Miten usein teitä ahdistaa?
Kommentit (21)
Yleensä vähintään joka sunnuntai, kun tietää, että huomenna alkaa taas työviikko.
Ei oikeastaan ikinä ilman kunnon syytä. Näitä syitä ovat olleet mm. siskon itsetuhoisuus, lemmikin lopettaminen ja Kelan rahojen periminen takaisin.
Useamman kerran viikossa ja mitä oudoimmista syistä, mutta siihen on jollain tavalla turtunut ja asiat ovat nyt paremmin kuin nuorempana.
Tällä hetkellä koko ajan. Johtuu ongelmista työpaikalla, ongelmista miehen kanssa ja erityislapsen haasteista. Mietin vaan koska romahdan lopullisesti.....
Oon ollut masentunut monta vuotta, välillä mietin siirtymistä taivaallisiin masennusjoukkoihin, mutta aikuiset lapset, niitä mietin, että voi olla kova paikka mutsin lähtö.
En muista milloin olisi ahdistanut viimeksi. Siitä on vuosia.
Iltaöisin ennen nukahtamista kaiken maailman 'kuinkahan minä pärjään, pärjään, pärjään' -jutut ihan mistä vaan asiasta.
Ei ahdista yhtään. En oikein edes tiedä miltä varsinainen ahdistus tuntuu. Joskus on jonkun ikävän asian takia vähän huono fiilis hetken mutta ei usko että se on mitään ahdistukseksi luokiteltavaa.
Töissä, kun joudun tilanteisiin, joissa on ilmiselvä altistumisriski eli päivittäin. En ole perusterve, vaikka täysin työkykyinen olenkin.
Voi, kurja lukea muiden vastauksia.
Mua on tähän mennessä (kop-kop) ahdistanut vain kerran, heti sen jälkeen kun olin saanut diagnoosin levinneestä syövästä.
Mutta aika nopeasti ahdistus ensishokin jälkeen laantui, mistä tietenkin ymmärrän olla kiitollinen.
Ja syöpäkin saatiin remissioon, jota on kestänyt jo pitkään. Nyt voin sanoa eläväni hyvää, onnellista elämää, ei ahdista eikä masenna.
Ei koskaan- vielä ole ahdistanut.
Lähipiirin ongelmat joissa en voi auttaa. Ennen ahdisti myös kuntosalille yksin meno.
Lähes joka päivä ahdistaa. Joskus niin paljon että koitan hukuttaa alkoholilla ahdistuksen.
Hyvin usein. En saa töitä, koska en ole sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut ja nopeasti oppiva. Enkä saa kavereita/ystäviä, koska minulla ei ole töitä, mutta jotta voisin kehittyä sosiaaliseksi, ulospäinsuuntautuneeksi ja nopeasti oppivaksi, niin minun pitäisi saada kavereita/ystäviä, jotta kognitiiviset taitoni kehittyisivät.....
Olen ollut ahdistunut koko elämäni, aivan lapsena jo. Syitä useita, kuten pärjäämisen ja erehtymättömyyden vaade, tosin osaksi itse kehitelty, huonot koulutusvalinnat, hankaluudet työnsaannissa em. syystä sekä persoonastanikin johtuen jne.
Joka päivä.