kannattaako 50-vuotiaana enää opiskella<?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse luovuin opiskeluajatuksesta vaikka olen ap:ta nuorempi (täytän 47v) juuri sen takia ettei kukaan palkkaa enää viiskymppistä alanvaihtajaa. Olisin siis 50v kun valmistuisin.

Ei kannata luovuttaa. Yksi sukulaiseni, lisensiaatin tutkinnon suorittanut mies, koki 55-vuotiaana burnoutin, irtisanoutui sairausloman jälkeen työstään ja totesi että akateeminen ura oli sitten siinä. Sen jälkeen se on saanut töitä henkilökohtaisena avustajana, liikenteenohjaajana, postinjakajana ja vartijana. Kyllä siis kypsemmälläkin iällä voi löytää töitä, vaikka olisi alanvaihtaja ja kaiken lisäksi ylikoulutettu. 

Yhtään vähättelemättä postinjakajia ym. Ei kuitenkaan mitään järkeä, että tuollainen koulutus heitetään hukkaan ja henkilö tekee kyseisiä töitä.

En voi mitenkään kuvitella, että hän niistä nauttisi. Luulisi että rahaa on kertynyt matkan varrella sen verran, että eläisi sijoituksilla tai muulla yritystoiminnalla🤔

Sukulaismieheni koki tosiaan burnoutin ja hänen alansa on sellainen, että koulutusta vastaavasta leppoisasta duunista on turha edes haaveilla. Hän ei halunnut enää riskeerata terveyttään palaamalla takaisin oravanpyörään, joten vaihtoehtoina oli jäädä kotiin tai ryhtyä duunariksi. Jälkimmäinen vaihtoehto houkutti enemmän, eikä se akateeminen koulutus mene duunariammateissa hukkaan ainakaan sen enempää kuin työttömänäkään. 

Lähihoitajan tutkinto olisi ainoa mikä kannattaa opiskella. Töitä on niin paljon kuin jaksaa tehdä eikä iän puolesta ole varaa alalla syrjiä.

Up

Näin viiskymppisenä ei voi kuin ihmetellä teidän asenteita. Siinä sivussa myös työnantajien asenteita. KAuhiasti olis pulaa työntekijöistä mutta iso määrä ihmisiä sivuutetaan vain koska ikä alkaa vitosella tai kutosella. Eihän tossa ole mitään järkeä.

Ap ilmeisesti saat opiskella työttömyyskorvauksella? Ilman muuta kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

Näin viiskymppisenä ei voi kuin ihmetellä teidän asenteita. Siinä sivussa myös työnantajien asenteita. KAuhiasti olis pulaa työntekijöistä mutta iso määrä ihmisiä sivuutetaan vain koska ikä alkaa vitosella tai kutosella. Eihän tossa ole mitään järkeä.

Ap ilmeisesti saat opiskella työttömyyskorvauksella? Ilman muuta kannattaa.

Jatkan vielä vähän.  Joku päivä, eikä siihen oikeasti ole kuin silmänräpäys, te negakommentoijat olette itse viiskymppisiä. Tulkaa sitten kertomaan oletteko kehäraakkeja vai olisitteko sittekin ihan työkykyisiä ja  -haluisia. Lupaan että tulette hämmästymään.

Olen 50-vuotias. Olen myös alan vaihtaja, on ollut muutamia lyhyitä työsuhteita. Olen huomannut sellaisen asian, että kun 50-vuotiaalla aivot ovat jo kehittyneet, työnantajat eivät oikein pidä siitä, koska 50-vuotias osaa sano asioihin myös EI, eikä kyllä herra. Tämän ikäistä ei voi enää juoksuttaa ja määräillä typerillä asioilla. Olen huomannut että työnantajat tykkäävät nuorista, koska voivat muovailla heitä miten huvittaa ja komennella ja nuori sanoo kyllä herra. Olen sanonut näille nuorille, että kannattaa pitää omista oikeuksista kiinni eikä olla kynnysmattona. Olen ammattitaitoinen 50-vuotias, mutta en siedä kiusaamista enkä kyykyttämistä enää.

Turha vetää hallitusta tähän kun ongelma on niissä yritysten päättäjissä (usein oikeistolaisissa), jotka eivät halua palkata viisikymppisiä töihin.

Kannattaa opiskella ja muutenkin olla aktiivinen. 10-20 vuotta on pitkä aika olla työkkärin kyykytettävänä.

Jos on rahaa, mahdollisuus tai TE-toimisto hyväksyy asian ja maksaa tukea opiskelun ajan.

Katso menisikö koulutus omaehtoisena opiskeluna. Näin saat korvaukset mitkä työttömänö, joten opiskelu ei ole riski työttömänä olemiseen.

Itse olen ajatellut jääväni eläkkeelle 35-vuotiaana(FIRE), mutta ehkä voisi sitten vielä opiskella ihan mielenkiinnosta. Tosin myös muutan ulkomaille, niin pitää tarkastella sitten tilannetta tuoltakin kannalta.

Oon 44 ja sairaanhoitaja. Enää en vaan viitsisi vaihtaa alaa vaikka joitain vuosia sitten kävi mielessä. Nyt on taas hyvä työtilanne ja monet munkin duunipaikasta on vaihtanut työpaikkaa eli voi valita jos alkaa tympiä. Joskus mietin YAMK-tutkintoa. Jos jatkan nykyisessä paikassa niin en tutkinnosta hyödy. Esimieheksi en nykyisessä paikassa halua eli en hyötyisi opiskelusta. Tottakai elämässä voi tulla vastaan tilanne että olisi kannattanut se tutkinto suorittaa mutta sitä surraan sitten jos semmonen tilanne tulee.

Aina kannattaa yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse luovuin opiskeluajatuksesta vaikka olen ap:ta nuorempi (täytän 47v) juuri sen takia ettei kukaan palkkaa enää viiskymppistä alanvaihtajaa. Olisin siis 50v kun valmistuisin.

Ei kannata luovuttaa. Yksi sukulaiseni, lisensiaatin tutkinnon suorittanut mies, koki 55-vuotiaana burnoutin, irtisanoutui sairausloman jälkeen työstään ja totesi että akateeminen ura oli sitten siinä. Sen jälkeen se on saanut töitä henkilökohtaisena avustajana, liikenteenohjaajana, postinjakajana ja vartijana. Kyllä siis kypsemmälläkin iällä voi löytää töitä, vaikka olisi alanvaihtaja ja kaiken lisäksi ylikoulutettu. 

Kyseinen henkilö siis löysi työtä joka ei vastannut hänen koulutustaan ja sai kouluttamattomana työtä. Ihminen ei ole ylikoulutettu, jos sillä on jonkin muun alan tutkinto. Lääketieteestä suoritettu tohtorin tutkinto ei tee sinusta ylikoulutettua siivoojan työhön, vaan alikoulutetun ja väärälle alalle koulutetun. Hän olisi ylikoulutettu siivoojan työhön jos olisi siivousteknikko. Tällainen esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse luovuin opiskeluajatuksesta vaikka olen ap:ta nuorempi (täytän 47v) juuri sen takia ettei kukaan palkkaa enää viiskymppistä alanvaihtajaa. Olisin siis 50v kun valmistuisin.

Ei kannata luovuttaa. Yksi sukulaiseni, lisensiaatin tutkinnon suorittanut mies, koki 55-vuotiaana burnoutin, irtisanoutui sairausloman jälkeen työstään ja totesi että akateeminen ura oli sitten siinä. Sen jälkeen se on saanut töitä henkilökohtaisena avustajana, liikenteenohjaajana, postinjakajana ja vartijana. Kyllä siis kypsemmälläkin iällä voi löytää töitä, vaikka olisi alanvaihtaja ja kaiken lisäksi ylikoulutettu. 

Yhtään vähättelemättä postinjakajia ym. Ei kuitenkaan mitään järkeä, että tuollainen koulutus heitetään hukkaan ja henkilö tekee kyseisiä töitä.

En voi mitenkään kuvitella, että hän niistä nauttisi. Luulisi että rahaa on kertynyt matkan varrella sen verran, että eläisi sijoituksilla tai muulla yritystoiminnalla🤔

Sukulaismieheni koki tosiaan burnoutin ja hänen alansa on sellainen, että koulutusta vastaavasta leppoisasta duunista on turha edes haaveilla. Hän ei halunnut enää riskeerata terveyttään palaamalla takaisin oravanpyörään, joten vaihtoehtoina oli jäädä kotiin tai ryhtyä duunariksi. Jälkimmäinen vaihtoehto houkutti enemmän, eikä se akateeminen koulutus mene duunariammateissa hukkaan ainakaan sen enempää kuin työttömänäkään. 

Ei halunnut riskeerata terveyttään, mutta teki henkilökohtaisen avustajan, vartijan ja postinkantajan hommia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin viiskymppisenä ei voi kuin ihmetellä teidän asenteita. Siinä sivussa myös työnantajien asenteita. KAuhiasti olis pulaa työntekijöistä mutta iso määrä ihmisiä sivuutetaan vain koska ikä alkaa vitosella tai kutosella. Eihän tossa ole mitään järkeä.

Ap ilmeisesti saat opiskella työttömyyskorvauksella? Ilman muuta kannattaa.

Jatkan vielä vähän.  Joku päivä, eikä siihen oikeasti ole kuin silmänräpäys, te negakommentoijat olette itse viiskymppisiä. Tulkaa sitten kertomaan oletteko kehäraakkeja vai olisitteko sittekin ihan työkykyisiä ja  -haluisia. Lupaan että tulette hämmästymään.

Mitäköhän tässä pitäisi hämmästyä? Olen itse tuossa ikähaarukassa, enkä tosiaankaan kouluttautuisi enää mihinkään. Onneksi pärjään rahallisesti osa-aikatöilläni, koska työhaluja ei ole enää kokoaikatöihin (eikä oikeasti edes niihin).

Mutta tee sinä töitä vaikka satavuotiaaksi, jos niin kiinnostaa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse luovuin opiskeluajatuksesta vaikka olen ap:ta nuorempi (täytän 47v) juuri sen takia ettei kukaan palkkaa enää viiskymppistä alanvaihtajaa. Olisin siis 50v kun valmistuisin.

Ei kannata luovuttaa. Yksi sukulaiseni, lisensiaatin tutkinnon suorittanut mies, koki 55-vuotiaana burnoutin, irtisanoutui sairausloman jälkeen työstään ja totesi että akateeminen ura oli sitten siinä. Sen jälkeen se on saanut töitä henkilökohtaisena avustajana, liikenteenohjaajana, postinjakajana ja vartijana. Kyllä siis kypsemmälläkin iällä voi löytää töitä, vaikka olisi alanvaihtaja ja kaiken lisäksi ylikoulutettu. 

Yhtään vähättelemättä postinjakajia ym. Ei kuitenkaan mitään järkeä, että tuollainen koulutus heitetään hukkaan ja henkilö tekee kyseisiä töitä.

En voi mitenkään kuvitella, että hän niistä nauttisi. Luulisi että rahaa on kertynyt matkan varrella sen verran, että eläisi sijoituksilla tai muulla yritystoiminnalla🤔

Sukulaismieheni koki tosiaan burnoutin ja hänen alansa on sellainen, että koulutusta vastaavasta leppoisasta duunista on turha edes haaveilla. Hän ei halunnut enää riskeerata terveyttään palaamalla takaisin oravanpyörään, joten vaihtoehtoina oli jäädä kotiin tai ryhtyä duunariksi. Jälkimmäinen vaihtoehto houkutti enemmän, eikä se akateeminen koulutus mene duunariammateissa hukkaan ainakaan sen enempää kuin työttömänäkään. 

Ei halunnut riskeerata terveyttään, mutta teki henkilökohtaisen avustajan, vartijan ja postinkantajan hommia?

Voisitko kertoa, mitä erityisiä terveysriskejä postinjakajan työhön liittyy? Henkilökohtaisen avustajan ja vartijan töitä on moneen lähtöön, ja osa niistä on hyvinkin turvallista. 

Up

Mikä ala? Mielestäni kysymys on lähinnä siitä, kiinnostaako ala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse luovuin opiskeluajatuksesta vaikka olen ap:ta nuorempi (täytän 47v) juuri sen takia ettei kukaan palkkaa enää viiskymppistä alanvaihtajaa. Olisin siis 50v kun valmistuisin.

Ei kannata luovuttaa. Yksi sukulaiseni, lisensiaatin tutkinnon suorittanut mies, koki 55-vuotiaana burnoutin, irtisanoutui sairausloman jälkeen työstään ja totesi että akateeminen ura oli sitten siinä. Sen jälkeen se on saanut töitä henkilökohtaisena avustajana, liikenteenohjaajana, postinjakajana ja vartijana. Kyllä siis kypsemmälläkin iällä voi löytää töitä, vaikka olisi alanvaihtaja ja kaiken lisäksi ylikoulutettu. 

Yhtään vähättelemättä postinjakajia ym. Ei kuitenkaan mitään järkeä, että tuollainen koulutus heitetään hukkaan ja henkilö tekee kyseisiä töitä.

En voi mitenkään kuvitella, että hän niistä nauttisi. Luulisi että rahaa on kertynyt matkan varrella sen verran, että eläisi sijoituksilla tai muulla yritystoiminnalla🤔

Sukulaismieheni koki tosiaan burnoutin ja hänen alansa on sellainen, että koulutusta vastaavasta leppoisasta duunista on turha edes haaveilla. Hän ei halunnut enää riskeerata terveyttään palaamalla takaisin oravanpyörään, joten vaihtoehtoina oli jäädä kotiin tai ryhtyä duunariksi. Jälkimmäinen vaihtoehto houkutti enemmän, eikä se akateeminen koulutus mene duunariammateissa hukkaan ainakaan sen enempää kuin työttömänäkään. 

Ei halunnut riskeerata terveyttään, mutta teki henkilökohtaisen avustajan, vartijan ja postinkantajan hommia?

Voisitko kertoa, mitä erityisiä terveysriskejä postinjakajan työhön liittyy? Henkilökohtaisen avustajan ja vartijan töitä on moneen lähtöön, ja osa niistä on hyvinkin turvallista. 

On siinä enemmän riskejä kuin siistissä sisätyössä. Ihan jo liikkuminen pimeällä ja liukkaalla oli sitten jalan tai pyörällä liikkeellä (käsissä läjä postia ja talojen edustat voivat olla liukkaita). Rappusten ravaaminen ylös alas. 

Jokainen vartijaksi ryhtyvä ei suinkaan voi valita sitä kaikkein kivointa ja helpointa hommaa. 

Yli 50-vuotiaiden paikka on eläkkeellä eikä koulun penkillä.