Onko mielestäsi makaaberia käyttää kuolleen ihmisen vaatteita?
Minä käytän esim. edesmenneen vaarin vaatteita joita mummu on antanut. Äitini mielestä se on kauhean hullua, ei pitäisi käyttää edesmenneiden vaatteita. Sairasta kuulemma. Mun mielestä ei mitään ongelmaa ja tuntuu jopa mukavalta että sen vaatteita menee hyötykäyttöön.
Kommentit (53)
Oikeasti monessa suvussa samat tarinat on toistuneet eri muodoisaan. Hyvät ja pahat. Oisko vanhoilla tavaroilla ollut merkitystä?
On myös taloja, joiden kaikille asukkaille tapahtuu samoja asioita. Greepyä!!!
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti monessa suvussa samat tarinat on toistuneet eri muodoisaan. Hyvät ja pahat. Oisko vanhoilla tavaroilla ollut merkitystä?
On myös taloja, joiden kaikille asukkaille tapahtuu samoja asioita. Greepyä!!!
Tiedän talon, jossa on asunut kolme eri perhettä. Kaikki nämä sai kaksoset ja sitten tuli ero.
Käytetäänhän perittyjä korujakin ja monilla on perittyjä huonekaluja. Ei ne vaatteet sen kummempia ole.
En halunnut kuolleen äitini vaatteita. Lahjoitin ne hyväntekeväisyyteen.
Kirpputoreilta ostetut vaatteet ovat usein myös edesmenneiden ihmisten vaatteita ja niitä käytetään surutta, edes miettimättä alkuperää. Käytetty vaate on vaate, pestynä sama joka on ostettu joskus kaupasta, kuluneempi vaan. Tuskin vainajan eläessään käyttämiin vaatteisiin mitään kuolleen ihmisen energiaa jää tai kirousta, jos tuollaiseen uskoo, niin voi myös uskoa, että edesmenneen vaatteissa voi olla myös siunausta ja turvaa ja suojelusta välittävää energiaa 🤔. Itse tiedän tapauksen, joka omasta mielestäni oli aika makaaberi: miniä meni anoppinsa hautajaisiin tämän vaatteissa. Syy oli hillitsemätön nuukuus, ei se, että olisi kunnioittanut vainajaa sen suuremmin…kaikki hautajaisissa tiesivät tämän.
Käytän edesmenneen appiukon t-paitoja ja työhousuja, ei ongelmaa. Tulee samalla muisteltua sitä mainiota äijää, jolle olin kuin oma poika.
Petriaatteessa ei haittaa lainkaan, että edellinen käyttäjä on kuollut. Mutta käytännössä omalla kohdalla ne kuolleet, joiden vaatteita on voinut periä, ovat olleet niin eri ikäisiä ja eri muotoisia, että ei ole ollut käypäinen vaihtoehto ottaa heidän vaatteitaan itse käyttöön. Nelikymppisenä kun alkaa pukeutua kasikymppisen vaatteisiin, sekoittaa tyylinsä lopullisesti.
Ei. Mä käytin äidin yöpaitoja ja päällystakkia kunnes ne kuluivat pois. Oli ja on häntä vähän ikävä ja hänen yöpaitansa tuntui siltä kuin hän olisi ollut mua lähellä. Takki on muuten vain hyvänlaatuinen ja kallis, miksen käyttäisi kun se sopii.
Vierailija kirjoitti:
Väitetään, että samat kohtalot toteutuu, jos käyttää kuolleen vaatteita tai tavaroita.
No hyvä. Äitini oli hieno ihminen ja eli vanhaksi.
Vaatteet ovat vaatteita, niitävoi käyttää kuka vaan riippumatta siitä kenen käsissä olleet aiemmin. Miettikäähän kuka ne on ommellutkin, ja missä on puuvilla kasvatettu, kuka ajoi kangasrekan tehtaalta ompelimoon, jne.
AINA JOKU TEKEE ASIAT.
On sairasta. Vanhat vaatteet on raskaita ja nykyiset keinokuidut hakkaa ne 100-0.
EHKÄ jos on kuollut ne vaatteet päällään, varsinkin jos on kuollut rikoksen tai onnettomuuden uhrina. Mutta ei välttämättä kyllä silloinkaan.
Kirppikset on täynnä kuolleiden vaatteita. Myös ne vintagekirppikset joista ostetaan turkkeja, trenssejä ja tuxedoja.
Entä kuolleen autoa tai asuntoa? Tai aviopuolisoa?
Ei tietenkään vaan järkevää. Minulla on mummoni hattu, 60-lukulainen juhlamekko ja käsilaukku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti monessa suvussa samat tarinat on toistuneet eri muodoisaan. Hyvät ja pahat. Oisko vanhoilla tavaroilla ollut merkitystä?
On myös taloja, joiden kaikille asukkaille tapahtuu samoja asioita. Greepyä!!!
Tiedän talon, jossa on asunut kolme eri perhettä. Kaikki nämä sai kaksoset ja sitten tuli ero.
No kyllähän siinä helposti ero tulee jos on valmistautunut korkeintaan yhteen lapseen ja tuleekin kaksi. Kaikilla hirveä univaje, rahat tiukilla ja hermot riekaleina. Ihme olisi, jos kukaan ei olisi eronnut.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Mä käytin äidin yöpaitoja ja päällystakkia kunnes ne kuluivat pois. Oli ja on häntä vähän ikävä ja hänen yöpaitansa tuntui siltä kuin hän olisi ollut mua lähellä. Takki on muuten vain hyvänlaatuinen ja kallis, miksen käyttäisi kun se sopii.
😪💓
Vierailija kirjoitti:
Väitetään, että samat kohtalot toteutuu, jos käyttää kuolleen vaatteita tai tavaroita.
Olisi aika luopua taikauskosta
Pidän talvella äidiltäni jäänyttä takkia. Lämmin ja kevyt. Kengät ei mahdu
Veljeni kuolema oli suurta trgediaa aiheuttavaa mielenterveydelleni. Sisarena olen kayttänyt hänen paitaa ja nahkatakkia, johon punaisesta nahasta ompelin siihen suuren sydämen. Niitä pitäessäni olen tuntenut oloni turvalliseksi ja rakastetuksi. Ja veljeni kulkee edelleen rinnallani.😪💞💔
Samoin siskoni viisi vuotta sitten ja otin käyttöön häneltä jääneen laadukkaan rannekellon. Kelloon olen kaksi kertaa uusinut pariston ja toimii edelleen. Lämmöllä aina hänet muistan ja jollakin tapaa tuo lohtua ajatella, että hän on edelleen ”luonani” kun kello käy ja tikittää. ❤️