Anoppi risoo ja syyllistää
Meidän muksut on olleet kotihoidossa aina, nyt 3,5 ja kohta 2-vuotiaat. Olen välillä muutaman päivän viikossa töissä, jolloin lapset ovat vuoroin molemmilla isovanhemmilla hoidossa. Kaikki ovat järjestelyyn tyytyväisiä, sekä lapset että isovanhemmat. Anopillakaan ei ole mitään sitä vastaan, mutta joka välissä se laukoo piilohuomautuksia siitä, että eikös jo olisi aika pistää lapset päiväkotiin, jotta oppivat ihmisten tavoille???
Tänäänkin kuulin viimeksi, kuinka urhea on heidän naapurinsa tytär, joka vei 8kk tyttärensä päiväkotiin vaikka ei ole itse edes töissä ja tyttö kuulemma pärjää hienosti hoidossa 8-9 tuntia päivässä. Minusta tuo on luonnotonta eikä mitenkään lapsen edun vastaista!!! Hammasta purren olin kuitenkin hiljaa, koska sota olisi tullut taas jos olisin jotain sanonut. Anoppi saa tietenkin vielä vettä myllyynsä siitä, että meidän vanhempi on aika hiljainen ja rauhallinen, eikä turhaa hässäkkää kaipaa ympärilleen. Anopin mukaan tämä " epäsosiaalisuus" johtuu vain siitä, ettei ole päässyt ikäisiensä kanssa leikkimään ja oppimaan " sääntöjä" . Minusta vaan poika saa olla sellainen kun on, eikä häntä naapurin samanikäisten lasten seura kovin kiinnosta, vaikka sitä olisi tarjolla, mieluiten hän puuhailee itsekseen. Meidän tyttö, tämä nuorempi, onkin sitten eri maata. Hän on kiinnostunut muista lapsista eri tavalla, ja hakeutuu aina sinne missä eniten tapahtuu. Mielestäni nämä ovat vain eroja heidän persoonallisuuksissaan, eikä mikään kotihoidon aiheuttama " vamma" meidän pojassa.
Ja toisekseen, eivätkö sisarukset aja saman asian kuin vieraatkin lapset, kun mietitään sosiaalisten taitojen kehittymistä? En ymmärrä miksi ihmeessä meidän pitäisi tehdä elämästämme hankalaa viemällä lapsemme päivähoitoon koska kukaan meidän perheessä sitä ei halua. Oletteko te kokeneet, että lapsenne jäävät jostain paitsi kun ovat kotihoidossa? Minusta on absurdi ajatus, että joudun tuntemaan syyllisyyttä siitä, että haluan lapsilleni parasta mahdollista hoitoa ja tingin monista asioista mahdollistaakseni tämän.
Toivon, että joku osaisi neuvoa minua tästä eteenpäin, miten ja mitä voin tuolle anopille sanoa, jotta asenne muuttuisi?
Kommentit (4)
Meillä tytöt 2v8kk ja kuopus 1v:n.Kotona olen hoitanut alunperinkin.Minusta päiväkotihoito on ennenkaikkea työssäkäyville,opiskelijoille,sekä sairaille?Oliko anoppisi itsensä hyväksi puhumassaan päivähoidossa?Mistä tietää,että on hyväksi?Olisiko hän tullut itsensä kanssa siihen tulokseen,että olisi kuulunut pentuna sosialistumaan päivähoitoon?
ja ovat olleet koko ajan kotihoidossa. Esikoinen on 3v9kk ja kuopus melko tasan vuotta nuorempi. Anoppi hoiti lapsia kun olin töissä 13kk, ja koskaan en ole kuullut että heidän olisi parempi laittaa päivähoitoon. Toki siihen vaikuttaa sekin että maksettiin ihan hyvin hoidosta n.500e/kk ja anoppi ei saanut silloin mitään muita tuloja. Koko muun ajan minä olen hoitanut lapsia, ja meillä lapset ovat aina olleet arkoja ja ujoja, niinkuin me vanhemmatkin. Elikkä se kulkee suvussa. Perhekerhossa lapset ovat käyneet nuorimmaisen siitä asti kun nuorimmainen oli alle vuoden ikäinen, ja nyt esikoinen on menossa päiväkerhoon ja odottaa sitä kovasti.. Kuopus pääsee joulun jälkeen ja hänkin odottaa sinne pääsyä. Meille on vielä joulukuussa syntymässä vauva ja hoidan kaikki lapset niin kauan kotona, kuin työelämä taas kutsuu. Meillä vanhempi lapsista sanookin,että on kiva olla kotona ja tähän mielestäni vaikuttaa se kun saa rauhassa olla, eikä ole mitään aikaisia aamuherätyksiä ja on sisarus, jonka kanssa jakaa leikkejä ja riitojakin välillä!
...kun olet jaksanut hoitaa noin pitkään lapsiasi kotona! Teet hienoa työtä ja anoppisi on ihan pimeä, jos kehtaa sinua siitä syyllistää.
Onhan tutkittu tosiasia, että kotihoito on pienelle lapselle (siis ainakin alle 3 v.) paras mahdollinen ratkaisu. Oma äitini on erityislastentarhanopettaja ja lastentarhan johtaja, ja hän on aina puhunut säälien pienimmistä tarharyhmäläisistä, jotka kuuluisivat hänen mielestään vielä kotiin. Sehän on jo psykologisesti tutkittua faktaakin, ettei joku alle 1,5-2-vuotias pysty oikein minkäänlaiseen leikkiin ikäistensä kanssa. Oman vanhemman seura on tuossa iässä aivan ainutlaatuisen tärkeää, ja näkeväthän lapsesi varmasti muitakin lapsia ainakin puistossa tms. (Eri asia on sitten vanhempien lasten kohdalla, heille sosiaalistuminen tekee varmasti hyvääkin, ainakin ennen kouluunmenoa.)
No, voisin kiihkota aiheesta vaikka vuoden, mutta anopistasi vielä: Onko hän itse vienyt aikanaan lapsensa aikaisin hoitoon? Monelle se on voinut olla kova paikka, ja sitten omaa ratkaisua tavallaan puolustellaan ja yritetään selittää paremmaksi vielä noinkin pitkän ajan jälkeen. Oma anoppini sanoi joskus (lapseni ollessa alle vuoden), että koska tyttö on ikäisekseen niin hyvin kehittynyt, niin kannattaisi viedä tarhaan. (Aivan kuin siis taantuisi minun kanssani kotona...) Vastasin vain, että " olen aina ollut sitä mieltä, että jos lapsia tekee, niin ne on jaksettava itse myös hoitaa" ja perustelin pitkään kantaani kotihoidon paremmuudesta. Voi olla että loukkasin häntä, koska on itse vienyt ainakin osan lapsistaan jo vauvana hoitoon, mutta hänpä loukkasi ensin minua. Eli mielestäni voisit kyllä puhua anopillesi periaatteistasi, ihan asialliseen sävyyn ja kiihtymättä tietysti (jos onnistuu...)
Vielä taustaksi itsestäni, että minullakin on kiinnostava ja vakituinen työ odottamassa ja välillä tekisi hurjasti mieli työpaikalle, mutta olen täysin vakuuttunut, että minun paikkani on vielä muutaman vuoden ajan kotona (tyttöni on 1,5 v ja toinen syntyy näillä näppäimillä).
Voimia sinulle!
Sanoit, että kaikki osapuolet ovat järjestelyyn tyytyväisiä. Vähän kuulostaa siltä, että anoppisi ei ole.. Oli miten oli, niin voithan sanoa hänelle, että koska toistaa asiaa noin paljon, niin siitä saa sen kuvan, että ei halua enää hoitaa lapsiasi. Ja tuo oma mielipiteesi voimakkaasti esiin: " Minusta kotihoito parasta mahdollista hoitoa lapsilleni" ja lisää vielä sekaan vähän kehuja, niin eiköhän tajua. " Minä olen ainakin täysin tyytyväinen että sinä hoidat heitä. Oletko itse?" .