*~* HAAHUT viikko 33 *~*
[b][size=3][color=purple]Haahuilijat [/color][/size][/b]
[b][color=blue] Haahuilijat on keskenmenon kokeneiden kuumeilijoiden oma ryhmä. [/color][/b]
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[color=blue][size=1][b]carpel[/b] Itse olen 27-vuotias, mies 32. Lapsia ei ole ja sen ensimmäisen yritys aloitettu 06/06. Keskenmeno 07/06 rv 7+2.
[b]Elisabeth72[/b] Olen 33-vee ja mieheni on 29. Meillä on kaksi tyttöä 03/03 & 08/04. Asumme ruotsissa....Elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen keskenmenon sain joulukuussa -05. Kemiallinen raskaus 07/06.
[b]Enni-Maija[/b] minä -78, mies -65, esikoinen 08/04. ennen esikoista kolme km, 1. loppukesä 2002, toinen ystävänpäivänä 2003, kolmas syksyllä 2003. nyt ollaan toista toivottu 11/04.
[b]Eka-vekara[/b] 28 v, mies 32 v. Naimisiin toukokuussa-06. Etelä-Suomesta. Poika 12/03 (syntyi raskausmyrkytyksen päätteeksi rv 37). Alkuvuodesta-06 2 keskenmenoa (spontaani km rv 7+2. Toinen raskaus päättyi np-ultran jälkeen kaavintaan, sikiö kuollut heti ensimmäisen ultran jälkeen rv 7+0).
[b]Helga76[/b] Mies ja Mä molemmat 30v. Asutaan Etelä-Suomessa ja ensimmäistä lasta toivotaan saapuvaksi. Keskeytynyt keskenmeno 07/06. Minä olen tälläinen omituisen huumorintajun omaava blondi, jolla jopa toisinaan päänupissa syttyy " heureka" lamppu. Olen myös " super-tunteellinen" , välillä mennään korkealla ja kovaa, toisinaan ryömitään pohjamudissa.
[b]joonatan05[/b] olen 25 v ja mies 27, meillä suloinen poika 1,5 v. Tuulimuna raskaus todettiin siis 11+1 07/06.
[b]Jumppakärpänen[/b] Ikää on 28v. ja naimisissa olen. Pohjanmaalta. Ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen keskenmeno oli 10/05.
[b]Juuliar74[/b] Olen 32-vuotias yhden 1.5 kk vanhan tytön äiti. Asun mieheni ja tyttöni kanssa Etelä-Karjalassa.
[b]katri72[/b] Olen 34-v ja aviomies 33-v. 11-v koira. Helsingistä. Esikoisen yritys alkoi 02/03. Keskenmenot 7/05, 12/05 ja 7/06?.
[b]Koala-72[/b] mies myös 34 v. Asutaan Espoossa. Naimisiin mentiin 2004 ja vauvakuumeilu alkoi 05/2005. Km vkolla 20+1 (kaksoset) 11/2005 ja nyt on uutta raskautta yritetty 03/2006 alkaen.
[b]laralei[/b] Olen 20-vuotias, mies 28. Pillerit jätin pois syyskuussa -05, ensimmäinen raskaus alkoi toisesta kierrosta. Raskaus todettiin tuulimunaksi uudenvuoden aikaan,juuri kun tuli täyteen rv 12.
[b]Liliane[/b] Minä ja mies molemmat 24-vuotiaita ja asumme Lounais-Suomessa. Toiveissa oleva pienokainen olisi mulle toinen (tyttö 5/01) ja miehelle eka. Spontaani keskenmeno 01/2006 rv 7+2, odotin ilmeisesti kaksosia.
[b]limetti1[/b] olen 23-vuotias 1 1/2vuotiaan pikkutaaperon äiti. Toinen raskaus meni kesken 6+0. Kovasti olisi toiveissa toinen lapsi tähän perheeseen ja sisarus esikoiselle.
[b]Lizie[/b] Lizie 27v, mies 30v, poika -04, keskenmeno 4/06 viikolla 11+6
[b]meillekans[/b] Toista lasta kuumeillaan (sekä minä että mies). Esikoinen sai alkunsa 10 kuukauden yrityksen jälkeen ja siinä välissä ehti olla yksi todella kivulias keskenmeno rv 8+5. Esikko on nyt reilu 9 kuukautta.
[b]-nelliina-[/b] minä olen 29 ja mies 34 vuotta. Meillä on koululaiset, tyttö ja poika. Eka ja toivottavasti vikakin keskenmeno 7/2006 viikolla 11+0, kohtu tyhjentyi itsestään, ei ollut muuta kuin nestepussi kohdussa. Kohdun koko kuitenkin vastasi viikkoja. Synnytyssairaala olis TAYS.
[b]nippula[/b] yrittäminen alkanut kesällä 2004 ja km 8/04.
[b]nipsu-79[/b] olen 26 vuotias ja mieheni on 32. Minulla on kaksi lasta 3 ja 5 vuotiaat. nyt olemme yittäneet pikku kolmosta tän kierron jälkeen 8kk. Keskenmeno rv6 9/05. Viime kierrossa testasin plussaa joka muuttui kuitenkin tädin vierailuksi eli epäilen kemiallista km 12/05, km 01/06 ja km 06/06 rv5+.
[b]Nonna-80[/b] minä -80, mies -78, yritys aloitettu 10/03, keskenmeno 12/04 rv 14. Lapsettomuushoidot aloitettu 1/2006.
[b]Pikkutiikeri76[/b] meillä on ennestään lapset tyttö 8/02 ja poika 9/04. Asutaan pohjois-pohjanmaalla. Keskenmeno 01/2006.
[b]pipsa79[/b] Minä itse pian 27.v. ja mies 31 ja esikoista yritetään...meillä 3 Icsiä tehty josta saldona yksi keskenmeno ja sen jälkeen 2 luomuraskautta jotka kummakin menivät kesken.Tällä hetkellä käytössä clomit ja disperiini 100mg/pv.
[b]porkkana[/b] minä 26 v. ja avomies 28 v., lapset -02 ja -03. Km 6/05 rv10, 10/05 rv9 ja 01/06.
[b]puhbear[/b] oma ikä 25v, mies pari vuotta nuorempi. Ensimmäistä toivotaan kovin hartaasti. Yritys alkoi 12/05. km 04/06.
[b]pumpsu[/b] Minä 24, Mies 26, Ensimmäistä lasta toivotaan, Spontaanit keskenmenot 4/06 ja 8/06 viikoilla 7-8.
[b]Ria73[/b] Oma ja miehenikä: 33 ja mies 29, Asutaan: Helsingissä, Lapsia: Poika 10/01, Keskenmeno 10/04, kohdunulkoinen 4/05, tuulimuna 4/06
[b]sani-74[/b] Minä 31-v, mies 37-v, lapset 01 ja 03, kohdunulkoinen 08/05.
[b]titi75[/b] Minä-75, mies-67, vauvin yritys aloitettu 09/04, km 06/05 (rv8), km 09/05 (rv8).
[b]vauva2006[/b] minä 24 ja mies 32. ensimmäisestä haaveillaan, km 11+3 spontaanisti, vauhditettu lääkkeillä seuraavana päivänä, kuukauden päästä vielä kaavinta. vauva edelleen haaveissa saada.
[b]VM1974[/b] minä 30 v, mies 36 v asutaan pääkaupunkiseudulla ja ensimmäistä yhteistä yritetään. Mulla ei lapsia ennestään, miehellä 10 v tyttö. Yritetty on 10 / 2004 lähtien, km 07/2005 rv 6+3.
[b]vm69[/b] Neljäs raskaus päättyi rv 20+5, jolloin synnytin pienen tyttömme. Tämä tapahtui maaliskuussa.
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[size=2][color=red]ex-haahut eli jo plussanneet!! [/color][/size]
[b]Niamey_85[/b] plussa 26.11.2005, la 3.8.2006
[b]Kerttukasperi[/b] plussa 11.12.2005, la 22.8.2006
[b]Lauris[/b] plussa 14.12.2005, la 20.8.2006
[b]sartsu[/b] plussa 24.12.2005, la 31.8.2006
[b]kuonokas[/b] plussa 28.12.2005, la 5.9.2006
[b]neronja[/b] plussa 30.12.2005, la 7.9.2006
[b]masunasu[/b] plussa 31.12.2005, la 8.9.2006
[b]peebee[/b] plussa 10.1.2006, la 22.9.2006
[b]femmamma[/b] plussa 11.1.2006, la 12.9.2006
[b]ulriina[/b] plussa 23.1.2006, la 5.10.2006
[b]myttynen75[/b] plussa 27.1.2006, la 6.10.2006
[b]nipsunen[/b] plussa ?, la 20.10.2006
[b]Kaksonen76[/b] plussa 15.2.2006, la 26.10.2006
[b]Swehina[/b] plussa 10.3.2006, la 12.11.2006
[b]Pirpula[/b] plussa ?, la ?
[b]marrasmamma[/b] plussa 29.3.2006, la ?
[b]maria80[/b] plussa 8.5.2006, la 20.1.2007
[b]memmuli24[/b] plussa 25.5.2006, la 1.2.2007
[b]Hannele-81[/b] plussa 14.6.2006, la 18.2.2007
[b]Enni-Maija[/b] plussa 22.6.2006, la 28.2.2007
[b]eka-vekara[/b] plussa 7.7.2006, la 18.3.2007
[b]titi75[/b] plussa 10.7.2006, la 16.3.2007
[b]Lizie[/b] plussa 14.7.2006, la 16.3.2007
[b]porkkana05[/b] plussa 17.7.2006, la ?
[b][color=purple]Laihduttavat haahuilijat [/color][/b]
[b]Nimimerkki:[/b] nonna80
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 171cm, 82 kg. BMI jotain 26 ja risat
[b]Ongelmakohdat:[/b] sokeri
[b]Keinot:[/b] Sokerin vaihtaminen makeutusaineeseen, vaalean leivän ja pullan syönnin karsiminen, keksit pois!!!
[b]Tavoite:[/b] ainakin se 10 pois
[b]Nimimerkki:[/b] VM1974
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 169 cm, 74 kg, BMI 25,8
[b]Ongelmakohdat:[/b] herkkujen syöminen, ylisuuret ruoka-annokset
[b]Keinot:[/b] Pienennän ruoka-annoksia ja vähennän radikaalisti vaalean leivän sekä herkkujen syömistä. Makeapalaksi valitsen jatkossa vain kevyitä vaihtoehtoja, kuten rahkoja.
[b]Tavoite:[/b] 9 kg pois
[/quote]
Kommentit (99)
UPEAA, MAHTAVAA, jos viimeinkin sä pääsisit tuonne ex:ien puolelle!!! =) Onnea ja vauvaliimaa ja suojelusenkeleitä roppakaupalla matkaan! bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd
Mukavaa viikonalkua myös muille! Ja plussia lisää, kiitos! =)
Nipsu ja Nonna, uskaltanen onnitella...!!!
Lähetän teille suojelusenkeleitä vartioimaan pikkuisia!!
Nonna ja Nipsu: Varovaiset onnittelut! Toivotaan, että ne viivat siitä vahvistuu ja vihdoinkin kaikki menisi loppuun asti hyvin:) Täällä tämä porukan vaihtuvuus on ollutkin nyt kesällä vilkasta..
Helga: Jänskiä aikoja elelet! Eikö olekin ihmeellistä, että niitä oireita löytää vaikka mistä ja silti ne mielessään osaa selittää tavalla tai toisella. Kunpa nyt olisikin " tosi kyseessä" !
Pipsa: Vilkutukset ja sovitaanko, että me pohjanmaan likat häivytään täältä tonne odotuspuolelle tästä kierrosta?
Katri: Kiva, kun oireet vähänee. Kohta saatkin ruveta jännittämään matkaa ihan tosissasi:) Olis kyllä ihana mennä jonnekin ihan vaan lepäilemään..
ON: Täällä KAI ovis. Mistä sitäkin tietää ja illalla pitäisi toimia oviksen mukaan. Tunnelmat on jo vähän paremmat kuin aiemmin. Yritän ajatella kaikkea muuta ja suunnitella syksyä eteenpäin. Yritän nyt tosissani (taas kerran) käydä tuon koulun työn ohella loppuun. Toivottavasti tsemppi riittää.
Töissä vaan yksi ihminen käytöksellään vetää mielen matalaksi ja sehän sitten laskee työintoa. Ei ole kiva pakoilla töissä tätä ihmistä ja pelätä joka kerta, kun se suunsa avaa, että mitähän ilkeetä sieltä nyt tulee. Sitten kun mietin näitä juttuja vielä kotona, niin ei hyvää seuraa. Muuten aivan fantastinen työporukka ja työpaikka, mutta yksi ihminen tekee oloni epämukavaksi. Tämä toisaalta nostaa opiskelumotivaatiota, mutta kun ei viitsis tuosta työpaikasta luopua yhden ääliön takia. Ja hän ei siis edes ole pomo millään tavalla minulle.
Olisiko teillä vinkkejä, miten kovettaisin mieleni ja yrittäisin olla välittämättä tästä ihmisestä?
No, nyt suihkuun ja töihin (pelkään jo nyt tulevaa päivää...)!
Lippu korkeella,
Jumppis
Olen joka raskaudessa testannu Persona ovis tikulla näyttääkö raskautta. No onhan se näyttänyt. Viivat on aina yhtä vahvat. No päähäni pälkähti sit äsken kun raskaustestiä ei talosta löydy et kokeilen mitä se näytää niin kahta yhtä vahvaa viivaa!!! Siis sen perusteella olen raskaana. Huih!!
Tänään piti olla vapaa päivä mut pomo hälyytteli töihin kun oli sairastunu porukkaa. Ajattelin samalla käydä kun menen töihin sen raskaustestin. Ostan varmaan apteekin oman koska on kaikkein varmin minusta. teen sen testin ke tai to jos vain maltan mieleni?? Mua ottaa päähän kun olen niin malttamaton.
Nonna & Nipsu: Siistiii, tupla plussailijat!!!! Saattekin sit sopivasti toisistanne seuraa tuonne toisel puolel! * Puuuh, nyt saa huilia noitatanssin tanssimisestakin.*
Jumppis: Njääääää¿¿ Ei siel mitään kuitenkaan oo, tein varmistuksen aamul, mut siitä enemmän ON osuudessa. Ja teilläkin on siis lakanan pöllyttely kierros edessä, tsemppiä! Ja yleensä ne kiukuttelijat töissä on niitä, ketkä tietää et tuo ja tuo ihminen ei sano mitään vastaan niin niille voi sanoo ihan mitä vaan. Jos mä olisin sinä, ja se ärripurrittelija on samanarvoisessa asemassa niin sanoisin takaisin ihan surutta. Ei oo mitään hävittävääkään. Seuraavan kerran kun se vaik naljailee jotain, niin sano pokkana et anteeks mitä sä sanoit? Jos tulee mutinaa takas, et kuulit kyllä jne. niin sanot vaan uudestaan, et niin mitä sä sanoit, ja mitä oikein tarkoitit? Useammalla kuin yhdellä tuittupäällä tahtoo mennä pasmat sekaisin, kun kysytään suoraan, et anteeks mitä jne.. Koska sillon ne joutuu ajattelemaan oikeesti sitä mitä ne on sanonu, että ne voi vastata siihen.
Mut onhan niitä ihmisiä, joille ei tehoo mikään muu kun kunnon huuto tyyliin, et on se nyt sit yks per****, kun sua nyppii jatkuvasti kaik jne¿.
Ommoo Nappooo: Paskat sanon mä. Kyllä mun mieltä kaiversi sen verran nuo mun ihmeelliset munis kivut sun muut niin päätin, et teenpä pätkäyttää toisen noista mun jemmatesteistä. Ja ihan selkee nega. Samoin ovistesti oli nega.
Vähä rupee ehkä hirvittään, et kummoset megalomaaniset menkat sieltä sit mahtaakaan tulla loppupeleissä¿¿. Taikka no jos oikein jossitellaan niin jossitellaan sit. Voihan nuo mun munis kivut olla vaik mitä, jos se hedelmöittyny muna on vasta kulkeutumassa oikeeseen paikkaan tai jottai¿ tai ihan miten vaan.
Äh, ihan sama. Ärsyttää vaan koko ajan laukata vessas, et joko nyt¿. ja ei mitään. Huomenna tulee neljä viikkoo keskenmenosta ja luulis sit pirulauta pikkuhiljaa jottai punaista olemaan havaittavissa¿ Ärr ja mur¿
Kun jos testi näyttää negaa, niin eikös se sit oo ihan saletti, ettei keskiviikkona siellä jälkitarkastuksen ultrassakaan sit varmana näy mitään? Vai kuinka aikaisessa vaiheessa ne oikein näkee ¿poikkeevat¿ muutokset kohdussa ultran kanssa? Siis en mä mitään varmistele suinkaan mut¿.. * viheltelyä* Haluisin vaan olla sata varma ennen perjantaita, kun me lähdetään sillon vähä reissun pääl.
Väsymys muuten vaivaa edelleen¿. Taidan lähtee ottaan viel pikku tirsat ennen töitä. Muutenkin ihme veto pois olo, oikeesti! Tää kämppä on kohta niin täys kaikkee kökköö ja moskaa, mut mä en jaksa siivota. pelkkä ajatuskin saa mut nuokkumaan.
Ja vähänkö mulla käryää käpy, kun olen nyt 4kertaa kysyny töissä, et milloinka minulla on ne viimeiset kaksi viikkoa kesälomaa.... Eka en saanu vastausta ollenkaan, sit loppujen lopuks selvis et se on sit syyskuussa. Koska pomo oli _unohtanu_, et mullakin on vielä kaks viikkoo, kun oli tehny elokuun listat..... Että mitäs kivaa sitä sitten syyskuussa voikaan tehdä...... Voi kärveleen kyrvele.
Mikä kuukausi on muuten PAM:issa viimeinen mahdollinen kesäloma kuukausi? Tietääks joku? Mun laput on jossain kadoksissa, niin ei pysty tarkastaan. Miettisin vaan, et kai se syyskuu on vika mahdollinen kuukausi, koska mun huumorintaju ei todellakaan riitä siihen, et sitä siirrettäis vielä eteenpäin.....
koska täältä saa varmaan parhaiten sitä vertaistukea tällä hetkellä. Mulla siis semmoinen tilanne, et meillä on uusperhe, johon kuuluu mun ja mieheni lisäksi 2 poikaa mun edellisestä liitosta 10/96 ja 3/99 sekä tyttö mieheni edellisestä liitosta 2/99. Meillä on myös yksi yhteinen poika 1/04. Heinäkuussa tuli vuosi täyteen toisen yhteisen eli viidennen lähilapsemme yritystä. Miehen tyttö meinaan asuu myös meidän kanssa. Pitkä yritys on ollut tosi hermoja raastavaa aikaa. Pojat mun edellisestä liitosta tärppäsi aikanaan helposti tokasta ja ekasta yrityskierrosta. Yhteistä poikaamme tehtiin puoli vuotta. Viime huhtikuussa yhdeksän kuukauden yrityksen jälkeen viimein meillä tärppäsi. Olimme molemmat onnellisia. Meidän vauvan oli määrä syntyä joulukuussa. Olisi ollut ihana aika saada vauva ja olisi tullut sopivasti juuri vajaa kolme vuotta ikäeroksi kuopukseen. Olisin saanut saman äitiyspäivärahan kuin hänestä, koska olen vielä kotona hoitamassa kuopusta. No 2 viikkoa kerettiin iloita siitä et meille on tulossa vauva. Huhtikuussa rv 6+2 raskaus meni kesken. Ensimmäinen keskenmenoni, jota en osannut ollenkaan odottaa. Olinhan jo onnistuneesti synnyttänyt 3 lasta. Tuon jälkeen surin suruni, pääsin jo asiasta eteenpäin, pystyin taas elämään ja näkemään elämässä niitä onnellisiakin asioita. Kunnes taas heinäkuun lopussa tulin uudestaan raskaaksi. Olin varovaisen onnellinen. Toivoin et alkuraskauden päivät kuluu nopeesti. Ajattelin et ei voi olla niin huonoa tuuria et käy uudestaan kurjasti, kunnes tasan viikkoa sitten maanantaina taas rusehtavaa vuotoa vessakäynnin yhteydessä. Siitä vuoto sit taas runsastui ja tuli myös kipuja. Tällä kertaa rv 4+6 keskenmeno taas kerran.
Tässä sitä nyt ollaan. Pitäsi taas koota itsensä sirpaleista kokonaiseksi ja päästä elämään kiinni. Kaikki tuntuu vaan monin verroin vaikeammalta tällä kertaa. Yhden km:n pystyy jotenkin laittamaan huonon tuurin piikkiin, mutta kahta on jo vaikea selittää.Ei pysty enää luottamaan siihen et kaikki sujuu hyvin loppuun asti jos tulee vielä raskaaksi. Ei saatu kuopukselle leikkikaveria pienellä ikäerolla, mikä meillä oli toiveissa. Aika vaan kuluu hukkaan. Mun piti olla kotona eikä mennä välillä töihin ja meinaan varmaan sit ollakin ilman kodinhoidontukeakin, kun meillä 2 lasta lähtee nyt ekalle luokalle. En tiedä on kaikki niin sekaisin ja oon ollu surusta ja väsymyksestä turta. Mies ei osaa surra semmoista mikä hänelle ei vielä ollut konkreettista, joten se on aiheuttanut myös meidän välillä kitkaa, kun hänen tyylinsä on olla käsittelemättä asiaa ja jatkaa elämää niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mites teillä muilla on miehet suhtautuneet keskenmenoon?
Shannon
... Kuka olikaan, kun ihmetteli et naama kukkii vieläkin?????
No mulla sama, mutta tää kukkimis ilmiö on ja pysyy selässä.... Ällööö!! Ja nyt ne pirun näppylät on muuttunu oikein isoiks ja pulleiks ja näkyvät kilometrien päähän. * Hyi helvata, puistatus*
Siis millon ne lähtee oikein pois????? Mulla ei oo ikinä ollu selässä näppylöitä. Noi kaikki ilmestyi siinä vaiheessa kun tulin raskaaks.
Shannon: ( Apua oliko se noin?) Ikävää, että joudut tänne pinoutumaan, mut porukka on varsin mahtavaa. Ja vertaistukea täältä kyllä saa. Oma mies ei oikein aluks tienny miten lohduttaa km jälkeen, mut mulle ei ollu ne sanat, ainakaan aluks, tärkeintä vaan se olkapää mitä vasten itkeä ja kainalo johon käpertyä. Myöhemmin vasta tuli keskustelujen aika. Ja meillehän piti syntyä esikoinen, mutta toisin kävi. Myös kahden kaverin kanssa keskusteltiin paljon, sai vähän naisnäkökulmaa, sekä toisella itsellään oli myös km takana ja myös sen jälkeinen onnistunut raskaus mistä tuloksena tyttövauva.
Ylösnouseminen on vaikeeta, mutta ei mahdotonta, tsemppiä.
Helga: Älä vielä luovuta..Toivotaan parasta! Mulla muuten kesti 8 viikkoa ennenkuin menkat alkoi keskenmenon jälkeen. Oli helvetin raskasta odotella. Kiitos hyvistä neuvoista! Joo, tää ihminen on " vähän" katkera, kun muka vein sen työt ym. Harmi vaan, että en minä itseäni sinne töihin palkannut:) Täytyykin kokeilla sun konsteja ja pitää mieli kovana. Paskat mää tollasesta ääliöstä välitä! (kuulostiko jo paremmalta?)
Shannon: Pahoitteluni! Meillä mies on hiljasempaa sorttia, kun pitäisi tunteista puhua. Varmasti kova paikka oli hänellekin, mutta ei sitä niinkään näytä. Luulisin, että hän ei ehkä ollut vielä ihan niiiiin täysillä mukana raskaudessa, kun kuitenkin odottava äitihän ne kaikki pahoinvoinnit ym. hormoonihyrräykset tuntee. Että menetys oli hänelle suuri, mutta itse jouduin odottamaan kuollut sikiö vatsassa viikon, käymään läpi yksin sairaalassa hirveän keskeytyksen ym. Eli luulen, että mies ei oikein kokonaisuudessaan tajua sitä, mitä muutakin keskenmenoon liittyy kuin vauva, jota ei vaan sitten tulekaan. En siis vähättele miesten tunteita, vaan uskon heidän kokevan asian hieman eri tavalla. Olipas vaikea nyt kertoa tota pointtia, mutta toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan:)
Nyt menen sinne piinataloon eli töihin..kovempana kuin koskaan:)
Jumppis
Oisko tää se paikka kun kuuluis seistä hetki peilin edessä tekemässä pelottavia ilmeitä?
Siis silleen ÄÄÄÄäärrrrrr ja Muuurrrrrrrr ja vääntää naamaa soikeeks ja muikeeeks ja vähä siltä ja väliltä. Et on valmiiks sit sen näkönen naama, kun menee töihin, et kaik tietää, et tolle ei sit ryppyillä. =D
Ja jooh, itellä kävi niin et menin samaan työpaikkaan yhden kaverin kanssa, jossa hän on siis ollu viimeiset 6 vuotta. Niin eka se oli hyvä juttu kun tulin sinne ja sit se olikin ihan paska juttu. Hän mm väitti, että minä en pääse tekemään niitä työtehtäviä, joita on minulle luvattu vaan joudun vähä niinkun " paskahommiin" . Sanoin vaan, et ei voi pitää paikkaansa, koska pomo on luvannut jo. Siitä sit tuli kauhee matsi kun hän väitti tietävänsä, mitä minun työtehtäväni tulevat olemaan, että kyllä hän on kuullut asiasta jne.. Siis aivan äärettömän typerää sontaa!
Lopputulos oli se, et teen edelleenkin niitä työtehäviä mihin minut palkattiinkiin alunperin, paskahommia teen ihan yhtä paljon kuin muutkin samassa asemassa olevat. Mut Meidä ystävyys kyllä koki sellaisen kolauksen, et siitä ei vieläkään olla selvitty. Ja aikaa tästä on jo... ööö.... n. vajaa 3kk?
Kaiken huipuks hän tiesi, et meillä yritetään saada vauvaa, ja kun tärppi sit kävi hän melkein väkisin yritti saada mut sanomaan pomolle, et olen raskaana, kun tuo työpaikan vaihto tuli just samaan syssyyn. Hän on itte raskaana myös, ja odotti tasan kolme kk ennen kuin kertoa kenellekkään yhtään mitään... Ja mun olis tarvinnu hänen mielestään kertoo heti. Joo-o.
Mitä tästä opimme? Älä ikinä mee samaan paikkaan töihin kun kaverit!
Kirjoittelenpa minäkin täältä Etelä-Karjalasta jotakin. Mulla on nyt vapaapäivä töistä ja sain juuri esikoisen nukkumaan päikkäreille. Nyt on äidillä hetki aikaa omille jutuille :-)
Nonna ja Nipsu: Onnittelut plussasta! Hieno juttu! Toivottavasti itsekin liityn joukkoonne pian.
Helga: Mä kestän varmasti sua huonommin tämän menkkojen odottelun. Mulla on nyt kaksi viikkoa keskenmenosta eli varmasti vielä kaksi viikkoa odottelua. Raskausoireita ei mielestäni ole enää ollut, joten olen aika turvallisin mielin, että jälkitarkastuksessa ei mitään hälyttävää löydy.
Shannon: Tervetuloa joukkoon mukaan ja voimia sinulle! Minullekin ensimmäinen km rv 6+3 oli täysi yllätys, koska esikoisen odotusaika oli kuin suoraan oppikirjasta eikä mitään ongelmia raskaaksi tulemisessa tai odotusaikana/synnytyksessä ollut. Tiesin kyllä, että km ovat yleisiä, mutta jotenkin sitä ajattelin niin, että eihän se nyt minun kohdalle satu, kun ensimmäinen kerta meni hyvin.
Keskenmenossa vaikeinta oli mielestäni luopua vauvahaaveista, joita oli luonut tyyliin " Ensi keväänä esikoinen saa pikkuveljen/-siskon" tai " Ei mun ensi syksyksi kannata uusia vaatteita ostaa, kun käytän äitiysvaatteita" . Niinpä niin.
Mun mies ei varmaankaan kauheasti tätä km miettinyt, mutta auttoi kun hän oli paikalla, piti sylissä ja tuli kotiin syömään kun olin muutaman päivän sairaslomalla. Puhuimme muutamana iltana asiasta ja hän luki lehdykän, jonka olin sairaalasta saanut. Meitä kumpaakin rauhoitti tieto, että emme olisi mitään voineet tehdä km estämiseksi eikä tapahtunut ole kummankaan vika.
Omia juttuja: No, eipä tässä kummempaa. Odottelen jälkitarkastusaikaa ja menkkoja, kumpaakin yhtä paljon ;-)
Oikein paljon onnea ja roppakaupalla niitä tarrasukkia ja vauvaliimaa!!! Voi kuinka ihanaa!!!
Varovaiset onnittelut myös nipsulle!
maria80 rv 17+3
Mukavaa viikon alkua ja onnea plussailijoille!
Hetken sivusta seuranneena, päätän minäkin nyt vähän avautua. Ja tämä kaikki on nyt sitten niin OMAA NAPAA:
Keskenmenosta on kulunut nyt hieman yli kuukausi. Ja todellakin on vaikeaa unohtaa niitä suunnitelmia, joita tuon lyhyen raskausajan kuluessa ehti omaan päähänsä kehitellä.
No nyt olemme päättäneet mennä naimisiin helmikuussa. Mies haluaa kuitenkin, että olemme naimisissa silloin, kun/jos lapsia tulee. Sitä se on sanonut aina, mutta jotenkin vaan molempien vauvakuume kasvoi kevään aikana sen verran, että päätimme siirtää sitä naimisiin menoa johonkin tulevaisuuteen. Nyt kun näitä keskusteluja " lisääntymisestä" on keskenmenon jälkeen käyty, päädyttiin laittamaan vauvahaaveet jäähylle. Miehen mielestä puoli vuotta ei ole mitään ja minulle se on ikuisuus. Yhdessä näistä asioista kuitenkin päätetään ja tietysti minäkin haluan sen kanssa vihille astella.
Nyt minun siis pitäisi suunnitella onnellisena häitä, ja osa minusta niin tekeekin, mutta... Rehellisesti sanottuna ei se oikein onnistu. Päähän hiipii ajatus, että niin helmikuussahan sen lasketun ajankin piti olla, milloinkohan se seuraava sitten tärppää. Laskeskelen kuukausia häihin eli siihen kun taas aloitetaan yritys.
Minulle sopisi kyllä astelu alttarille se kolmas masussa. Stressinsietokykyni ei kuitenkaan pysty käsittelemään tuota kaikkea kun tässä yritän tammikuuhun mennessä saada gradunikin valmistumaan.
Äh. Nyt lähden katsomaan mahdollista häiden juhlapaikkaa. Gradu etenee vasta huomenna.
Kiitos kaikille tsempityksistä! Ja tulkaahan pian tuonne ex-haahujen puolelle, että olisi enemmän tuttuja siellä. Tämä on niin hyvä porukka, että teitä on ikävä tuolla ex-haahuissa. Eli tulkaa sinne pian!! Paljon plussasäteitä kaikille!!! ++++++++++
Nonnalle: Iloiset onnittelut! Paljon suojelusenkeleitä matkalle mukaan!
Nipsulle myös varovaiset onnittelut, toivotaan, että plussa siitä vahvistuu!
Kaikille uusille haahuille tervetuloa ja pahoitteluni keskenmenoistanne. Tämä on varmasti oikea osoite purkaa omia tuntojaan ja tarpoa eteenpäin ilossa ja surussa.
Ihan oikeesti hei, tulkaa pliis pian tuonne exiin kaikki, teitä on ikävä!
Terv. Lizie rv9+3, odottaa ekaa neuvolaa parin päivän kuluttua
Oletko tosiaan plussannut? Voi onnea tuhannesti ja nyt uskotaan ja toivotaan, että tämä onnistuu! Sulle tosiaan plussan olis suonu jo paljon aikaisemminkin, mutta mahtavaa, että se tuli :) Aivan ihanaa!!!
Mauku ja Viola vajaa 3 kk
Ihanaa PLUSSIA!!! Onnea kamalasti paljon Nonnalle ja Nipsulle!!!!!!!!
Shannon-75: Tervetuloa haahuihin! Tämä on tosi hyvä porukka ja tääl kelpaa jutskailla kaikesta mahdollisesta. Kyselit miten miehet suhtautuneet keskenmenoon, meillä kans sama juttu et mies ei oikein osannu surra kun ei ollut hänelle niin konkreettista se raskaus viel siinä vaiheessa. Tietty huomasin et oli pahoillaan kun mä olin surullinen ja tarjos lohduttavaa olkapäätä.
Carpel: Kun luin sun ajatuksia noista häistä, tuntui tosi tutulta. Tosin meil kävi toisin päin että päätettiin niitä häitä siirtää hamaan tulevaisuuteen. Oltiin jo keretty jonkun verran suunnittelemaan ja hääpäivä ois ollu 07.07.07... Kun nyt jos tärppäis niin meil ois sit ihan pikkupikkuvauva ja toisaalta en myöskään haluis olla raskaana häissä et pystyis ottamaan kaiken ilon irti pippaloista. Vaikka nyt tuntuu pitkältä aika siihen et jatkatte " yritystä" , kyl se varmaan sit loppujen lopuks äkkiä menee. (Olipa tosi lohduttavaa :))
ON: Huomenna mul olis sitten aika gynelle, ihan normaalitarkastus, mut aattelin samalla puhua näistä meidän raskautumisongelmista ja mun epäsäännöllisistä kierroista siellä. Tilasin muuten Kotitesteistä läjän raskaus- ja ovistestejä (en oo ovista ennen koittanutkaan tikuttaa), mut ei oo viel tullu vaik torstaina maksoin ne sinne tilille. Niittenhän pitäis tulla jo seuraavana päivänä postissa. Huomenna jos ei oo tullu niin soitan sinne.
Tääl olikin jotain naaman kukkimisesta puhetta ym. Mul oli täynnä selkä ja naama semmosia valtavia finnejä kun tos olin raskaana. Nyt vasta on alkanu lähtemään. Tänään kävin kosmetologilla ihonpuhdistuksessa, vitsi et on nyt naama järkyn näkönen! Ihan punaisilla laikuilla.. Oon linnoittautunut loppupäiväksi kotiin.
Oli meinaan kaverin polttarit ja vasta nyt pystyy ilman käsien tärinää kirjoittelemaan... ;) Päätä särki vielä tänäkin aamuna, vaikka eilinenkin meni aivan harakoille juhlimisesta toipuessa. Mutta hauskaa oli!!!
Täällähän oli iloisia uutisia! Hurjasti onnitteluita ja vauvaliimaa Nonnalle ja Nipsulle! Ja muistakaa pitää ovi raollaan meille muillekin! ;)
Ja toisaalta jaksuhalaus Shannonille ja lämmin tervetulotoivotus Haahuihin. Täällä on tosiaan varmaankin eniten ymmärrystä km:n kokeneille, ja ainakaan meillä ei mieheltä aina saa ihan sitä kaivattua vastinetta kun asioita käy läpi. Meillä oli rankka prosessi myöhäisen km:n ja synnytyksen kanssa, ja silloin kyllä siipan tuki oli kaikki kaikessa. Nyt tuntuu siltä, että mies on päässyt asiasta paljon nopeammin yli ja itsellä km ja vauvakuume on jatkuvasti elämän keskipisteet. Eiköhän rehellinen sureminen ja asiasta puhuminen kuitenkin ole niitä keinoja km:sta toipumiseen, ja täällähän se onnistuu.
Ja kunnon nollaus aina toisinaan näköjään auttaa myös ;)
Tv Kohmeloinen Koala
Varovasti sinua onnittelen, ja sydämestäni toivon, että noin 9 kk:n kuluttua saat nyyttisi! Ihan tulee itku silmään:´) Kaikkea hyvää, ja ihan järjettömästi tarrasukkia ja vauvaliimaa ja ja ja KAIKKEA!!!!
Kävitkö muuten kontrolliultrassa tässä kierrossa, siis olisiko mahdollista, että olisi kaksi salamatkustajaa kyydissä..??
t. Ulriina, suu korvissa ilouutisista, rv32+4
ps. mami tuolla yahoossa kertoi uutisen, ja olisi sinua onnitellut, mutta ei jostain syystä saanut viestejä läpi.
Shannonille tässä pahoittelevat tervetulotoivotukset. Olet minulle jo " tuttu" , koska olen paljon taustaillut suurperhekuumeilijoissa. Siellähän olet myös ollut, eikö? Meille oli jo hyvää vauhtia tulossa myös jo melkein suurperhe, neljäs tyttö, mutta keskenmeno yllätti koko perheen maaliskuussa viikolla 20+5.
Meillä mieskin otti menetyksen erittäin raskaasti, koska oltiin jo niin pitkällä. Ja eniten hän on jälkeenpäin kertonut surreensa sitä, miten minä selviän henkisesti. Hyvinhän tässä on selvitty, ikävä iskee aina silloin tällöin ja masennus joka kuukausi kun menkat alkaa. Mutta eteenpäin porskutellaan ja uutta vauvaa toivotaan. Tuntuu kamalalalta tuo " uutta vauvaa" ... ihankuin se muka toisi menetetyn pikkuenkelimme takaisin.
Nyt mä en taas enään muista kuka kirjoitti mitäkin, piti niin laittaa muistiin aivojen sopukoihin, mutta mulla lyö taas tyhjää. Täällä on niin k a m a l a meteli, ettei voi keskittyä. Isoimmat hermoilevat koulun alkua ja kuopus ei tänään nukkunut päikkäreitä... Onneksi kahdeksalta on jo hiljaista kun vetelevät hirsiä.
Illan jatkoa koko porukalle!!
Nonna: Ai hurja mitä uutisia sulla oli heti aamusta! =) Varovaiset onnittelut täältä! Toivotaan, että se viiva sieltä vahvistuu. Olisi se jo aika sullakin onnistaa. ;)
Varovaiset onnittelut Nipsullekin!
ON: Eipä omassa navassa juuri mitään ihmeellistä ole. Kaikki raskausoireet ovat jo hävinneet päiviä sitten. Nyt vain odottelen kovin menkkoja, jotta päästään sen jälkeen jatkamaan yrityksiä. Toivottavasti vain mies jaksaisi, vaikka niin kovin väsynyt onkin.
Aikamoista närästystä on vain viime päivinä ollut. Taitaa tietää taas sitä, että pitää lopettaa tomaattien ostelut. Viime vuonna oli sama juttu ja sitten kun tuli lopetettua tomaattien ja kurkkujen ostelut, niin alkoi helpottaa. Harmillista kun ei tuo vatsa noita kestä koko kesää, mutta toisaalta on tässä jo muutaman kuukauden verran tullut syötyäkin joka päivä.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!