisesti kasvaa. Mihin asti?
Meillä kipurajana aiemmin pidetty raja on jo ylitetty eikö loppua näy. Meille ei voi syntyä 2 vuoden jonoa, mutta on todella hirvittävää olla sillä puolella nyt, jossa rehellisesti tajuaa että kohta rikotaan luultavasti jotain lakeja. Mikä sitten ratkaisu ? Kuka tekee työn ? Kouluttamiseen menee nopeimmillaan 3-4vkoa. Kuka kouluttaa ?Nämä ei ole minun murheita ja vastuulla. Mutta kyllä se vaan kuormittaa ja pahinta se, ettei tilanteeseen näy ratkaisua. Esimerkiksi lisäresurssia vasta haetaan.
Ap
Karmea tilanne :( Meillä ihan vastaavassa tilanteessa hiljattain taas vähennettiin yksi resurssi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla alkoi tulla stressistä fyysisiä oireita. Tajusin, että nyt ei muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoutuminen. Sen tein ja otin sen karenssin. Oli mielestäni ainoa oikea ratkaisu, muutoin olisin hourulassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkoi tulla stressistä fyysisiä oireita. Tajusin, että nyt ei muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoutuminen. Sen tein ja otin sen karenssin. Oli mielestäni ainoa oikea ratkaisu, muutoin olisin hourulassa.
Olen samaa mieltä. Itse olen kärvistellyt fyysisten oireidenkin kanssa jo vuosia, kun uutta työtä on alalla hyvin vaikea saada. Mutta tiedän, että kauan en pysty enää, olen niin loppu.
Ap nostaa ketjua kuukausien jälkeen.
Karmeaa, mitä olen kirjoittanut keväällä. Ja silloin on täällä joku jo sanonut minulle, että minulla on työuupumus.
Olen vaan jatkanut töitä mutta nyt tuli seinä vastaan. Lääkäri on maanantaina. Työterveyshoitaja rutiiniasian yhteydessä sai tämän vyyhdin nyt katkeamaan. Sairauslomalle on jäätävä. Kevään jälkeen minulle on tullut myös fyysisiä oireita : unettomuus, migreeni, ruokahaluttomuus, vatsakivut ja viimeisimpänä yölliset kauhupainajaiset töistä. Painon ja ruokahaluttomuuden vuoksi ehdin jo käydä aiemmin lääkärin juttusilla eikä löytynyt vikaa mistään. Luulen, että olen myös nyt masentunut. Kesä mennyt niin että ilman puolisoa olisin maannut sohvan pohjalla. Energiaa ei ole kuitenkaan ollut mihinkään, minut on pitänyt pakottaa mukaan uintireissuille, tai mihinkään tekemisiin. Välttelen jopa kaupassa asiointia. Marjametsässä olen käynyt kerran kun appi vei sinne lähes väkisin , ennen keräsin lakat, mustikat, kaikki.. tänä vuonna en edes muistanut milloin lakka kypsyy. Samoin puutarha jota rakastan- ei ole ollut energiaa tehdä mitään. Minulla on onneksi puoliso. Ilman puolisoa en tiedä missä jamassa arki olisi. Ystäviin ja perheeseen yhteydenpito on vähentynyt koska en jaksa ja sitten kun pakotan itseni, puhun vaan töistä.
Tämä kierre on tässä nyt sitten ilmeisesti katkeamassa. Päätä särkee ja syyllinen olo. Mitä lääkäri sanoo, se pelottaa jollain tavalla. Ja tämä masennus , tarvitseeko siihen lääkkeitä vai menisikö levolla ensin ohi.
Onko kellään mitään kokemuksia sairauslomasta uupumisen vuoksi, miten toipuminen sujui, miten kollegat suhtautui? Onko toipuminen kesken , tai mitään ajatuksia ?
Kiitos jos jaksoitte lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vastaavassa tilanteessa, ja lopulta kun irtisanouduin, työt jaetttiin 4 ihmiselle ja siihen tilalle palkattiin uusi, joka teki sitten vaan sen 50% mitä minä olin tehnyt. Luulin, että olisin oppinut tästä jotain, mutta ei, niin vaan ajauduin samaan tilanteeseen vuosien päästä, irtisanouduin ja tilalle palkattiin 2+ harjoittelija. Olen todennut että yritykset kyllä puristavat niin paljon kun lähtee ja pari puristusta päälle, sellaista ei tule tapahtumaan että saisit tehdä vähemmän töitä myöhemmin. Eli, sairaslomalla suosittelen etsimään uuden työn, ja siellä alusta asti vetämään tarkat rajat tekemiseen , esim se että kotiin lähdet aina tasan työajan jälkeen- hymyillen, jos ylimääräistä tungetaan, sanot että olet tosi kiitollinen tarjouksesta mutta tällä kertaa sanot ei ( ei selityksiä).
Kuulostaa että et tee hoitotyötä eli kukaan ei kuole tai makaa pskassa vaikka lähdetkin ajoissa kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vastaavassa tilanteessa, ja lopulta kun irtisanouduin, työt jaetttiin 4 ihmiselle ja siihen tilalle palkattiin uusi, joka teki sitten vaan sen 50% mitä minä olin tehnyt. Luulin, että olisin oppinut tästä jotain, mutta ei, niin vaan ajauduin samaan tilanteeseen vuosien päästä, irtisanouduin ja tilalle palkattiin 2+ harjoittelija. Olen todennut että yritykset kyllä puristavat niin paljon kun lähtee ja pari puristusta päälle, sellaista ei tule tapahtumaan että saisit tehdä vähemmän töitä myöhemmin. Eli, sairaslomalla suosittelen etsimään uuden työn, ja siellä alusta asti vetämään tarkat rajat tekemiseen , esim se että kotiin lähdet aina tasan työajan jälkeen- hymyillen, jos ylimääräistä tungetaan, sanot että olet tosi kiitollinen tarjouksesta mutta tällä kertaa sanot ei ( ei selityksiä).
Kuulostaa että et tee hoitotyötä eli kukaan ei kuole tai makaa pskassa vaikka lähdetkin ajoissa kotiin?
Kiitos paljon tästä.
En ole tosiaan hoitotyössä. Tuntuu että jaksoin tosi pitkälle tuolla että kukaan ei sentään kuole, ja lakkasin ensin jotenkin välittämästä työstä. Mutta kuormitus tuli silti kun jokainen päivä on niin kuormittava ja hektinen ja työtilanne aivan toivoton..
Mistä löytäisin tuon vahvuuden joka paistaa läpi tekstistäsi ? Omat tunteet aaltoilee laidasta laitaan ja tuntuu että HÄPEÄN asiaa niin paljon , uupumista ja sairauslomalle jääntiä, että kuolisin mielummin. Ei ole terve ajatus , ymmärrän. Minua on vielä pidetty ”tiimin lippulaivana”, se tekee tästä pahempaa. Ymmärrän että ne ovat vain ulkopuolisten odotuksia , ja ilmeisesti uupumuksen aiheuttama lamaannus ja masennus vaikuttaa nyt ajatteluuni. Koska en keksi yhtään järjellistä selitystä miksi minun tulisi tätä asiaa hävetä. Mutta kyllä vaan hävettää ja tänään on hävettänyt niin paljon että osa minua haluaisi vain perua lääkärin ja jatkaa väkisin töitä, koska en kestä tätä häpeää. Ymmärrän että nämä ajatukset ovat todella synkkiä/ ei -normaaleita ja kertovat kai eniten uupumiseni syvyydestä .
Enkä pysty kenellekään puhumaan tästä häpeästä. Ehkä sille lääkärille maanantaina mutta tuntuu ettei puoliso, ystävät, kukaan jaksa kuunnella tai edes ymmärrä kun aikuinen nelikymppinen ihminen on lähes paniikki-itkussa siitä, että HÄVETTÄÄ niin paljon. Ja tällaistakö sitten se koko sairausloma on, lamaannuttavaa häpeää ja ahdistusta siitä, että jäin töistä pois ?
Ap
Koeta nyt ensin vain levätä. Jätä murehtiminen tuonnemmaksi : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa pahalta ap:n ja muiden tilanne. Mä tekisin niin, että menisitte koko työporukka esimiehen puheille. Pyytäisitte oikein virallisen audienssin. Jos ei toivottua tulosta synny, niin sitten menisitte esimiehenne esimiehen/tahon jonne hän on vastuussa, puheille.
Mä itse lähdin yhdestä työpaikasta puolen vuoden koeajan viimeisenä päivänä. Siellä oli ihan hullu meno ja kauhea työmäärä. Sain karenssin, mutta myös ihan tk-lääkäriltä sairasloman. Olin aivan loppu. Karenssi kului taustalla pois sairasloman aikana, joten rahatta en jäänyt.
"Vinkkejä miten jaksaa jatkaa kuormittavasta työssä?"
Ihan vanha ja perinteinen menetelmä: Huilaa välillä!!
Kyllä sitä jaksaa jos saa levätä vapaapäivinä. Jos on vielä työn päälle huono parisuhde niin on vaikeaa levätä kun toinen vaan vaatii ja vahtii.
Milloinkohan yrityksen johto herää siihen, että varsinkin asiantuntijatyössä ei töitä voi tehdä liukuhihnalla vasemmalla kädellä, ja samalla oikealla kädellä tehdä jotain toista hommaa?
Me ihmiset ei olla mitään koneita, ja valitettavasti monesti esihenkilö on kädetön tässä hommassa, jos johto määrää lisähommia työntekijöille, eikä lupaa henkilökunnan lisäämiselle anneta. Puristetaan kaikki mahdollinen työntekijöistä, jotta Yritys Oy saa maksettua mahdollisimman paljon osinkoja osakkeenomistajilleen ja johdolle.
Valitettavasti me ei voida kuin äänestää jaloillamme, jos muutosta ei pyynnöstä huolimatta tapahdu. Tää meininki työelämässä on ihan järjetöntä, kun työntekijöitä ei ajatella ihmisinä vaan resursseina, joiden aivokapasiteetti ja jaksaminen venyy mahdottomuuksiin. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä, joten minä en ainakaan suostu sitä elämään työnantajan hyväksikäytettävänä. Mikään raha ei myöskään korvaa omaa terveyttä ja hyvinvointia.
Hyvä kun yrityksissä enemmän ja enemmän painotetaan työhyvinvointia, mutta harvoissa työpaikoissa se kuitenkin näkyy...
Alue: Aihe vapaa
Voi miten surullista, kuullostaa ihan omalta kirjoitukseltani. Meillä taitaa olla samankaltainen työ. Itse sinnittelin liian pitkään ja lopulta en pystynyt enää ollenkaan nukkumaan ja palautumaan ja oli pakko mennä sairauslomalle, vaikka tuntui hirveän pahalta jättää työkaverit pulaan. Kyllä sinunkin tilanteesi vaikuttaa nyt siltä, että kannattaisi varata aika lääkärille heti ja lähteä sairauslomalle toipumaan. Ei siihen ole muuta ratkaisua, ihan oikeasti. Jos jatkat vielä töitä tuossa kunnossa, rikot itsesi pahemmin, jopa pysyvästi.