Millaista teidän mielestä on arki päiväkodissa?
Tuntuu, että vanhemmilla on niin kova kiire tuoda lapsensa hoitoon. Miksi?
Mä olen päiväkodissa ollut töissä lähemmäs 20v.
Edelleen tuntuu pahalta, että pienet lapset etenkin 1v tuodaan hoitoon. Ei päiväkoti anna sitä lapselle mitä lapsi tarvitsee. Rauhaa, aikaa, rakkautta. Lapset näkevät enemmän hoitajia kun vanhempia. Meitä hoitajia ei ole ikinä tarpeeksi. Alle 3v ryhmässä 12 lasta 3 aikuista.
Ja työvuorothan menee niin, että saattaa olla päivässä vaan 5h että aikuiset on samaan aikaan paikalla.
Lapset kasvaa niin vauhdilla, että olkaa heidän kanssa. Tuskin kukaan kuolin vuoteellaan suree sitä että on viettänyt aikaa lastensa kanssa.
Kommentit (9)
Mitä pienempi, sen pidempi päivä. Tuodaan ekana, haetaan vikana.
Olen lapseni kanssa kotona vaikka 18-vuotiaaksia saakka heti kun siitä maksetaan sellainen korvaus, jolla voi sen lapsen ja itsensäkin elättää. Nyt ei makseta, joten pakko oli viedä 10kk lapsi hoitoon. En toki onneksi joutunut viemään päiväkotiin, vaan saimme ihanan perhepäivähoitopaikan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pienempi, sen pidempi päivä. Tuodaan ekana, haetaan vikana.
Valitettavasti juurikin näin.
-Ap
Ei yleensä oo valinnan varaa. Kun sain lapsen ei ollut ammattia, ei työtä. Ei tukiverkostoa. Oli pakko laittaa lasi hoitoon jo 1v ja lähteä Ammattikouluun. Lapsi pärjäsi hyvin vaikka päivät ovat pitkiä, iltaisin leikittiin ja oltiin yhdessä lapsen kanssa, lapsen nukuttua tein läksyt, onneksi oli nuori ja jaksoi vähillä unilla kouluun.
Kaaosta, varhaiskasvatussuunnitelman raportti, tunteiden sanoitusta.
Lapsia ei pidä hankkia, jos niiden kanssa ei voi/halua olla kotona mieluiten 3-v saakka. Tätä mieltä minä olen.
Myös pk-maailmassa ihan riittävästi nähnyt konkari
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei pidä hankkia, jos niiden kanssa ei voi/halua olla kotona mieluiten 3-v saakka. Tätä mieltä minä olen.
Myös pk-maailmassa ihan riittävästi nähnyt konkari
Sori, kun en osannut ennustaa, että mies lähtee toisen matkaan lapsen ollessa 3kk.
Itse ainakin jouduin palaamaan aikaisin työmaailmaan, jotta urani ei olisi lässähtänyt ihan kokonaan. Mies yrittäjänä ei voinut vuorostaan jäädä koti-isäksi menettämättä yritystään. Työelämä on nykyään tosi kilpailullista ja armotonta. Ei oikein ole tilaa lapsille, kun vaaditaan niin paljon joustoa ja venymistä ja toisaalta ikä tulee vastaan lasten yrittämisessä. Joku voisi tietenkin sanoa, että meillä ei ole sitten oikeutta tehdä lapsia, mutta onko sekään oikein, että vain matalasti koulutetut ja kunnianhimottomat lisääntyvät? Tai että palataan aikaan, jolloin vain toisella vanhemmista (=isällä) on mahdollisuus vaativaan uraan?
No niin, seuraava aihe.