Lue keskustelun säännöt.
Kaipauksella lapsuuden/nuoruuden muisteleminen - Onkohan merkki vanhuuden alkamisesta?
04.04.2021 |
Jotenkin leipäännyttää tämä 43-vuotiaan naisen elämä. Tuntuu tylsältä ja siltä, että mitään hohdokasta ei enää ole odotettavissa. Ulkonäön hiljalleen rapistuminen tympii. Koronakriisi ahdistaa taustalla.
Ihan viimeaikoina olen alkanut jotenkin kaipauksella muistella sitä fiilistä lapsuudesta ja nuoruudesta, kun kaikki oli jotenkin yksinkertaisen selkeää ja hyvää, paljon tulevaisuudenhaaveita, se vapauden tunne, että elämässä vielä kaikki edessä. Ja se nuoruuden tunne, kun hiukset hulmuten ajoi kesällä maaseudun kylätietä aurinkoisena päivänä jonnekin tekemään jotain kivaa. Ja se nuoruuden tuore, kukoistava ulkonäkö. Mitään muuta, kuin muistot ei noista ole jäljellä.
Kommentit (2)
Saattaa olla noin jos lapsuus on ollut turvallinen. Minä kiitän päivittäin luojaa että selvisin hengissä ja suht. terveenä- jokainen päivä tuntuu lahjalta ja omat mahdollisuudet edelleen lähes rajattomilta vaikka ikää kohta 60v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muistelen teini-ikääni koko ajan ja olen 25. Tuskin on vanhuuden merkki, kunhan siellä tämän hetkisessä elämässä jokin triggeröi ajattelemaan juuri tuota aikaa.