Siis ei luoja nää rajotukset tappaa mut

Rajoitukset on kommunismia ja ne pitää purkaa välittömästi.

Ja minä täällä odotan, että milloin niitä rajoituksia tulisi. Vieläkin joudun tapaamaan päivittäin kymmeniä ihmisiä töissä. Enkä haluaisi.

Niin paljon saa tehdä edelleen. Saa ulkoilla, kotijumpata, lukea, tehdä käsitöitä, leipoa, koota palapelejä, katsoa sarjoja, jne vaikka mitä mitä keksit.

Ihmisiäkin saa tavata netissä, puhelimitse, viesteillä, teamsissä, yksittäisiä ulkotapaamisissa, jne.

Matkustaa voi omalle mökille, vuokramökille, kotimaan luontokohteisiin tai mitä löytääkään mitä on tarjolla.

Kenenkään ei tarvitse eristäytyä yksinäisyyteen eikä kuolla tylsyyteen.

Mutta jos poljet jalkaa kuin 2-vuotias karkkihyllyn edessä, niin sitten kukaan ei voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toi otsikko ei joutunut odottamaan hyväksyntää? :D

Odottamaan?

Kai tiedätte, että hyväksyntään menevät kommentit on sama asia kuin roskakoriin meno. Niitä ei julkaista koskaan. Ei ole mitään tyyppiä joka lukisi niitä ja hyväksyisi ne jos ne onkin OK.

Hyväksyntään == ei ikinä julki.

Ai... 🤔 Kyllä mun kommentteja on tullut läpi hyväksynnän jälkeen.

Ap voisitko ottaa yhteyttä niihinkin joihin katkoit välit masennuksen takia? Luulen että ymmärtävät, jos selität miksi lakkasit silloin pitämättä yhteyttä. Ja löytyisikö mitään nettipalstaa jolta voisi löytää kavereita? Entä jos laitat tinderiin että etsit ihan juttu- tai kävelylenkkiseuraa, ehkä sellaiseen joku nainenkin lähtisi vähän helpommin kuin treffeille (ja luulisi että muita "yksinäisiä" löytyisi nyt pilvin pimein, täytyisi vaan löytää se foorumi mistä heitä löytyy, voisiko okcupid tms olla parempi kaverien hankkimiseen? Entä vanhempasi ja muut sukulaisesi, olisiko heidän joukossaan yhtään ketään jota voisit tavata?

Ja tuo oli hyvä vinkki myös tuo mielenterveyschat; olisiko opiskelupaikastasi tms mahdollista saada myös keskusteluapua?

Ja koita jaksaa vielä pari kk, rokotukset etenevät nyt aika vauhdikkaasti ja kesä tulee, eli kesällä varmasti normaalimpaa elämää!! Myös masennuslääkkeet ovat yksi vaihtoehto jos tuntuu ettet kestä, nyt on niin poikkeuksellinen tilanne että ei kannata kärvistellä tuskissaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Joskus voi olla sellainen elämäntilanne kokonaisuutena että ei oikein tule mistään kontakteja. Itsellä on ihan sama. Äskettäisen vakavan sairauden (korona) takia ei töitä ja sairauksia, osittain kavereiden puutekin johtuu siitä ja myös siitä, että muutin juuri ennen koronaa uuteen kaupunkiin. Nuorisotilat, harrastusporukat yms. kaikki missä itse viihtyisin on kiinni. Kavereita on vaikea saada netistä ihan muuten vaan. Ratkaisin tilanteen nielemällä vanhat riidat ja muuttamalla takaisin vanhempien luokse. Ei sekään herkkua, mutta ainakaan kroppa ei enää tee hidasta kuolemaa fyysisen yksinäisyyden takia. Kaikki, jotka tuota tukahtumisen ja toivottomuuden tunnetta väheksyvät voisivat vähän hävetä, kaikilla ei ole samanlainen tilanne ja samat mahdollisuudet toimia. Monihan oli yksinäinen jo ennen koronaa, eikä se välttämättä ole oma vika. Yksinäisyys on ihan tutkitusti äärimmäisen rankkaa keholle pitkittyneenä. Mun tsempit ja rukoukset vaikka en uskovainen olekaan menee kaikille jotka tällaisia tunteita tässä maailmantilassa kokee. Toivottavasti löydätte helpotusta jostain.

Et ole varmasti ainoa, joka on muuttanut takaisin vanhempiensa luokse! Miehelläni on muuttamia sijoitusyksiöitä yliopistokaupungissa ja niihin vuokralaisten löytäminen on vaikeutunut huomattavasti. Nuoret aikuiset eivät enää muuta pois lapsuuden kodista (tai muuttavat sinne takaisin), kun kaikki opiskelut on etänä ja nuorisotyöttömyys lisääntyy.

Ne jotka väittää, ettei mikään ole muuttunut tai rajoituksia ei ole, ovat juurikin heitä, joiden elämä vain on sattunut olemaan hyvin vakaassa vaiheessa. Monilla ihmisryhmillä elämä on muuttunut aika paljon.