KULTAINEN 60-LUKU vko:33

Olipa kamalasti kirjoitus virheitä :-( Niin en minä nauvolaan mene vaan neuvolaan ..heh heh t. emmi

Lomalla tänään ja huomenna. Ihanaa, koska eilen juhlimme tyttöjen 7 ja 8v synttäreitä ja kuopuksen nimpparit meni samalla. Oli rankkaakin rankempi päivä, mutta selvittiin kunnialla.



Lauantai-iltana meni viinipullo... Yleensä en juo mitään, mutta silloin tuli vetästyä koko pullo ja olo oli aika humalainen. Harvoin kun ottaa, ei paljon tarvitse. Oli sitten itkuinen ilta, kun suretti taas kaikki. Mutta olotila meni ohi ja nyt taas positiivisin mielein uutta kiertoa elellään. Mä olen kyllä jo asennoitunut siihen, että en enää vauvaa saa, jotenkin tuntuu, että näin vaan on. Iloinen yllätys on jos toisin käy. Mä en tiedä mistä tää fiilis on tullut, mutta se vaan nyt on vallannut mun mielen. Vai onko se sitten se pelko, että taas tulee menetys, niin jotenkin pohjustelen jo valmiiksi itseäni.



Aika syvällistä pohdintaa näin maanantaina... Yritystä emme kuitenkaan lopeta, tänään pitäisi tulla postissa ne ovistikutkin. Aion ihan itsekseni tikutella. Mies saattaisi vaan hermostua...



Kivaa Emmi, että sulla olo on asiat hienosti. Tää kuuskyt-lukulaisten porukka on siitä mahtava, että aina kun joku plussaa, saa toivoa, että tässäkin iässä on kaikki mahdollista.



Hyvää viikon alkua kaikille!!!

Ensinnäkin vm 69.lle, tuo tunne on niin tuttu. Aina kierron alussa tuntuu juuri tuolta että ei raskaus enää mulla onnistu ja vielä jos on km:n kokenut niin tunne vain tuplaantuu. Minäkin ajattelin vielä viikko sitten että ei raskaus enää tässä iässä onnistu ja turhaa tässä toivetta elätellään, mutta joskus asiat kääntyvät aika yllättäen parempaan suuntaan. Minäkin mietin miten sitä taas jaksaa aloittaa ja toivoa ja taas aloittaa ja toivoa, mutta sitähän se elämä loppujen lopuksi on jos jotain elämässään haluaa. Ja siitä pelosta (km:n jälkeen), minulla anakin km on nyt mielessä joka päivä. Entäs jos siellä mahassa ei kaikki olekkaan kunnossa ja taas käy niin kuin kävi, mutta sille ei voi itse mitään. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin ja toivotaan vain parasta. Kyllähän ikä omat riskinsä tuo tullessaan mutta paljon on onnistuneitakin tarinoita. Toivotaan että tikkujen avulla löydät oikean ajoituksen ja mahdollisimman pian. Ja minä totesin että turha on miehen paineita lisätä sillä että kertoo tarkan yritysajankohdan. Tuokin riippuu miehestä ja jokainen tuntee oman puolisonsa parhaiten.



Ihanaa emmi että vointisi on jo parempi. Sinulla alkaa olla jo noita viikkojakin kasassa mukavasti. Täällä mahaa nippaa ajoittain ja rinnat ovat arat, ei kamalan kipeät, mutta kädet puuskassa ei pysty istumaan. Tämä oire on ainakin km raskauteen uutta. Ja kyllä nuo mahan nippailutkin on voimakkaampia. Olo on muuten hyvä, ei ole pahaaoloa, ainoastaan lievää etomista mutta siihen auttaa kun ottaa vaikka vesilasin. Yksi himo tuli viikonloppuna, piti nimittäin tehdä eilen mökillä ruuaksi ruispuuroa ja sitä oliskin sitten voinut syödä vaikka koko kattilan. Onneksi puuro ei kovin lihota.

Minäkin meinasin käydä taas yksityisellä ultrassa ennen kuin edes soitan neuvola-aikaa, ehkä joskus syyskuun alussa. Laskiskelin että silloin näkyy sydämen syke (jos on näkyäkseen). Niin, sieltä se lievä pessimistisyys taas puikahti esille, mutta sitähän se tämä alku aika on....

Nyt on pakko jatkaa välillä töitä mutta palaillaan päivän mittaan....

-pietu-

Onpa mukavaa, kun pino oli jo auki ja keskustelu vilkastunut!

Itellä ei sen ihmeempää. Työkiirettä on ihan hirveesti, kun pitää saada pöytä siistiksi ennen vuorotteluvapaan alkamista. Siksi vähän lyhyitä kirjoituksia heittelen..

Itellä ei ihmeitä. Keskiviikkona pitäis viedä simpat labraan. Clomeja en nyt seuraavista menkoista aloita, vaan kuunnellaan mitä sairaalassa ehdotetaan ja edetään sen mukaan. Mulla tuleekin sitten syyskuussa hetkellinen nettipimento, kun nykyisessä kodissa ei ole nettiyhteyttä. Uuteen sitten laitetaan heti. Ehkä onkin ihan hyvä pysytellä täältä välillä pois=)

Ymmärrän kyllä Vm69 sun tunteet. Itselläkin niitä toivottomia hetkiä joskus tulee.Tällä hetkellä olen tietty toiveikas, kun on hoidotkin alkamassa. En minä sitä loputtomiin kuitenkaan jaksa enkä välttämättä ole valmis kaikkein rankimpiin hoitoihin. Polikäynnin jälkeen olen viisaampi ja helpompi pohtia asioita, kun on vaihtoehdot tiedossa.

Ainokainen muuten lähti tänään kouluun. Niin ne vuodet vierii. Niisk...

kiva kuulla että Emmillä jo olo parempi.



Itsellä ei mene nyt kivasti ja epätoivo vähitellen alkaa taas iskeä. Ovistesti oli sitten perjantaina positiivinen ennen klo 18, tänä aamuna soitin klinikalle ja pakastettujen alkioiden siirto piti olla iltapäivällä. Puolelta päivin tuli sitten se pelätty soitto eli kumpikaan alkoista ei ollut selviytynyt sulatuksesta. Joten koko p-ska on sitten taas aloitettava alusta piikityksineen. Ja vaikka oli mukamas niin ensiluokkaisia ja kauniita alkioita. Keskiviikkona on lääkäri ja toivottavasti nyt sitten saan reseptit ja voin aloittaa sumutukset jo tämän kierron loppupuolella. Jos ensi kerralla saadaan yli 3 alkiota niin vaadin kyllä että siirtävät heti tuoresiirrossa kaksi. Nyt meni kaikki kolme alkiota sitten hukkaan.



Harmittaa vielä sekin että oltiin sitten selibaatissa tärppipäivät ettei vaan tulisi luonnollista hedelmöittymistä + alkiot vielä mahdollisesti molemmat. Joopa joo, ihan kuin meiltä luomuna onnistaisi.



Hitto vieköön, arvaatte varmaan mitkä on fiilikset. Ehkä tästä taas mieli paranee kun pääsee uuteen yritykseen.

En ole pitkään aikaan vauvapuolen palstalla käynyt ja nyt huomasin klikkaavani kuumeilupuolen sivut auki. :) Alkaakohan kuumeiluttaa...



Huomasin kuitenkin tutun otsikon ja tuttuja nimiä. Minä olen yksi niistä onnellisista joilla kuumeilupuoli kesti vain vähän aikaa ja olen 6 kk ikäisen tyttösen ylpeä äiti (vm64, esikoiseni). Huomenna itse asiassa vietämme virallisia synttäreitä. :) Tyttö on ollut ihana, hymyilevä, 12 tunnin yöunia nukkuva kaunokainen. Kesä on ollut ihana, olemme reissanneet ulkomailla, kiertäneet kesätapahtumia ja mökkeilleet. Tyttö viihtyy kaikkialla missä on menoa ja meininkiä ja saan käyttää kaikki viihdyttäjänkykyni kun olemme kaksin kotona.



Tsemppiä teille kaikille, nauttikaa kesästä ja luottakaa tulevaisuuteen!



Lämmöllä,

belinda_x

Kurjuuden kurjuus .. Luin äsken kirjoituksesi ja oli pakko sanoa muutama sananen. Ymmärrän hyvin, jos tuntuu juuri nyt tuollaiselta, kyllä se katkeroittaa ja vetää mielen apeaksi.

Ensin toivotaan oviksen osuvan kohdalleen ja sitten käykin niin, että alkiot eivät ole enään siirrettävissä. Olen todella pahoillani, mutta uusi yritys-jookos- Kyllä se mieliala siitä kohoaa !!! Sonjaemma olen aivan varma, että teillä onnistuu ja pian.



Sonjaemma mekin ollaan yritetty samainen aika kuin tekin eli 2 vuotta, ja vihdoin voisi toivoa, että siellä masussa asustaisi joku, mutta pelko hiertää takaraivoa koko ajan. Meillä LIIAN MONTA km ja nekin kyllä ovat katkeroittaneet omalla tavallaan, ja tehneet tästä odotuksen autuudesta -helvetin- jos näin voisi sanoa.



Toivon teille omaa vauvaa kuten meille kaikille 60-lukulaisille !!! Voi hyvin .. t. emmi

Kamalasti haluaisin lohduttaa, mutta kun ei näihin aina löydy sanoja. Halauksen lähetän ja sen mukaan toivottavasti lähtee osaa pahaa mieltä pois.

Eipä sitä nyt näin kauniilla ilmoilla tietsikan ääressä viitsi olla. Nyt on kuitenkin kesälomat lopuillaan ja arki alkaa raatamisineen. Oli myös kiva olla ilman paineita vauvakuumeilusta, kun päätin pitää siitä hommasta selvän kesäloman.



Belinda_x:lle: (meniköhän nikki oikein) Aivan ihanaa kuulla kuulumisiasi. Kiitokset kannustavasta tekstistäsi. Tässä aina välillä epätoivo iskee ja olen jo meinannut pari kertaa lyödä hanskat tiskiin koko vauvahomman kanssa. Toisinaan taas sitä uhoaa, että ehtiihän tässä tehdä vielä vaikka kaksi. Huoh! Saisi edes sen toisen noista. :)



Meillä ei tulla hoitoihin hakeutumaan, kun on jo kaksi lasta. *Haluaisin kyllä* Mies huolii kolmannen vain, jos on itsellään tullakseen. Nyt en ole ovistakaan enää tikutellut. Alkoi luotto mennä niihin, kun ei koskaan tärppää ja olen ihmetellyt, että haluni huipentuma ei kyllä osu sen kanssa yksiin. Olen siis siirtynyt limantarkkailumenetelmään. :) Nyt siis menossa kp 15/30-34. Ahkeroitu ollaan tässä kierrossa, mutta ei ole kovin suuria odotuksia. Tärppi tulee jos tulee.



Kyllä tässä tsemppausta tarvitsisi. Ei näin kurjalla tavalla pitäisi lapsiluku tulla täyteen. Olen ihan kade niille, jotka tietää, että tässä se nyt oli ja ovat päätöksessään jämäköitä. Mulla itselläni tuntuu tiimalasi valuvan loppuun ennen aikojaan.

Voimia Sonjaemma ! Olen pitkään seurannut palstalla viestejäsi ja lämpimästi toivoisin sinulle onnistumista!

Sonjaemmalle halaukset!



Eipä tässä muuten ihmeitä. Pitää aina tulla tänne horisemaan jotain, vaikka mitään kerrottavaa ei oikeesti olekaan. Mukava lukea toisten kuulumisia ja varsinkin niitä onnistumistarinoita. Toivottavasti meillä kaikilla on jossakin vaiheessa sellainen tarina kerrottavana!



Meillä on huomenna tumputusaamu=) Simppatestiä pitäis siis kiikuttaa labraan. Mikähän show siitäkin saadaan aikaan, heh!

Marikko: Meilläkin mies sanoi, että mihinkään hoitoihin hän ei sitten kyllä jaksa ruveta. Ja samoilla linjoilla taidan olla itsekin. Jos ei vauvaa kuulu, niin sitten luovutetaan. Minä vasta tilasin ekaa kertaa elämässäni niitä tikkuja, katsotaan nyt kun postista tulevat ja pääseen testailemaan, tuottaako minkäänlaista tulosta.



Lapset saateltu kouluun. Niin se aika menee, esikoinen meni jo tokalle ja keskimmäinen ekalle. Nyt on niin harmaata, että kuopuksen kanssa tultiin sisälle ja ajattelin (kunhan tästä koneelta irtaudun...) siivota pari vaatekaappia. Tyttöjen kaapeissa on niin paljon tavaraa, etteivät he löydä sieltä mitään. Nyt kun ovat poissa, voin laittaa osan vaatteista pois. Eivät osaa kaivata sellaisia vaatteita joita eivät paljon käytä, mutta heidän läsnäolleessaan on mahdotonta siivota. Mitään ei saisi laittaa pois: " eikun mä käytän tota vielä" .



Ihanaa kun sain loman eiliselle ja täksi päiväksi. Onkin lyhyt työviikko, keskiviikko ja torstai - perjantait olen osittaisella hoitovapaalla.



Sataako vielä missään päin? Täällä pimenee koko ajan niin, että kohta varmaan tulee vettä. tekisi ihan hyvää.

Kiitos tytöt lohdutuksista ja kannustavista sanoista.



Eiköhän tämä tästä taas kun saa toivottavasti huomenna reseptit käteen ja uuden aikataulun. Juuri tämä säätäminen ja epävarmuus rassaa tässä vielä kaiken lisäksi. Niin kuin ei nyt itsekään tajunnut eikä lääkäri ottanut huomioon että mitä jos sattuu vaihtoehto c, eli alkiot ei kestäkään. Ei minkäänlaista suunnitelmaa jatkolle. Eihän tätä PASiiakaan oltu suunniteltu vaan itse piti kysellä. No onneksi tajusin itse hoitajalta kysyä jatkosta ja sainkin sitten heti lääkäriajan. Muutenhan oltaisiin viime viikolla voitu tehdä suunnitelma jatkolle, nyt pitää taas vääntäytya töistä aiemmine erikseen ja lääkäri on taas joku eri. Olen kyllä päättänyt että jos näillä julkisen maksamilla hoidoilla ei tärppää, niin väestöliitolle en aio jäädä vaan menennään takaisin diacoriin. Sitä kun on aina itse kuitenkin muutenkin kysymyksiä täynnä tai hämmentynyt niin ei tajua kysyä kaikkea vastaanotolla. Ja jokaikinen kerta kysytään kierron pituutta. Diacorilla tuntui että lääkäri (joka aina sama, mutta siellä nyt ei taidakaan olla kuin yksi?) oli sentään paneutunut omaan tapaukseen eikä ollut tällaista liukuhihna-arpapeliä.



Niin, johan tässä on tosiaan yritelty jo 2,5 vuotta, ja kun ex.miehen kanssa olin ilman pillereita 2 v. niin yli 4 vuottahan mulle lasketaan lapsettomuutta yhteensä. En usko että olisin hakeutunut hoitoihin itsekään jos olisi ollut entuudestaan lapsia, on näiden kanssa sen verran säätämistä, vaikken niitä fyysisesti ole rankkoina vielä kokenutkaan. Tällä hetkellä itse on turha haaveilla lapsiluvun täyttymisestä (aina toivonut 2 tai 3), kun saisi edes sen yhden.



Mutta nyt on tarpeeksi omaa napaa, sori.



Belinda_x:lle vilkutuksia ja kiva kuulla mukavia kuulumisia. Samoinkuin tervetuloa marikko takaisin kuumeilemaan lomalaitumilta.



Senniinalle: on ihan hyvä että ainakin tutkitaan onko mitään syytä, eipähän ainakaan turhaan mieti että onko jotain vai ei. Ja jos on niin tiedetään miten asiaa voidaan hoitaa. Joten siitä simppatestistä se sitten lähtee, ja endoepäilyhän onneksi jo todettiin turhaksi. Miestä voit lohduttaa sillä että sen osuus on tosiaan tässä kaikkein helpoin, se ei joudu ravailemaan tutkittavana jalat levällään ultrissa sun muissa.



Sateita odotetaan täälläkin, ilma on ihan sumuinen ja taivas tumma. Pääsisi noista venäjän savuistakin eroon

tutkimuksista. Sonjaemma, mulla on taustaa tutkimusten suhteen eli ainokaista yritettiin ex:n kanssa 2 vuotta tosissaan ja sen jälkeen tutkittiin meidät molemmat. Simpat oli ok eikä mussakaan mitään vikaa. Silloinhan tärppäsikin ekasta clomi+pregnyl-kierrosta.



Hyvä ne nykyisen miehenkin simpat on tutkia, vaikka hänellä kaksi helposti aikaansaatua lasta aikaisemmista liitoista onkin. Lääkäri oli oikeassa siinä, että se on myös eettinen kysymys. Ei olisi oikein pumpata minua täyteen hormoneja, jos vika onkin muualla.



Jotenkin on vaan ollut vaikea hyväksyä, että mitään vikaa ei missään ole. Miksi helkkarissa en sitten tule raskaaksi? Toivonkin, että joku syy löytyisi, niin olisi helpompaa ymmärtää ja ehkä hyväksyä asia! Olen kyllä sitä mieltä, että minussa se vika on, kun nyt toisenkin miehen kanssa ollaan tutkimuksiin menossa. Ehkäisyttä olen ollut nyt 13 vuotta, tosin siihen aikaan kuuluu myös vauvakuumeettomia ja vähemmän seksiä sisältäneitä vuosia. Toivo elää silti vahvana, kun yksi onnistuminen kuitenkin on taustalla! Pidetäänhän liput korkeella kaikki!



Tulen sitten huomenna kertomaan, saatiinko pojat purkkiin=)

onneksi voi täältä sisätiloista sitä ihmetellä, nyt meinaan sataa ja kunnolla!



sonjaemmalle tosiaan tsemppiä ja voimia!

ja senniinalle onnea tutkimusten alkuun, pitäisiköhän tuo oma mieskin puhua tuohon testiin, ei ole ollut kovin syvällisiä keskusteluja aiheesta vielä...

kiva oli kuulla belindankin onnistumistarina.

tätä on nyt taas kirjoiteltu pätkissä, kun koko ajan keskeytyy, enkä enää muista että mitä piti vielä kommentoida...



omaan napaan eipä kummempia, kp 4 taitaa olla menossa, eli lauantaina vihdoin alkoi kunnon vuoto, jota tosin tällä kertaa kesti vaan muutaman päivän (tuntuu että joka kerta on nykyään aina ihan erilainen kierto, välillä tuhruttaa, vuoto on megarunsasta tai niukkaa, kestää 5 päivää tai 2 jne). pitäisköhän tähän kiertoon taas pitkästä aikaa niitä tikkuja hankkia. innostus on vähän vähissä täälläkin.



nyt pitää kuitenkin töitä tehdä jotta sitten joskus syömäänkin pääsisi. eilen olin pitkästä aikaa taas kunnon juoksulenkin, siitä sentään tuli hyvä mieli.

on myös RouvaP - rentoutuneena, levänneenä ja ruskettuneena. Ja kylläpä hyvää tuulta lisäsi lukea plussauutisia täällä. Siis Pietu ja Emmi plussanneet. Onnittelut!! Ja itseäni lämmitti kovasti Belindan tarina - siis vm. -64 ja esikoisesi on nyt ihan nuori - siitäpä taas uskoa omaankin yritykseen.



Sonjaemman uutiset olivatkin hieman huonompia - olen pahoillani puolestasi. Eikös sulla ole sama tilanne kun mulla, eli esikoistakaan ei vielä ole. Mulla on menossa kp2, ja tässä kierrossa on inssi suunniteltu. Siitä se yritys taas lähtee - kesällä olen aika vähän tälle ajatuksia uhrannut.

Nyt on poijjaat purkissa ja tutkittavina. Eikä maksanu ku 172 egee! Onneksi Kela korvaa osan. Sillon aikoinaan, kun exän simpat tutkittiin, niin maksoi muistaakseni jotain sadan markan kieppeillä.

Isäntä selvisi puuhasta ihan itsenäisesti ja minä kiikutin lastin tissien välissä labraan. Yllättävää, miten vähän sitä siihen purkkiin tulee, kun itse touhussa luulee, että sitä tulee litratolkulla. Ensi viikolla saadaan tietää simppojen laatu. En usko pulman olevan siellä, mutta kukas sitä koskaan tietää ennenku asia on tutkittu. Helpottavaa, että asiat etenee!

Aina helpottaa kun tutkitaan, ja jos syy tai syitä löytyy, sekin helpottaa, oli tulos sitten mikä tahansa.

Olin eilisen vapaalla kun nuorimmainen aloitti koulutien ja ikäväkseni luin sonjaemman kuulumiset. Nyt ei tosiaan muuta kuin voimia uuteen yritykseen. Kyllä se vauva vielä teille tulee.

Mukava kuulla marikosta pitkästä aikaa,mielessä olet ollut. Ja muutkin lomalta palailevat kuumeilijat, tervetuloa. Mukava kun porukka alkaa pikkuhiljaa palailemaan lomalta.

Senniinalle onnittelut näytteestä. Hymyilytti tuo rintojen välissä kuskaaminen... Toivotaan että kaikki on ok ja pääsette hommassa pian eteenpäin.

Täällä mahaa nippailee ajoittain napakastikin ja rinnat ovat tosi arat, varsinkin iltaisin. Enpä muista onko kertaakaan raskauksien yhteydessä olleet kipeät. Kaikki ruoka menee, mikään ei varsinaisesti tökkää, paitsi musta kahvi. Mahaa turvottaa niin että jouduin ottamaan vyön pois housuista. Km raskaudessa kun silloin vk:lla 11 housut meni jalkaan ilman mitään ongelmaa, tosin sikiö oli kuolut jo 6+4 tai jotain. Mutta jotenkin tuntuu että nyt mahassa tosiaan kasvaa jotain, viimeksi minua huolestutti kun maha tuntui vain pienenevän. Ekasta käytin äitiyshousuja vasta viikolla 20 ja toisesta viikolla 9, saas nähdä kuinka nyt käy(jos sinne saakka päästään, vieläkin se sana jos kummittelee ja varmaan pitkään.....). En ole varma viikoista mutta ajattelin toistaiseksi pitää viime viikon keskiviikkoa jonkinlaisena viikko jakajana kun silloin testin tein, joten olisko nyt lähellä rv5?. Katselen ja kuulostelen pari viikkoa ja sitten varaan ajan ultraan. Toivotaan että vointi säilyy yhtä hyvänä.

Mukavaa päivänjatkoa ja palaillaan...

-pietu-

Ja kiitokset minun muistelemisesta ! On tosiaan ollut meno päällä koko kesän. Aika upeaa on ollut ilmat ja ulkoilmaelämää pääasiassa vietetty. En yhtään valita, vaikka jatkuis kuin pitkään vaan satamatta. Sopii mulle.



Aika masentavaa olikin tuo loppukevät, kun vauvakuumepuuhat alkoi mennä epätoivoiselle tolalleen. Sitten en saanut sitä yhtä pestiä, nuorempi mies vei nenän edestä kivan homman. Lisäksi meidän vanhasta myymästämme asunnosta tuli haaste asuntokaupan hinnan alennuksesta. Siinä sitten aloiteltiin lakimiehen kanssa selvitellä asiaa. Olin kyllä loman tarpeessa.



Mutta nyt on uusi into päällä. Ilmoittauduin jopa iltakurssille, johon menen minä itse ihan yksin vaan. Sellaista harrastusta ei mulla ole ollut vuosiin, kun olen aina laittanut lasten harrastuksiin viennit edelle. Ihanaa saada työn lisäksi jokin ihan oma meno. Tosin olen heti siitä valmis luopumaan, jos saan vaan sen pikku nyytin. :)



Nyt mulla muuten menossa kp 17, eikä minkäänlaista kummallista tuntemusta. Mittasin lämmön ja se oli edelleen korkea. Se on mun varmin merkki, jos lämpö laskee, että menkat alkaa.



Mites muilla, oletteko mittaillut lämpöjä? Mitä kaikkea muuta mittailette tai seuraatte kierron aikana paitsi tietenkin kalenteria?