Lue keskustelun säännöt.
Miltä teistä kolmekymppisistä tuntuu joita luullaan aina lapseksi?
02.04.2021 |
Täällä oli ketju muiden virheistä ikääsi koskien, mutta entä jos se on päivittäistä? Tuntuu jo jotenkin epätodelliselta. Esim.
Jos maksan käteisellä bussissa pyrin aina antamaan isomman rahan eikä tasarahaa, sillä poikkeuksetta joka ikinen kerta silloin minulle myydään lastenlippu.
18-vuotias tyttö kysyi minulta lässyttävällä äänellä yläasteen nykyisistä opettajista, kun selvisi että olemme käyneet samaa koulua.
Vuotta nuorempi esimies pelotteli alemman tason työstä työhaastattelussa ja sanoi että nuorimmatkin työntekijät ovat jo kuitenkin pitkällä opinnoissaan (olin valmistunut, mitenhän alun perin päädyin sinne jos ei edes lukenut hakemusta).
16-vuotiaan pikkuveljeni kaverit olivat naureskelleet veljelleni siitä ettei asuntoon ole mahtunut hänen pikkusiskolleen edes omaa sänkyä, kun eivät tajunneet 30-vuotiaan asuvan jo jossain muualla.
Minulta kysyttiin uutena työntekijänä miten pääsen kulkemaan. "Niin ei kai sulla vielä ajokorttia ole."
Seisoin kaljakärryn kanssa jossa oli useampi lava alkoholia. Lähistöllä jutustellut nainen vaikeni ja alkoi tuijottamaan. Sitten sanoi kovaan ääneen kuin minun olisi tarkoitus kuulla: "18-vuotta on ihan liian matala ikäraja. Se johtaa vain lasten ryyppäämiseen."
Teinitytöt seisoivat edessäni kassajonossa ja joku heistä huomasi minut ja kaljaostokseni. Alkoi kova supatus ja jokainen vuorollaan kääntyi katsomaan. Jäivät vielä kassan lähelle tuijottamaan maksamistani. Tuijottivat hiljaa kun pakkasin ja kävelin ohi. Sitten alkoi taas kova pölinä josta erottui "muka 18".
Parturi kysyi millä luokalla olen ja kun sanoin etten opiskele enää alkoi paasaamaan kuinka hänkin minun iässäni halusi tehdä kaikkea muuta kuin opiskella mutta kyllä se opiskelu vain kannattaa.
Kolme vuotta nuoremman poikaystäväni isoäiti otti pojan puhutteluun liian nuoriin sekaantumisesta. Kyttää minua edelleen ja tuhahtelee kuinka seurusteluhommat aloitetaan "nykyään niin aikaisin".
Isäni työkaverit olivat ottaneet puheeksi meidät nähtyään kuinka on hassua että heillä on jo yli kolmekymppisiä lapsia vaikka ovat saman ikäisiä isäni kanssa ja isälläni on vasta pieni koululainen.
Nuorempi työntekijä jota tulin sijaistamaan ihmetteli miten minä voin olla hänen sijaisensa ja alkoi kyselemään kiinnostuneena nykyisestä lukion kurssitarjonnasta ja että olenko opiskellut paljon myös lukiokurssien ulkopuolista asiaa itsenäisesti.
Tapasin 5v nuoremman kaverin kaverin joka oli juuri saanut lapsen. Hän puhui minulle alentavasti huokaillen että "sitten ymmärrät kun sinusta tulee äiti". Kysyin mistä tietää etten ole jo äiti. Nauroi että "toivottavasti et vielä ole".
Hauskaahan se on jos näyttää ikäistään nuoremmalta mutta ei LAPSELTA. Ja nyt pitäisi olla kolmenkympin kriisi mutta odotan edelleen että minut aletaan näkemään aikuisena ja otetaan tosissaan. Odotan että alkaisin näyttää vanhemmalta, mutta pahimmassa tapauksessa kohta tulee jokin pikarupsahdus ilman että sai koskaan näyttää nuorelta naiselta. "Hauskaa" myös se että tuntemattomat ihmiset asennoituvat sinuun tietyllä tavalla jo pelkän ulkonäön perusteella.
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 29v kun olin liikkeellä anoppini (48v), kälyni (4v) ja poikani (3v) kanssa. Meitä kolmea luultiin anopin lapsiksi, minua yläasteikäiseksi isosiskoksi:) Eikä vain yhtä kertaa vaan tosi usein. Poikani oli aivan isoäitinsä kuva pienenä.
Olin ihan babyface pitkälle yli 30v, pieni ja siro 164cm/52kg
Suomalaisessa mittakaavassa ehkä vähän keskiarvoa pienempi. Muualla maailmassa ei noin isoa luultaisi lapseksi saati kutsuttaisi pieneksi.
Jos tänään menet katsomaan 16v tyttöjä koululle niin luokassa korkeintaan yksi on tuota kokoluokkaa. Vaikkei pituutta olisi enempää on painoa vähintään +10kg!
Koska naisista lisääntyvät lähes kaikki ja miehistä lähinnä isokokoiset. Nykyään jo 160-senttiset kutsuvat itseään pieneksi.
Niinhän he ovatkin, selvästi keskipituuden alapuolella.
Koska keskipituus nousee koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä näytin myös 35-vuotiaaksi asti. Nyt nelikymppisenä näytän ikäiseltäni. Eli nauti ap kun vielä voit ;)
Tuntuu ristiriitaiselta. Toisaalta on jo oppinut lapsen rooliin vaikka teini-iässä se lässytys ärsyttikin, ja nyt pitäisi alkaa oppia keski-ikää lähestyvän aikuisen roolia, vaikka on vieläkin opiskelija jolta kysytään millä luokalla on.
Nyt taisi löytyä kaikkien "humble brag" ketjujen äiti :) On olevinaan niin vaikeaa, kun luullaan nuoremmaksi. Kun oon vain niin hyvin säilynyt :)
Mitähän seuraavaksi? Ketju siitä kuinka hankalaa elämä on kun on niin kaunis ja kukaan ei usko, että silloin voi olla myös fiksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt taisi löytyä kaikkien "humble brag" ketjujen äiti :) On olevinaan niin vaikeaa, kun luullaan nuoremmaksi. Kun oon vain niin hyvin säilynyt :)
Mitähän seuraavaksi? Ketju siitä kuinka hankalaa elämä on kun on niin kaunis ja kukaan ei usko, että silloin voi olla myös fiksu.
Kuulut ilmeisesti niihin, jotka lässyttävät ja aliarvioivat nuorennäköistä, paasaavat kovaan ääneen että haluavat paikalle jonkun aikuisen eikä tuollaista lasta ja mökästävät että osaakohan tuollainen lapsi mitään, onpas nuorennäköinen, anna aikuiset juttelevat nyt keskenään, mene sinä vaikka sillä välin leikkimään.
Suomalaiset eivät tuntemattomien kanssa jutustele niitä näitä. Silti junttimainen kommentointi oikein ryöpsähtää käyntiin kun näkee jotain provosoivaa. Peittelemätön tuijotus ja tuntemattomien asioista uteliaasti kyseleminen/kommentointi.
Sain lapseni 39-vuotiaana. Odotusaikana kuulin mm. seuraavaa:
- Nuoruus on ainutlaatuista aikaa, olisithan sinä perheen ehtinyt perustaa myöhemminkin.
- Asutko vielä vanhempiesi luona?
- Kamalaa kun lapset tekevät lapsia.
- Et ole paljon tainnut ehtiä vielä opiskella.
- Aiotko pitää sen?
- Oliko vahinko?
- Käytkö töissä? Millä elätte?
Näiden lisäksi paljon tuijottelua ja silmienpyörittelyä, tuhahtelua ja muuta sanatonta paheksunnan osoitusta. Joskus iän tultua ilmi koko asetelma kääntyi päälaelleen, ja sitten nuorella iällä lisääntymisen kauhistelu vaihtui lennosta vanhalla iällä lisääntymisen kauhisteluksi 😑
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tätä ei tule usein, ainakaan enää, mutta joitain kertoja on tullut vastaan. Esim. sijaiskeikalla on kysytty: asutko vielä kotona? Olisi varmaan pitänyt vastata, että ai tuleeko teidän keikkalaiset yleensä vanhainkodista :) Sen sijaan sanoin totuuden mukaisesti, että olen melkein 30, naimisissa ja meillä on asuntolaina. Kyselijä meni hieman hämilleen. Nyt olen siis 32 ja ehkä sen verran rupsahtanut, että avioliittoni ei enää herätä samanlaisia tunteita kuin alkuun. Menin siis 25-vuotiaana naimisiin, ja alkuun ihmiset saattoivat kummastella siviilisäätyäni, kun luulivat teiniksi.
Itse olen 30v mies ja kuulemma ilman partaa menisin 15-18-vuotiaasta. Parran kanssa luullaan yleensä noin parikymppiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja unohtui näköjään vastata mutta vähän ketuttaa. Toivottavasti kääntyy eduksi sitten keski-iässä.
Kolmekymppisenä harmitti, kun 15-vuotiaat pojat yritti iskeä. Noloa kummallekin osapuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 29v kun olin liikkeellä anoppini (48v), kälyni (4v) ja poikani (3v) kanssa. Meitä kolmea luultiin anopin lapsiksi, minua yläasteikäiseksi isosiskoksi:) Eikä vain yhtä kertaa vaan tosi usein. Poikani oli aivan isoäitinsä kuva pienenä.
Olin ihan babyface pitkälle yli 30v, pieni ja siro 164cm/52kg
Suomalaisessa mittakaavassa ehkä vähän keskiarvoa pienempi. Muualla maailmassa ei noin isoa luultaisi lapseksi saati kutsuttaisi pieneksi.
Jos tänään menet katsomaan 16v tyttöjä koululle niin luokassa korkeintaan yksi on tuota kokoluokkaa. Vaikkei pituutta olisi enempää on painoa vähintään +10kg!
Koska naisista lisääntyvät lähes kaikki ja miehistä lähinnä isokokoiset. Nykyään jo 160-senttiset kutsuvat itseään pieneksi.
Niinhän he ovatkin, selvästi keskipituuden alapuolella.
Ja onhan se sama pituus ollut minulla jo nuorena, itse pidän 15-16v vielä lapsena. Jos vielä on rakenteeltaan siro näyttää pienemmältä kuin onkaan
Itse olin 164/52(-55)kg 38v saakka.
Oman 2000 luvulla syntyneen kuopukseni luokalla ei ollut ketään noin kevytrakenteista. Oma tyttärenikin 173cm/70kg.
T tuo 3 lapsen äiti
En tiedä missä te kolmekymppiset olette oikein viettänyt nuoruutta mutta masentavaa on nähdä kuinka saamattomia, osaamattomia ja epätasapainoisia suuri osa teistä on.. Ainakaan omista kumppaneista ei ole paljoa hyvää sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä missä te kolmekymppiset olette oikein viettänyt nuoruutta mutta masentavaa on nähdä kuinka saamattomia, osaamattomia ja epätasapainoisia suuri osa teistä on.. Ainakaan omista kumppaneista ei ole paljoa hyvää sanottavaa.
30-vuotiaita on Suomessa noin 60 000. "Suurin osa" viittaa siihen että olet siis tutustunut yli 30 000:n kolmekymppiseen.
Huomaan että se provosoi henkilöitä jotka korostavat omaa korkeaa ikäänsä, vaikka todellisuudessa ovat todella nuoria ja itseänikin nuorempia. He ensin lässyttävät minulle äidillisesti/isällisesti ja iän tultua ilmi eivät millään hyväksy sitä että ovatkin itse nuorempia.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset eivät tuntemattomien kanssa jutustele niitä näitä. Silti junttimainen kommentointi oikein ryöpsähtää käyntiin kun näkee jotain provosoivaa. Peittelemätön tuijotus ja tuntemattomien asioista uteliaasti kyseleminen/kommentointi.
Sain lapseni 39-vuotiaana. Odotusaikana kuulin mm. seuraavaa:
- Nuoruus on ainutlaatuista aikaa, olisithan sinä perheen ehtinyt perustaa myöhemminkin.
- Asutko vielä vanhempiesi luona?
- Kamalaa kun lapset tekevät lapsia.
- Et ole paljon tainnut ehtiä vielä opiskella.
- Aiotko pitää sen?
- Oliko vahinko?
- Käytkö töissä? Millä elätte?
Näiden lisäksi paljon tuijottelua ja silmienpyörittelyä, tuhahtelua ja muuta sanatonta paheksunnan osoitusta. Joskus iän tultua ilmi koko asetelma kääntyi päälaelleen, ja sitten nuorella iällä lisääntymisen kauhistelu vaihtui lennosta vanhalla iällä lisääntymisen kauhisteluksi 😑
Soi mutta 🤣
- Miksi lisäännyt noin nuorena? Kauheaa!
- Olen 39
- Miksi lisäännyt noin vanhana? Kauheaa!
Tulee niin mieleen eräät kukkahattutädit joilla ei ole mitään elämää ja aikaa riittää loputtomasti muiden asioista närkästymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Otan ilon irti asiasta ja aiheutan pöyristystä kanssa ihmisissä. Ihan parasta katsoa ihmisten ilmeitä kun ajaa autoa tms. Samoin kun olin raskaana oli hulvatonta nähdä ihmisten ilmeet kun tulivat paasaamaan ja kerroin olevani asiantuntijatöissä käyvä liki kolmekymppinen.
Entä jos ei aja autoa eikä ole paksuna niin että jäävätkin siihen uskoon että olet lapsi?
Siihen on jo ehtinyt tottua vuosikymmenten aikana. Hyvä että ihminen näyttää siltä minkä ikäiseksi itsensä tuntee.
Vaikea samaistua, minua luullaan aina kolmekymppiseksi vaikka olen parikymppinen.
Muiden käytös on vaikuttanut niin, etten osaa pitää itseäni kunnolla aikuisena. Välillä tuntuu suorastaan oudolta tehdä jotain "aikuisten asioita", kun olenhan vasta niin nuori mukamas. Toisaalta sitten paljon nuorempien aikuisten seurassa usein huomaa ettei heidänkään juttujaan määräänsä enempää jaksa kun ovat vielä sen verran lapsellisia tai jotenkin pintapuolisia.