Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan hirveä ihminen
03.04.2021 |
Oikeasti, inhoan itseäni. En vastaa kavereiden tai muiden ihmisten viesteihin. Ei siksi, etten tykkää tai välitä heistä, vaan siksi että olen minä. En oikeasti tiedä miksi. Vain perheeni on sellainen, jolle vastaan aina, kaikki muut vaan unohdan ja vastaan sattumanvaraisesti. Osaako kukaan kertoa tällaiselle käytökselle syytä? Häpeän tätä yli kaiken. Tiedän, miten paskalta se muista tuntuu ja tiedän että olen v-mäinen, mutta siis jos olisi jotain muuta kommenttia, se olisi mielenkiintoista kuulla.
Kommentit (45)
Voit olla narsisti joka hylkää heti kun jostakusta ei ole hyötyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen opetettiin, että pitää muistaa kiittää, jos joku AlmaIrmeli muistaa syntymäpäivää ja nätisti huomioida. Nää nykynuoret on just tällasii. En oikee jaksa ny ku on muuta funtsimista. Ärsyttää kehnot ja töykeät nuoret, jotka kuvittelevat olevansa maailman napoja, kunnes tulee uusi sukupolvi ja vähät välittää heidän tunteistaan. Peruskohteliaisuus ei paljin vaadi. Viitseliäisyyttä kyllä näpytellä pari sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Voit olla narsisti joka hylkää heti kun jostakusta ei ole hyötyä
Voi olla, mutta en pyri hyötymään ihmisistä. Tämä ei liity ihmisiin henkilöinä, vaan minuun itseeni. Kuten sanoin, ainoastaan mies, lapset, vanhemmat ja yleensä sisarukset on sellaisia, joiden kanssa ongelmaa ei ole. Itse asiassa nyt kun mietin, myös vanhempien kanssa tätä ilmeni nuorempana, muttei enää. Parisuhteessa ei koskaan, suhteesta riippumatta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omahyväinen 90 lukulainen kaikki mulle tänne heti asenne. Sorry, mutta ei myötätuntoa. Teidän sukupolvenne yököttää. Muista ei välitetä paskan vertaa. Kärsi itseinhostasi. Olet sen ansainnut.
Toivottavasti sinulla on huomenna parempi päivä
Toivottavasti sinä opit tavoille etkä pakene jonnekin lumihiutalesukupolven diagnoosihöttöön, jotta ei tarvitse muita huomioida. :)
Vierailija kirjoitti:
Ennen opetettiin, että pitää muistaa kiittää, jos joku AlmaIrmeli muistaa syntymäpäivää ja nätisti huomioida. Nää nykynuoret on just tällasii. En oikee jaksa ny ku on muuta funtsimista. Ärsyttää kehnot ja töykeät nuoret, jotka kuvittelevat olevansa maailman napoja, kunnes tulee uusi sukupolvi ja vähät välittää heidän tunteistaan. Peruskohteliaisuus ei paljin vaadi. Viitseliäisyyttä kyllä näpytellä pari sanaa.
No, en tosiaan ole mikään eilisen teeren poika.
Toisaalta minua ei koskaan ole opetettu lähettämään kiitoskortteja tai mitään, mutta muistan että isoäiti syyllisti kyllä vastaavista asioista. Ei ole kyse siitä, ettenkö tietäisi mitä pitää tehdä tai etten viitsi, vaikka tuskin sitä uskotkaan. Kärsin itsekin tästä asiasta, vaikka se kuulostaa tekopyhältä ja järjettömältä. En tiedä, mistä tämä johtuu, mutta haluaisin ymmärtää. Syllistämisellä ja syyllistymällä en ainakaan pysty muuttumaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omahyväinen 90 lukulainen kaikki mulle tänne heti asenne. Sorry, mutta ei myötätuntoa. Teidän sukupolvenne yököttää. Muista ei välitetä paskan vertaa. Kärsi itseinhostasi. Olet sen ansainnut.
Toivottavasti sinulla on huomenna parempi päivä
Toivottavasti sinä opit tavoille etkä pakene jonnekin lumihiutalesukupolven diagnoosihöttöön, jotta ei tarvitse muita huomioida. :)
Itse olet varmasti mielestäsi erinomainen ihminen ja vielä kohtelias. Empatiakykyä sinulla tosin ei ole nimeksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen epäsosiaalinen enkä jaksa jutustella kenenkään kanssa. Mitä iäkkäämmäksi tulen, sitä paremmin viihdyn yksin. Olen liian laiska ihmissuhteisiin, eivätkä ihmiset kiinnosta mua pätkääkään.
Vielä 20–30-vuotiaana tykkäsin välillä viettää aikaa muiden kanssa. Nyt 5-kymppisenä mikään ei ilahduta niin kuin ilahduttaa ilta yksin Netflixin ääressä.
Olen introvertti, olen epäsosiaalinen. Mitä sitten?
Kai maailmaan tällaisiakin mahtuu?
Eihän tuo nyt edes ole paha juttu. Hirveää olisi se, jos vastaisit ilkeästi tai v*ttuilisit. Et ole paha ihminen! Jos oma käytös mietityttää, voit yrittää muuttaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti osuu omaan nilkkaan. Sitten kun sinä toivoisit seuraa tai tarvitsisit kuuntelijaa, sinulle tehtäisiin samalla tavalla. Ei pidä hämmästyä kun niin käy.
Vierailija kirjoitti:
Juu, luin just tuon saman netistä. Kuulostaa kyllä ihan osuvalta. Toisaalta osaan tai ainakin osasin ennen kaveerata, mulla on ollut paljon kavereita, mutta jossain vaiheessa sitten vaan paljastuu todellinen karvani ja tavallaan hylkään nämä ihmiset, tai siltä heistä varmaan ainakin tuntuu. Kuitenkin kyseessä saatta olla ihmiset, joista ihan todella välitän ja paljon, ja lopulta minusta tuntuu siltä, että he ovatkin hylänneet minut ja inhoavat minua. Ihan älytön ja todella ahdistava ja surullinen kuvio.
ap
Onko ollut vähän liikaa kaverimassaa, ettet enää ehdi hoitaa yhteyksiä, jos usea viestii samaan aikaan. Muutamille on helpompi joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus mulle käy myös niin, että päässäni vastaan tai alan vastata, ja vasta paljon myöhemmin tajuan, etten olekaan kirjoittanut tai lähettänyt vastausta. Olen siis myös tosi hajamielinen, mutta se ei ole tässä se perimmäinen syy. En ymmärrä itseäni. Ehkä musta jotenkin tuntuu, etten pysty pidemmän päälle antamaan ihmisille sitä, mitä he haluavat. Minusta on ihanaa kun on kavereita, mutta toisaalta en yleensä halua käydä missään, ja jatkuva kieltäytyminen on todella noloa. Mutta siis tämäkin on vain yksi syy.
ap
No sinä painat asian tietoisuudestasi taka-alalle, leikit kuin mitään viestiä ei olisi sinulle tullutkaan. Sitten jonkin ajan kuluttua se palaa tajuntaasi, että ainiin en nyt sitten OIKEASTI vastannut tuon ihmisen viestiin mitään.
Hei ap, se on vain sinulle ominainen luonteesi. Pidä se. Älä yritä elää muiden mielen mukaisesti.
Olen itse samanlainen. Muutin satojen kilometrien päähän sukulaisistani opiskelemaan nuorena. Perustimme mieheni kanssa perheen. Ei ollut tukijoukkoja, joten kaikesta avusta piti maksaa. Mutta muistan ,kuinka iloinen ja onnellinen olin ,kuin saimme elää rauhassa omaa elämäämme. En kaivannut sukua , enkä ns sydänystäviä tms. Työkavereita oli, mutta olen aina halunnut pitää etäisyyttä ja olla omillani.
Työssä tapasin paljon ihmisiä, pidin työstäni, mutta vieraita en jaksanut kutsua kotiini.
Ei ollu kännyköitä, mutta nappasin puhelimen pois seinästä, jos tiesin ,että sukulaiset änkeäisivät lomareissuillaan meille tai muuten en halunnut puhella. Sinä teet samoin ja se on hyvä.
Ymmärrän sinua ap 110% : sesti. Nyt olemme jo ikäntyneitä ja aikaa on paljon, mutta koronaaikankaan aika ei ole käynyt pitkäksi. On ihanaa , lenkkeillä, lukea, jumpata ect. Soitan muutamille saman ikäluokan ihmisille ja he minulle aina silloin tällöin.
Juu, lapsilleni ja lapsenlapsille soitan tietysti liiankin usein, mut ollaan sovittu ,ettei tarvitse vastata jos siltä tuntuu ,ja ymmärrän ,koska itse olen ollut samanlainen. Heillä on paljon töitä, opiskelua jne,, ei voi jaksaa aina kuunnella ,jos mamma pälättää antamatta suun vuoroa
Ollaan sovittu ,että tekstailen , jos oikein superhätä tulisi.
Jotta jatka samaan malliin ap ja ole tyytyväinen ja onnellinen luonteeseesi. Ole onnellinen ja itsellesi armollinen,
Se on sinun todellinen perusluonteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Estyneestä persoonallisuudesta kärsivä on ja ihmissuhteissaan voimakkaan estoinen. Hän kärsii jatkuvista riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista ja on herkkä arvostelulle ja hylkäämiselle. Sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita, koska estynyt ajattelee muiden olevan häntä kohtaan kriittisiä tai väheksyviä. Estyneestä persoonallisuudesta kärsivän läheinen tuttavapiiri on usein suppea, hän kaipaa korostuneesti kiintymystä ja hyväksyntää. Hän on vastahakoinen osallistumaan uusiin toimintoihin, joissa voisi joutua noloihin tilanteisiin. Hän ei halua olla tekemisissä uusien ihmisten kanssa, joiden myötämielisyydestä hän ei ole varma.
Ai kamala, taisin juuri tunnistaa itseni.
Kuinka paljon psykoterapia-jatkumoa täytyy käydä lävitse, että tästä pääsee eroon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen estynyt persoona. Sivusta.
Minäkin epäilen olevani. Pystytkö käymään töissä?
En käy. Olen tk-eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Estyneestä persoonallisuudesta kärsivä on ja ihmissuhteissaan voimakkaan estoinen. Hän kärsii jatkuvista riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista ja on herkkä arvostelulle ja hylkäämiselle. Sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita, koska estynyt ajattelee muiden olevan häntä kohtaan kriittisiä tai väheksyviä. Estyneestä persoonallisuudesta kärsivän läheinen tuttavapiiri on usein suppea, hän kaipaa korostuneesti kiintymystä ja hyväksyntää. Hän on vastahakoinen osallistumaan uusiin toimintoihin, joissa voisi joutua noloihin tilanteisiin. Hän ei halua olla tekemisissä uusien ihmisten kanssa, joiden myötämielisyydestä hän ei ole varma.
Ai kamala, taisin juuri tunnistaa itseni.
Kuinka paljon psykoterapia-jatkumoa täytyy käydä lävitse, että tästä pääsee eroon?
En usko että ihan noin lyhyen tekstin perusteella kannattaa diagnosoida itseään. Paljonko kärsimystä tuo sinulle aiheuttaa? Jos ei paljoakaan, sinulla voi olla noita piirteitä ja silloin kannattaa ensijaisesti tehdä itselleen sellainen elämä jossa pärjää ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen estynyt persoona. Sivusta.
Minäkin epäilen olevani. Pystytkö käymään töissä?
En käy. Olen tk-eläkkeellä.
Mut todettiin työkyvyttömäksi tk:ssa ja suositeltiin intensiivistä terapiaa. Kysyin lekurilta että olisiko mahdollista päästä tk-eläkkeelle ja hän nauroi että ei. Terapia ei toteutunut syistä joita en jaksa selittää enkä suostunut uskomaan että olen työkyvytön. Olen koettanut tehdä keikkahommia huonolla menestyksellä ja nyt vuosia myöhemmin myönnän että en tosiaan ole työkykyinen. Nyt on päällä työ pitkästä aikaa ja pelkään että en oikeesti selviä tästä fyysisesti hengissä tai täysissä ruumiin voimissa. Henkisesti kestän mutta kroppa ei kestä enää. Jouduin käymään mm rytmihäiriöiden takia sydänfilmissä. Vielä pari viikkoa pitää yrittää kestää ja toivoa ettei tuu peruuttamatonta vahinkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen estynyt persoona. Sivusta.
No kerro vähän millainen olet, jooko.
ap
Juuri sellainen kuin noissa kuvauksissa kerrotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen estynyt persoona. Sivusta.
No kerro vähän millainen olet, jooko.
ap
Juuri sellainen kuin noissa kuvauksissa kerrotaan.
Onko sinusta ongelman ytimessä se että koet että kaikki on automaattisesti aina sinun syytä?
Toivottavasti sinulla on huomenna parempi päivä