Mikä on voimakkain teko jonka olet omien arvojesi puolesta tehnyt?
Kommentit (38)
Olen osallistunut mielenosoitukseen.
En ole koskaan tehnyt muuta työtä kuin sellaista, jolla on merkitystä. En myöskään ole päivääkään tehnyt työtä, josta en pidä.
Enkä tee.
Tai miten nyt ajattelee mikä olisi voimakkainta? Onko kasvissyönti vaikka voimakkaampaa kuin mielenosoitukseen osallistuminen, avioliitosta kieltäytyminen tai valituksen tekeminen?
Päästin eräissä hautajaisissa kovaäänisen pierun kirkon puupenkkiä vasten. Minusta meillä jokaisella on oikeus päästellä kaasuja ajasta, paikasta tai tilanteesta riippumatta.
Sinc
Kieltäydyin koskemasta varattuun mieheen. Kyseessä oli elämäni rakkaus, kenen kanssa lopulta päädyin yhteen 10 vuotta myöhemmin.
Olin lestadiolaisissa häissä ja kun sulhasen isä piti puhetta siitä kuinka mies on perheen pää - vahvempi, viisaampi, pitkämielisempi, ja nainen se heikompi astia, jonka pitäisi mm. antaa raha-asiat miehen päätettäväksi (kun se on ah niin vaikeaa ja monimutkaista), lähdin korot kopisten menemään.
Huvitti koko homma. Meillä jos mies päättäisi raha-asioista niin syötäisiin Saarioisten roiskeläppiä ja talo olis täynnä elektroniikkaa. Siistejä vaatteita ei olis kenelläkään ja säästöön ei jäisi pennin pyörylää. Mistäkö tiedän? Siitä, että meillä on erilliset rahat ja näen miten mies rahaa käyttää.
Mies voi olla myös fyysisesti vahvempi, mutta henkisesti minä olen kyllä nähnyt myrskyt ja myräkät ja selvinnyt niistä paremmin. Ja nykyaikana sillä on enemmän merkitystä kuin fyysisyydellä. Mies sen sijaan hermostuu kun vaikka tietokonepeli menee huonosti ja viskoo tavaroita. Huvittavaa. Sääliksi kävi morsianta. Toivottavasti sulhanen ei noudata isänsä oppeja.
Mielenosoitus, valitus ympäristöluvasta, omalla nimellä ja naamalla ympäristöasioiden puolesta kampanjointi.
En ole tehnyt työtä joka on haitallista luonnolle.
Olen pistänyt sovinistille jauhot suuhun.
Työttömäksi tahallisesti jättäytyminen.
Puolustan heikompaa ja väärinkohdeltua tarvittaessa hyvin hyökkäävästi ja olen lojaali läheisille ihmisille viimeiseen asti.
Työtovereitani olen puolustanut törkeissä ja heitä kyykyttävissä tilanteissa sanoja säästelemättä. Kouluaikoina laitoin toisia lapsia kiusaaville jauhot suuhun ja otin kaikki ns. erikoisemmatkin tapaukset omaan porukkaan jos näin että kiusataan tai huudellaan.
En voi sietää muiden huonoa kohtelua, varsinkaan pikkupomojen ylimielistä mikromanageeraamista ja suoranaista mulkkumaisuutta alaisiaan kohtaan. Moni työkaveri on kiitellyt jälkeenpäin, enkä kyllä ole pyyhkeitä saanut johdoltakaan ikinä jälkeenpäin.. luojan kiitos ei nykyisessä työyhteisössä ole tällaista ongelmaa ja kaikki kunnioittavat toisiaan.
Mulla on tämä oikeudenmukaisuuden puolustaminen jäänyt syvälle takaraivoon valitettavasti omista traumaattisista lapsuudenkokemuksista. Olen joutunut puolustamaan toista vanhempaani pienestä pitäen narsistiselta ja väkivaltaiselta vanhemmalta. Surullista tavallaan, kai.
Olen ollut kotiäitinä koko lapsieni lapsuuden ajan ja omistautunut täysin perheelleni omasta tahdostani. (vastoin nykytrendiä)
Olen seisonut arvojeni takana ja sen mihin uskon, mikä on oikein. Vaikka henkeäni on uhattu. Vastaan hyvällä tai en yhtään mitenkään, negatiivisuus päättyy minuun.
Ilkeät juorut ovat vieneet kavereita, mutta ei niitä jotka näkevät maailman niin kuin minä sen näen.
Lihansyönnin lopettaminen ja eläinsuojelutyöhön osallistuminen, sekä sen rahoittaminen.
Puolustan lasten oikeuksia säännöllisesti (esim. EI Inkluusiolle ilman kunnon tukitoimia!) ja kerran onnistuin kovan väännön jälkeen järjestämään yhdelle lapselle oikeasti hyvät tukitoimet, joista vanhemmat olivat kovin kiitollisia. Olen tästä ylpeä. Lisäksi työni on enimmäkseen arvojeni mukaista ja jos ei ole, nousen herkästi vastarintaan esimerkiksi puolustaen työntekijöiden oikeutta kahvitaukoihin ja tes:in noudattamista muutenkin alallamme.
T: vaka-ope 46 v, vasemmistoliiton jäsen
Jättänyt menneisyyteen sellaisia ihmisiä joiden kanssa arvot ei kohtaa.
En ole tehnyt mitään erikoista.