Lue keskustelun säännöt.
Mietittekö muut millaista elämänne olisi jos olisitte valinneet tietyissä tilanteissa toisenlaisen ratkaisun?
02.04.2021 |
Liekö keski-iän kriisiä vai mitä, mutta olen viime aikoina usein havahtunut miettimään että tämä "ei ole minun elämääni". Ts. olen toiminut elämässäni vastoin omaa tahtoani tai toivettani ja liian kilttinä ihmisenä tehnyt ratkaisuja muiden toiveiden mukaan.
Muutamia esimerkkejä... Lukion jälkeen olisin halunnut lähteä toiseen kaupunkiin opiskelemaan, mutta vanhempieni ja silloisen poikaystäväni toiveesta hain kotikaupunkiin alalle joka oli ihan ok, mutta ei lainkaan sitä mitä olisin itse eniten halunnut.
Valmistuttuani ammattiin, olen siis sairaanhoitaja, haaveilin hakeutuvani Norjaan tai muualle ulkomaille töihin. Tämänkin haaveen jätin toteuttamatta muiden vastustuksesta.
Löysin aikanaan kivan miehen ja perustettiin perhe. Lapset alkavat olla nyt teini-iässä, elämä keskiluokkaisen mukavaa, mutta minulla on nyt noussut tämä ajatus että tämä ei ole minun elämääni. Olen 40v joten keski-iän kriisiähän tämä taitaa olla. Onko muilla vastaavia ajatuksia?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin ulkomaille kirjoitusten jälkeen ja sillä tiellä olen vieläkin melkein 30 vuotta myöhemmin. Mietin joskus, millaista elämäni olisi ollut Suomessa. Minulla on ollut ihan hyvä elämä, mutten kuulu niihin hehkuttajiin, miten upeeta kaikki on Suomen ulkopuolella. Rakastan Suomea! Mutta elämäni meni näin.
Joo joskus mietin että olisi voinut elämä mennä ihan eri tavalla mutta en kuitenkaan kadu tekemiäni valintoja vaan olen tyytyväinen 68 v.
Mietin tuota 20-24 -vuotiaana aivan jatkuvasti. En tehnyt muiden mieliksi, mutta tein todella tyhmiä valintoja. Jäin oikeastaan jumiin siihen jossitteluun ja yritin korjata valintojani. Mietin kaikkea mahdollista: entä jos en olisi lopettanut saksan opiskelua kesken, entä jos olisin tehnyt aloitteen yläasteihastuksen kanssa, entä jos olisin ollut parempi ystävä eikä välit olisi menneet bestiksen kanssa, entä jos olisin mennyt amikseen, entä jos eka kerta olisi ollut toisen kanssa, entä jos olisinkin muuttanut muualle...
Sitten pääsin elämässäni vaiheeseen, jossa todella olin onnellinen ettei mikään ollut mennyt toisin. Nykyinen elämäntilanteeni on niin tyydyttävä, ettei jossitteluun ole mitään syytä eikä aihetta. Yksikin eri valinta enkä välttämättä olisi tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin joskus että entä jos olisin saanut lapsia eksän kanssa. Olisin niin onneton. Hoitaisin yksin lapset, kodin ja miehen. Mies makaisi sohvalla työttömänä valittamassa miten elämä on rankkaa ja kuinka minä ja lapset pilasimme hänen elämänsä. Yrittäisin tukea ja auttaa, mutta mikään ei riittäisi. Lopulta jättäisin miehen, mutta joutuisin luovuttamaan lapset joka toinen viikko inhoamalleni miehelle joka ei tiedä lasten kasvatuksesta mitään.
Onneksi niin ei käynyt.
Kyllä. Mutta monesti se herättää ihmisissä aggressioita jos kertoo, että miettii jotain sellaista. Ei saisi kai myöntää olevansa surullinen ja hukassa. Ja kaikissa tilanteissa ei välttämättä ole ollenkaan tilaa korjata sitä väärää valintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt lähinnä niin päin, että onneksi valitsin omasta mielestä tietyllä hetkellä väärin. Huonommin valiten olisin nyt onneton työtön Liperissä, todennäköisesti lapseton ja siellä susirajalla vain siksi, että uskoin vahvasti rakastavani ihan väärää miestä. Surkeana ja onnettomana tein järkiratkaisun ja lähdin opiskelemaan. Nyt on hyvä ammatti, kunnon tulot, mukava mies ja elämä, jossa ei koko ajan tarvitse miettiä, miten ensi kuussa pärjätään.
Olen miettinyt ihan parikymppisestä lähtien. Nyt olen kolmekymppinen. En tosin ole toiminut omaa tahtoani/ toiveitani vastaan kuten sinä, mutta olen miettinyt esim. jos olisinkin valinnut toisen opiskelupaikan. Ja muuta semmoista.
Jep.