Lue keskustelun säännöt.
Itsetuhoisat ajatukset alkavat taas nostaa päätään
05.04.2021 |
Sain vuosi sitten diagnoosin vaikea masennus ja lääkityksen siihen. Olo parani välissä hiukan ja lopetin lääkkeet, jonka seurauksena jouduin aloittamaan ne uudelleen, että saisin hakea kelan tuettua terapiaa. Edelleen odotan, että pääsisin edes psykologille juttelemaan ja siitä mahdollisesti tuettuun terapiaan.
Sairastuin todennäköisesti synnytyksen jälkeen ja tilanne paheni, kun lapseni isä lähti ja virallisti muutamaa kuukautta myöhemmin suhteensa uuteen naiseensa, jonka todennäköisesti tavannut silloin, kun minä olin vielä kuvioissa.
Harkitsin ja suunnittelin itsemurhaa. Lapseni takia hain apua. Isä ollut poissa lapsen elämästä suurimman osan ajasta eron jälkeen. Nähnyt satunnaisesti, välillä kuukausia poissa. Nyt eronnut uudesta naisestaan ja haluaisi olla taas aktiivisemmin isä ja minun pitäisi asiat hänen kanssaan nyt hoitaa.
Olo on vaan taas kamala. En osaa edes sanoa miksi. Olen valmis sopimaan asiat niin, ettei meidän tarvitse tavata enää ikinä ja lapsi menisi isälleen esim. Mummon tai papan kautta. Alussa tapaamiset meidän kotona, että lapsella olisi turvallinen ja tuttu ympäristö missä taas tottua isään (eivät ole nähneet 5kk). Itse en olisi paikalla, mutta pyytäisin varmaan perheenjäsentäni.
Mutta niin.. mistä nämä ajatukset tulevat, en tiedä. Olen lääkityksellä, mutta paha olo vain kasvaa. Olen suhteemme jäljiltä vain niin rikki ja tuntuu, että kaikilla olisi parempi olla, jos minua ei olisi täällä. Lapsi pääsisi asumaan isänsä luokse ja isä ei laittaisi vastaan, koska minua ei enää olisi.
Minusta vain ei ole iloa lapselle. Eikä kenellekään. Tuntuu, että en tee muuta kui tuhoa elämiä. En yritä tehdä pahaa tai satuttaa, mutta tuntuu, että satutan silloinkin, kun yritän tehdä hyvää. Satutan itseäni, lapsen isää ja lasta. En tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. Mitä pitäisi tehdä ja miten toimia.
Olen niin loppu. En vain jaksa enää taistella.
Kommentit (29)
Ethän sä nyt narkkikselle voi lastasi antaa!!!!! Mieti nyt! Jos sinua ei olisi lapsi voisi joutua kokemaan jotain aivan hirvittävää vuodesta toiseen ennen kuin saisi apua. Ei ole mitään takeita etteikö isä käyttäisi huumeita tulevaisuudessa. Sä niin todellakin pysyt lapsesi elämässä ja yrität saada mielialasi kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille paljon lohduttavista sanoista. Ilta vietettiin lautapelejä pelaten ja ennen nukkumaanmenoa luettiin iltasatu. Valojen sammuttua paijailin pojan selkää muutaman minuutin ja olin nukahtaa. Poika liikahti ja kääntyi minua päin: "minä rakastan sinua äiti", kuului pimeässä.
Yritän jaksaa ja otan aamulla yhteyttä ainakin omaan lääkäriini. Ehdotti aiemmin osastohoitoa, mutta halusin pärjätä kotona, ettei tarvitse jättää poikaa, mutta jos nyt ehdottaa sitä, niin taidan suostua. Vuosi sitten poika oli ainoa syy miksi jaksoin nousta sängystä. Olkoon hän sitä nytkin. Hän on minulle tärkeintä maailmassa.
Kiitos teille kaikille 💗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi lähtee huostaan välittömästi, kun alat polille soittelee. Mutta ehkä niin on tässä tilanteessa parempi.
Lähteekö oikeasti?
Ei lähde todellakaan. Vaan ap saa apua ja tukea, jota tarvitsee.
Ap kommenteista näkee miten hyvä äiti olet. Rakkaus lapseen on se voima, jolla pääset ponnistamaan eteenpäin. Toivon sinulle kaikkea hyvää ❣️
Vierailija kirjoitti:
Ap kommenteista näkee miten hyvä äiti olet. Rakkaus lapseen on se voima, jolla pääset ponnistamaan eteenpäin. Toivon sinulle kaikkea hyvää ❣️
Kiitos todella paljon kauniista sanoista. En moneen vuoteen uskaltanut rakastaa lasta, tunne sai minut tuntemaan syyllisyyttä. Tiesin, että rakastan häntä, mutta en tuntenut sitä. Mietin kaiken aikaa vain sitä millainen ihminen tuhoaa viattoman elämän pakottautumalla tämän äidiksi.
Viimeisen vuoden aikana olen vihdoin alkanut tuntemaan sen rakkauden. Huonoista päivistä ja hyvistä päivistä, rakastan häntä niin paljon. Haluan, että hän on onnellinen ja tuntee olevansa kanssani turvassa.
Kiitos ❤ ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokenut henkistä tai fyysistä väkivaltaa tuossa suhteessa? Kuulostaa nimittäin väkivallan seurauksilta ja siltä, että lapsen isä on nyt raapinut traumat pintaan ja saanut sut voimaan taas pahemmin?
Olen tosi pahoillani siitä, että susta tuntuu noin pahalta. Mitään pikaratkaisua ei ole tilanteeseen olemassa. Terapiaan pääsy on tosi hyvä juttu ja uskon, että asiat lähtevät viimeistään sitten helpottamaan. Tosi hyvä kuulla, että se tilanne on jo alulla. Mikä auttaisi sinua pysymään jotenkin olemassa sinne saakka? Oletko kokeillut soittaa kriisipuhelimeen koskaan? Tuossa tilanteessa ei minusta ole huono, jos käyttää ihan hölmöjäkin keinoja. Jos hömppäsarjan katseleminen auttaa sua siirtämään ajatuksia edes pikkuisen johonkin muualle, tee niin.
En osaa sanoa enää mihinkään mitään. Lapsen isä ilmoitti pari viikkoa ennen (vko 11) ekaa ultraa, että tunteet minua kohtaan poissa, jos niitä olikaan ja haluaisi, että teen abortin. Myöhemmin tuli takaisin ja muutti luokseni. Lapsen ollessa pari kuukautta vanha ilmoitti että ei halua antaa turhaa toivoa (oli asunut kanssani melkein puoli vuotta). Myöhemmin selvisi, että pääsyy muuttaa luokseni oli se, ettei hänellä ollut maksamattomien laskujen takia sähköjä kotona, tai rahaa maksaa niitä.
Lainasin rahat laskuihin ja muutti pois. Puoli vuotta myöhemmin tuli takaisin, koska tunteita kuulemma oli ja oli aina ollut ja ikävöi meitä (samaan aikaan pyöritti jtn toista vakkaripanoa, sain tietää myöhemmin). Vuosi siitä lähti taas, emme koskaan virallisesti seurustelleet, koska mies ei halunnut.
Kaksi vuotta sitten kesällä tuli takaisin, vaikka tunteet olivat kuolleet jo aiempana keväänä (kuulin myöhemmin) ja tuli takaisin vain koska tiesi saavansa seksiä ja läheisyyttä. 1.5v sitten kaivoin tiedon hänestä. Tunteita ei ole. Oli tavannut samaan aikaan netissä jonkun uuden ja tämä suhde virallistettiin muutama kuukausi myöhemmin.
Ei maksa elareita, ei tapaa lasta, mutta syyttää minua siitä, ettei tapaa. Olen itsekin tehnyt todella paljon virheitä tämän "suhteen" aikana. Olen pyrkinyt muuttumaan ja aina pyytänyt anteeksi tekojani, mutta mies niistä edelleen katkera ja eron jälkeen toi esille kaikki mitä olen tehnyt, vaikka olen pyytänyt anteeksi ja selittänyt miksi toiminut niin. Olen aina pyytänyt, että keskustelisimme konflikteista, mutta mies ei kuulemma kykene siihen ja usein lähti tai piti mykkäkoulua.
Eron jälkeen ei vastaa viesteihin, sähköposteihin tai puheluihin. Välillä olen pommittanut meidän asioilla ja kadun sitä ja ymmärrän, ettei mies vastaa, mutta ei hän vastaa, kun yritän selvittää lapsen asioita.
Olen tehnyt paljon p@skaa tämän suhteen aikana: pommittanut viestein, painostanut puhumaan, kertonut valheita, kävin miehen oven takana raivoamassa, kun alkuraskaudessa mies alkoi etääntymään eikä vastannut puhelimeen eikä suostunut puhumaan.
Hän teki toistuvasti ohareita minulle ja lopulta minulle ja lapselle ja valitin hänelle niistä ja hän vihasi sitä, että valitan aina samoista asioista. Alkoi lapsen syntymän jälkeen käyttää amfetamiinia ja metanfetamiinia uutena. Aiemmin oli kuulemma (en tiennyt muusta kuin pilvestä) myös kokaiinia ja ekstasia, joiden käyttö jatkui myös. Kuulemma viihdekäyttöä (aiemmin ollut ongelma) ja ärsytti, kun minä en ymmärrä.
Anteeksi pitkä teksti. Mutta kyllä minäkin olen tehnyt ikäviä juttuja. Olin aina niin epävarma mitä mies minusta haluaa ja mitä tuntee minua kohtaan. Yritin antaa aikaa ja tilaa, niin kuin pyysi, mutta aikaa vain kului ja asiat eivät ikinä kehittyneet mihinkään suuntaan.
En uskaltanut enää lähteä, koska pelkäsin, että menetän hänet lopullisesti. Lapsen takia olen yrittänyt tulla nyt lapsen isän kanssa toimeen, mutta en vain jaksa, kun mitään ei voi sopia.Anteeksi, että on niin sekavaa. Ajatukset eivät vai oikein juokse. Olen niin väsynyt vain tähän kaikkeen ja ainoa joka piristää vähän on ajatus siitä, että tämän voisi lopettaa koska vaan :( Ap
Särähtää korvaan tekstissä tuo, että mies on vaan aina tullut takaisin ja olet antanut hänen muuttaa takaisin luoksesi ja käyttää sinua taloudellisesti hyväkseen. Kovien huumeiden käyttö myös kuulostaa todella pahalta. Todennäköisesti miehen rahat menneet kamaan ja sen takia ei ole voinut laskujaan maksaa eikä saanut kämppää.
Veikkaan samaa kuin muutkin ketjussa, että paha olo on voimistunut kun mies on taas enemmän kuvioissa. Tuossa on jo niin monta sellaista asiaa, jotka väkisinkin aiheuttavat pelkoa ja ahdistusta kenessä tahansa. Laita mielummin välit kokonaan poikki mieheen kuin oma elämä päätökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokenut henkistä tai fyysistä väkivaltaa tuossa suhteessa? Kuulostaa nimittäin väkivallan seurauksilta ja siltä, että lapsen isä on nyt raapinut traumat pintaan ja saanut sut voimaan taas pahemmin?
Olen tosi pahoillani siitä, että susta tuntuu noin pahalta. Mitään pikaratkaisua ei ole tilanteeseen olemassa. Terapiaan pääsy on tosi hyvä juttu ja uskon, että asiat lähtevät viimeistään sitten helpottamaan. Tosi hyvä kuulla, että se tilanne on jo alulla. Mikä auttaisi sinua pysymään jotenkin olemassa sinne saakka? Oletko kokeillut soittaa kriisipuhelimeen koskaan? Tuossa tilanteessa ei minusta ole huono, jos käyttää ihan hölmöjäkin keinoja. Jos hömppäsarjan katseleminen auttaa sua siirtämään ajatuksia edes pikkuisen johonkin muualle, tee niin.
En osaa sanoa enää mihinkään mitään. Lapsen isä ilmoitti pari viikkoa ennen (vko 11) ekaa ultraa, että tunteet minua kohtaan poissa, jos niitä olikaan ja haluaisi, että teen abortin. Myöhemmin tuli takaisin ja muutti luokseni. Lapsen ollessa pari kuukautta vanha ilmoitti että ei halua antaa turhaa toivoa (oli asunut kanssani melkein puoli vuotta). Myöhemmin selvisi, että pääsyy muuttaa luokseni oli se, ettei hänellä ollut maksamattomien laskujen takia sähköjä kotona, tai rahaa maksaa niitä.
Lainasin rahat laskuihin ja muutti pois. Puoli vuotta myöhemmin tuli takaisin, koska tunteita kuulemma oli ja oli aina ollut ja ikävöi meitä (samaan aikaan pyöritti jtn toista vakkaripanoa, sain tietää myöhemmin). Vuosi siitä lähti taas, emme koskaan virallisesti seurustelleet, koska mies ei halunnut.
Kaksi vuotta sitten kesällä tuli takaisin, vaikka tunteet olivat kuolleet jo aiempana keväänä (kuulin myöhemmin) ja tuli takaisin vain koska tiesi saavansa seksiä ja läheisyyttä. 1.5v sitten kaivoin tiedon hänestä. Tunteita ei ole. Oli tavannut samaan aikaan netissä jonkun uuden ja tämä suhde virallistettiin muutama kuukausi myöhemmin.
Ei maksa elareita, ei tapaa lasta, mutta syyttää minua siitä, ettei tapaa. Olen itsekin tehnyt todella paljon virheitä tämän "suhteen" aikana. Olen pyrkinyt muuttumaan ja aina pyytänyt anteeksi tekojani, mutta mies niistä edelleen katkera ja eron jälkeen toi esille kaikki mitä olen tehnyt, vaikka olen pyytänyt anteeksi ja selittänyt miksi toiminut niin. Olen aina pyytänyt, että keskustelisimme konflikteista, mutta mies ei kuulemma kykene siihen ja usein lähti tai piti mykkäkoulua.
Eron jälkeen ei vastaa viesteihin, sähköposteihin tai puheluihin. Välillä olen pommittanut meidän asioilla ja kadun sitä ja ymmärrän, ettei mies vastaa, mutta ei hän vastaa, kun yritän selvittää lapsen asioita.
Olen tehnyt paljon p@skaa tämän suhteen aikana: pommittanut viestein, painostanut puhumaan, kertonut valheita, kävin miehen oven takana raivoamassa, kun alkuraskaudessa mies alkoi etääntymään eikä vastannut puhelimeen eikä suostunut puhumaan.
Hän teki toistuvasti ohareita minulle ja lopulta minulle ja lapselle ja valitin hänelle niistä ja hän vihasi sitä, että valitan aina samoista asioista. Alkoi lapsen syntymän jälkeen käyttää amfetamiinia ja metanfetamiinia uutena. Aiemmin oli kuulemma (en tiennyt muusta kuin pilvestä) myös kokaiinia ja ekstasia, joiden käyttö jatkui myös. Kuulemma viihdekäyttöä (aiemmin ollut ongelma) ja ärsytti, kun minä en ymmärrä.
Anteeksi pitkä teksti. Mutta kyllä minäkin olen tehnyt ikäviä juttuja. Olin aina niin epävarma mitä mies minusta haluaa ja mitä tuntee minua kohtaan. Yritin antaa aikaa ja tilaa, niin kuin pyysi, mutta aikaa vain kului ja asiat eivät ikinä kehittyneet mihinkään suuntaan.
En uskaltanut enää lähteä, koska pelkäsin, että menetän hänet lopullisesti. Lapsen takia olen yrittänyt tulla nyt lapsen isän kanssa toimeen, mutta en vain jaksa, kun mitään ei voi sopia.Anteeksi, että on niin sekavaa. Ajatukset eivät vai oikein juokse. Olen niin väsynyt vain tähän kaikkeen ja ainoa joka piristää vähän on ajatus siitä, että tämän voisi lopettaa koska vaan :( Ap
Särähtää korvaan tekstissä tuo, että mies on vaan aina tullut takaisin ja olet antanut hänen muuttaa takaisin luoksesi ja käyttää sinua taloudellisesti hyväkseen. Kovien huumeiden käyttö myös kuulostaa todella pahalta. Todennäköisesti miehen rahat menneet kamaan ja sen takia ei ole voinut laskujaan maksaa eikä saanut kämppää.
Veikkaan samaa kuin muutkin ketjussa, että paha olo on voimistunut kun mies on taas enemmän kuvioissa. Tuossa on jo niin monta sellaista asiaa, jotka väkisinkin aiheuttavat pelkoa ja ahdistusta kenessä tahansa. Laita mielummin välit kokonaan poikki mieheen kuin oma elämä päätökseen.
Mies saanut kaupungilta kolme asuntoa sinä aikana, kun olimme "yhdessä". Me lapsen kanssa emme ensimmäistäkään, vaikka oli 1.5v asunnoton. Eromme jälkeen ei ollut kuulemma maksanut elareiden lisäksi vuokraakaan. Lomamatkan oli kyllä ostanut uuden tyttöystävän kanssa ja huumeita.
Minun vähän sellainen ihminen että haluan aina viimeiseen saakka uskoa ihmisissä hyvään. Ja jos mies itki edessäni, niin kaikki epäillyt katosivat päästäni. Hän oli vain kovan elämän uhri ja halusin auttaa ja helpottaa hänen elämäänsä. Tehdä hänet onnelliseksi. Mitä enemmän hän työnsi minua pois, sitä enemmän yritin. Ja jos olin lähdössä hän tuli takaisin ja itki kuinka kaipasi. Löydettyään uuden ei enää itkenyt perään, mutta harrastimme seksiä koko hänen uuden suhteensa ajan :( sekin oli kuulemma minun syytäni, vaikka hän teki aloitteen.. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten on mahdollista, että itsemurhaa pohtivat pienten lasten vanhemmat eivät saa apua? Eikö valtiolla olisi oikeasti korkea aika alkaa panostaa mielenterveystyöhön?
Lautapelit on myös tosi hyvä idea, ne pikkuisen sitovat keskittymistä 😊 Olisiko tänä iltana peli tai iltasatuhetki vielä mahdollinen? 😊