Pyörätuoliin joutunut mummuni suuttui kun vein kukkia, huusi "en minä mitään pir un rehuja halua vaan kävellä"
Mummun sairaus on edennyt siihen pisteeseen, että hän on nyt pyörätuolissa.
Ajattelin ilahduttaa viemällä kukkia ja sain tuollaisen vastaanoton. Mummu riuhtaisi kukat minulta ja heitti ne lattialle. Eipä tule toiste vietyä.
Kommentit (5)
Kun liikuntakyky menee, lähes kaikille se on aluksi henkisesti kova paikka. Läheiset ottavat isoimmat paskat niskaansa. Useimmilla se helpottaa ajan kanssa.
Kuule. Ymmärrän sinun mummua 100 %.Samoin kävi minun vaikeasti syöpäsairaalle rakkaalle veljelleni. Häneltä meni kävelykyky ja tottunut jokapäiväiseen 20 km lenkkiin menetti hän siten elämän halut.Hän oli vain 54 vuotta.
En ikinä unohda niitä ennen niin kauniita kirkkaansinisiä silmiä kun ne sammuivat täysin.
Älä ole loukkantunut.Vie mummo lenkille ! Ota termos mukaan ja jotain hyvää.
Ihan ymmärrettävää, kun on vastikään kävelykykynsä menettänyt, tuskin on loputtomiin noin katkera.
Jättäisin vierailut väliin tästä lähtien. Ei varmaan ole kiva joutua pyörätuoliin mutta ei se sinun syytäsi ole eikä mummu sillä kävele että sättii toisia.
Mulla ainakin on se sääntö että jos sukulaiset ei osaa käyttäytyä ja arvostus ei ole molemminpuolista, niin sitten saavat mummuilla ilman minua.