Mä oon sitä mieltä et muuttaminen on ainoo keino saada kiusaaminen vähenemään

Eikö se ole niin että kiusatun oloa helpottaa joa hänellä on jonkinlainen "oma porukka" josta saa tarvittaessa tukea ? Eli tuo vertaistuki poistaa kiusaamisesta syntyneen pahanolontunteen ?

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin teinit on nykyään entistä julmempaa porukkaa. Ei minkäänlaista erilaisuutta hyväksytä kaikkien täytyy näyttää ja kuulostaa täysin samanlaiselta.

Voi kuule, 90-luvun teininä ja nykyajan opettajana sanon että erilaisuuden sieto oli ennen paljon huonommalla tolalla.

Nykyajan kiusaamisessa tosin tietotekniikka näyttelee suurempaa osaa, sitä ei samalla tavalla ennen ollut.

Mulla ei oo kavereita ollenkaan. Enkä kyllä kaipaa enää. Oon ihan helvetin helppo kohde lannistaa ja hyökätä isolla joukolla sylkemään päälle.

Miettikää miten sairasta oikeesti

Väkivalta on paras ratkaisu, joa vaan rahkeet riittää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meidän tuppukylässä varsin hyvin tunnistetaan ne urpot kiusaamisen kohteet ja kyylätään näkyvästi sekä nauretaan. Varsinkin yleisillä paikoilla.

Jos olet tuo kiusattu tai et, miksipä et tekisi samoin kuin hän, joka edellä marssi luokassa kiusaajan eteen? Sopivassa tilanteessa, jossa on paljon muitakin, menet ja sanot jotain vastaavaa, rauhallisesti ja itsevarmasti? Varmasti yllättyisi, hämmentyisi muidenkin nähdessä tilanteen.

Tietysti pitäisi tietää sun koko tilanne, mutta mitä menettäisit enään, johan ne ilkkujat ilkkuu muutenkin!

Nolaa kiusaaja julkisesti, saat yksityisesti turpaasi.

Hyvä neuvo, häh?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo kavereita ollenkaan. Enkä kyllä kaipaa enää. Oon ihan helvetin helppo kohde lannistaa ja hyökätä isolla joukolla sylkemään päälle.

Miettikää miten sairasta oikeesti

Oletan että tiedät muitakin joita kiusataan. Muodostakaa vähintään kolmen hengen porukka jossa alatte liikkua. On heti aivan toisenlaista. Joudut ottamaan ehkä jonkinlaisen johtajan roolin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo kavereita ollenkaan. Enkä kyllä kaipaa enää. Oon ihan helvetin helppo kohde lannistaa ja hyökätä isolla joukolla sylkemään päälle.

Miettikää miten sairasta oikeesti

Niin on, ihmiset on niin sekaisin jotenkin nykyään. Kiusaajat ovat itse hyvin epävarmoja, rikki henkisesti ym., että peittävät tuon tuskan muiden alistamisella. Terapiaa tarvitsevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo kavereita ollenkaan. Enkä kyllä kaipaa enää. Oon ihan helvetin helppo kohde lannistaa ja hyökätä isolla joukolla sylkemään päälle.

Miettikää miten sairasta oikeesti

Oletan että tiedät muitakin joita kiusataan. Muodostakaa vähintään kolmen hengen porukka jossa alatte liikkua. On heti aivan toisenlaista. Joudut ottamaan ehkä jonkinlaisen johtajan roolin.

Kannatan tätä ideaa. On toiminut mulla. Auttoi oikeesti, kun oli ns. taustatukea, vaikka huutelu ym. jatkuikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meidän tuppukylässä varsin hyvin tunnistetaan ne urpot kiusaamisen kohteet ja kyylätään näkyvästi sekä nauretaan. Varsinkin yleisillä paikoilla.

Mistä syistä teillä päin kiusataan ja kyylätään?

No kaverittomuus, outous heidän mielestään, pienet piirit 15 tuhatta asukasta, jne

Tuo on todella epäreilua, että jotain kiusataan siksi, jos ei ole kavereita tai on "erikoinen". Kun siis se kaverittomuus ja "erikoisuus" korjaantuisi juuri sillä, että joku kohtelisi sitä kiusattua kivemmin. Kiusatun itseluottamus kasvaisi ja voisi sitä kautta löytää kavereitakin. Mutta kun kiusaajien pitää päästä lyömään lyötyä. :(

Vierailija kirjoitti:

Nolaa kiusaaja julkisesti, saat yksityisesti turpaasi.

Hyvä neuvo, häh?

Riippuu tilanteesta, harkintaa on hyvä käyttää. Mun kohdalla loppui, koska kaikki muutkin tajusi mitä tyyppi oli harjoittanut pitkään. Ei uskaltanut enää kiusata, koska jäljet johtaisi sylttytehtaalle....

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole niin että kiusatun oloa helpottaa joa hänellä on jonkinlainen "oma porukka" josta saa tarvittaessa tukea ? Eli tuo vertaistuki poistaa kiusaamisesta syntyneen pahanolontunteen ?

Ongelma on siinä, että moni kiusattu on oikeasti todella yksinäinen. Ei sitä ongelmaa olisi ehkä edes syntynyt, jos olisi ollut joku ihminen tukena. Kiusaajat bongaavat helposti yksinäisen ja heikomman, jolla ei ole ketään tukena, ja iskevät sitten kiinni ja maalituskampanja alkaa.

Jotkut pienet tekosyyt ("henkilö on niin outo") väännellään isommiksi ongelmiksi ja syiksi sille, miksi jotain saa rääpiä ja kiusata jatkuvasti sekä laajentaa asiaa juoruilemalla, mustamaalaamalla ja nolaamalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kiusattuna koulussa. Kerran sitten mitta tuli täyteen lukiossa. Eräs luokaltani dissasi jatkuvasti kaikkea mitä minä tai joku muu tunnilla sanoi tai vastasi open kysymyksiin. Siis aivan jatkuvasti, ja tuo sama tyyppi oli muidenkin silmissä ns. kovisjohtaja hoveineen.

No, sitten eräällä tunnilla, kun vastasin open kysymykseen, alkoi tuon tyypin vähättely ja vino naureskelu jne. Muut eivät uskaltaneet reagoida mitenkään.

Nousin ylös, kävelin tyypin luo ja sanoin kaikkien kuullen: ”Mikä sinä olet jatkuvasti arvostelemaan muiden vastauksia? Lopeta tuo, et jaksa sitä itsekään.” Siinä se.

Tyyppi, ja kaikki opea myöten olivat hämmentyneinä hiljaa. Kukaan ei puhunut mitään. Menin takaisin paikalleni ja jatkoin open kysymykseen vastaamista.

Tuon jälkeen tyyppi lopetti dissailun, saimme työrauhan luokkaan.

Tämä on todella hyvä vastaus kiusaajalle! Suorastaan upea ja vieläpä yllättävä sellainen, et edes mennyt liiallisuuksiin.

Kiusattu voi todellakin puuttua tehokkaasti kiusaamiseen sanallisesti kunhan kerää rohkeutta ja tekee sen turvallisessa ympäristössä.

Sairainta koko jutussa on se, että aikuiset ihmiset Suomessa kiusaavat. Keski-ikäiset ja melkein seniori-ikäisetkin. Ja ne iäkkäät voivat olla ihan järkyttävän ilkeitä ja paljon ilkeämpiä kuin nuoret (nykynuoret ovat fiksuja keskimäärin). Se ei ole vain koululaisten ja nuorten juttu. Kiusaamista pakoon ei pääse minkään ikäisenä tai missään välttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meidän tuppukylässä varsin hyvin tunnistetaan ne urpot kiusaamisen kohteet ja kyylätään näkyvästi sekä nauretaan. Varsinkin yleisillä paikoilla.

Jos olet tuo kiusattu tai et, miksipä et tekisi samoin kuin hän, joka edellä marssi luokassa kiusaajan eteen? Sopivassa tilanteessa, jossa on paljon muitakin, menet ja sanot jotain vastaavaa, rauhallisesti ja itsevarmasti? Varmasti yllättyisi, hämmentyisi muidenkin nähdessä tilanteen.

Tietysti pitäisi tietää sun koko tilanne, mutta mitä menettäisit enään, johan ne ilkkujat ilkkuu muutenkin!

Kiusatun äänen voimakkuus ei riitä vaan muuttuu kuiskaukseksi ja siitäkös riemu ratkeaa. Tilanteita pitäisi harjoitella etukäteen kotona, jotta saa itsevarmuutta.

Miksi mies hakkaa puolisoaan. Koska se pystyy siihen. 

Miksi ihmiset rääkkäävät pieniä eläimiä. Koska ne pystyy siihen. 

Miksi on kiusaamista, väkivaltaa, kouluissa, työpaikoissa, vanhainkodeissa. Koska ne ainakin jonkin aikaa pystyy siihen. 

Suurin osa ihmisistä uskoo valtaan, voimaan ja väkivaltaan. Siihen kuuluisaan viidakon lakiin, vahvemman oikeudella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meidän tuppukylässä varsin hyvin tunnistetaan ne urpot kiusaamisen kohteet ja kyylätään näkyvästi sekä nauretaan. Varsinkin yleisillä paikoilla.

Jos olet tuo kiusattu tai et, miksipä et tekisi samoin kuin hän, joka edellä marssi luokassa kiusaajan eteen? Sopivassa tilanteessa, jossa on paljon muitakin, menet ja sanot jotain vastaavaa, rauhallisesti ja itsevarmasti? Varmasti yllättyisi, hämmentyisi muidenkin nähdessä tilanteen.

Tietysti pitäisi tietää sun koko tilanne, mutta mitä menettäisit enään, johan ne ilkkujat ilkkuu muutenkin!

Kiusatun äänen voimakkuus ei riitä vaan muuttuu kuiskaukseksi ja siitäkös riemu ratkeaa. Tilanteita pitäisi harjoitella etukäteen kotona, jotta saa itsevarmuutta.

Ongelma onkin juuri siinä, että kiusattu nöyryytetään ja hänen itsetuntonsa murretaan siihen pisteeseen, että hän säikähtää suunnilleen omaa varjoaankin. Paha mennä sellaisella tuhotulla itsetunnolla puolustautumaan kiusaajiaan vastaan rennosti ja itsevarmasti.

Jos koko ajan pidetään nolona, outona ja jopa "hulluna", niin kiusaamisen uhri alkaa käyttäytyä entistäkin erikoisemmin ja säikymmin sekä ahdistuu sosiaalisista tilanteista. Siksi siitä kiusaamisen uhrin roolista on vaikeaa pyristellä irti.

Sitä miettii jokaista sanaansa ja elettään ja pohtii niitä pitkään jälkikäteen ja harmittelee ja miettii, että "tulikohan minusta nyt pelkurimainen tai nolo vaikutelma". Ja mitä enemmän käpertyy itseinhoonsa, sitä enemmän koko tilanne ruokkii itseään. Ei enää uskalla jutella niille aidosti kivoillekaan ihmisille jne. Ja kiusaajillehan tuollainen on kuin bensaa laittaisi liekkeihin: villiintyvät nimittelemään ja kiusaamaan entistä pahemmin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies hakkaa puolisoaan. Koska se pystyy siihen. 

Miksi ihmiset rääkkäävät pieniä eläimiä. Koska ne pystyy siihen. 

Miksi on kiusaamista, väkivaltaa, kouluissa, työpaikoissa, vanhainkodeissa. Koska ne ainakin jonkin aikaa pystyy siihen. 

Suurin osa ihmisistä uskoo valtaan, voimaan ja väkivaltaan. Siihen kuuluisaan viidakon lakiin, vahvemman oikeudella. 

Osa uskoo tuollaiseen: ne epäempaattisimmat ja tunnekylmimmät kovikset. Osa ihmisistä ajattelee aivan päinvastoin onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo kavereita ollenkaan. Enkä kyllä kaipaa enää. Oon ihan helvetin helppo kohde lannistaa ja hyökätä isolla joukolla sylkemään päälle.

Miettikää miten sairasta oikeesti

Miten sun perhe toimii tässä asiassa?

Liian tuttu aihe minullekin. Olin kiusattu myös lukioon saakka ja ilman kavereita. Minusta oli hienoa lukea, että tämä toinen kommentin kirjoittaja, joka kertoi tilanteesta lukiossa oli uskaltanut sanoa suorat sanat kiusaajalle. Itse en olisi uskaltanut ja jos joskus edes yritinkin niin kaikki paheni. Opettajakin antoi vielä lukiossakin pilkata minua ihan kesken tunninkin ja ei puuttunut. Naureskeltiin sitä, kun olin hiljainen ja jos tein heistä jotain tyhmää ( esim tulin myöhässä tunnille, kun kukaan ei kertonut tunnin alkamisen muutoksista)  ja sain koko sen ajan kestää ihan kamalaa käytöstä. Tuli olo etten ole minkään arvoinen. Minulle lukioaika oli pahempaa kuin yläkouluvuodet, koska silloin olin yksinäinen, mutta jotenkin sain olla rauhassa paremmin ja luokassa muutamia, jotka välillä olivat kanssani. Lukiovuodet olin melkein yksin ja pari sellaista jotka olivat välillä kanssani vaihtoivat lukiota ja jäin taas yksin. Itse en voinut vaihtaa monista syistä johtuen ja pärjääminen siellä oli muutenkin välillä vaikeaa.

Itsekin kannata kyllä sitä, että kiusattu muuttaa koska minunkin olisi pitänyt päästä jo aiemmin pois. Muuten tiedän sen, että se kaikki ei lopu helposti ja minusta puhutaan vielä vuosienkin jälkeen pahaa. Paikkakunnalta käyntiin pitää varautua niin, että ei ylläty jos vastaan tulee porukka joka pilkkaa edelleen minua. Näin on käynyt monta kertaa ja minä en enää sano mitään, kun sain muistutuksen siitä, ettei kannata. Onhan tämä kaikki vaikuttanut elämääni liian paljon ja en osaa tai uskalla enää luottaa tai tutustua muihin. Olenkin sitten yksin edelleen. Itsessäkin tietenkin vikaa, mutta en halunnut tälläistä elämää koskaan. Joskus mietin, että minusta on jäljellä enää. Kaikki kesti liian pitkään.