Minkä syiden tähden olit kouluaikoinasi jälki-istunnossa?

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella 70-luvulla kun en opetellut virsiä ulkoa. Oli uskovainen vanha sairasteleva opettaja jolla päässäkin vippasi. Aamulla aina aloitettiin virsiä veisaten ja opettaja polki vanhoja urkuja vimmatusti. Hänellä oli aina nenäliina hihassa ja ja niisti vähän väliä ja sulloi sen kankaisen nenä liinan taas hihaansa. Minä olin alinta kastia kun olin yh perheestä ja tunsin sen kyllä vahvasti. Siihen aikaan eroperheet eivät olleet vielä kovin yleisiä. Samalla luokalla opettajalla oli perheystävän lapsi jota suosittiin ja ylistettiin muiden ihmetellessä. Ala-asteen lopussa vaihtui opettaja ja opetuskin muuttui järkeväksi. Heräsin oikein henkiin kun mitään uskontoa ei enää pakkosyötetty ja numeronikin alkoivat nousta kohisten. Eikä perhetaustani vaikuttanut kohteluuni. Ketään ei nostettu jalustalle tai alennettu vaan kaikki olivat samanarvoisia.  

Hieman samanlaisia muistoja 1-2 luokan opettajasta.

Ei tosin jälki-istuntoja käyttänyt, mutta huusi lapsille ja seisotti nurkassa.

Tukistikin joskus kun poltti päreensä pahemmin.

Yhdellä villillä pojalla oli tukevat henkselihousut, oikeastaan puolihaalarit, olkaimista oli hyvä kantaa häirikkö(oli muista ilkeilijöistä poiketen hyvä oppilas) nurkkaan häpeämään.

Ala-asteen viidennellä luokalla läksyt jäi tekemättä, kun olin ollut perjantain KLL:n kilpailuissa. Huomasin vasta bilsan tunnin alussa, etten ollut tehnyt. Opettaja kuulusteli läksyjä, eikä kukaan viitannut, niin hän päätti tarkastaa kaikkien kirjat. Yli puolet luokasta oli jättänyt läksyt tekemättä, ja jäätiin jälki-istuntoon. Ärsyttää, kun itsellä oli kertaluontoinen erehdys, josta olisin päässyt pälkähästä, jos muut olisivat viitanneet.

Oppimisvaikeuksien takia ei jätetty luokalleen ettei tullut opettajalle kesäksi ylimääräistä työtä. Armosta sai sen juuri ja juuri numeron ettei tarvinnut luokalleen jättää. Laiskassa vaan istutettiin jotta saisi edes hävetä ettei ole mitään oppinut. Ylä- asteella istuin jälki-istunnossa tupakan poltosta muutaman kerran ja sen jälkeen en vaivautunut sinnekkään. Oli parempaakin tekemistä. Kotiin ilmoittamisella ei ollut mitään vaikutusta kun ei siellä mitään välitetty muusta kuin olisi pitänyt mennä töihin tienaamaan. En viihtynyt koulussa enkä kotonakaan muuta kuin käydä nukkumassa, suihkussa ja syömässä. Kaverien kanssa keksittiin kaikkea mukavaa ajankulua. Siihen aikaan ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä niin ettei hautauduttu älyvehkeiden pariin kotiin. Se oli hienoa aikaa ja olimme paljon ulkona hengailemassa kaveriporukalla. 

Olin unohtanut kirjan kotiin olikohan noin kolmatta kertaa lyhyen ajan sisällä. Ekalla tai tokalla luokalla.

Poistuminen koulun alueelta välitunnin aikana, kirjoihin piirtely - näistä olen ollut jälki-istunnossa.

Heitin virsikirjalla luokkakaveria päähän

En seurannut opettajan mielestä tarpeeksi kiinnostuneena opetusta uskonnontunneilla mutta kun se ei kiinnostanut eikä kiinnosta vieläkään. Uskonto siis. Opettaja taas oli ja on kai yhä uskovainen ja hänen mielestään ilmeisesti kaikkien pitäisi olla sitä.

Ala-asteella varsinkin sillä opettajalla on kamalan suuri vaikutus ja mitenkä se kohtelee oppilaitaan ja ennen vanhaan opettajilla ei ollut mitään psykologisia taitoja tai hyvin harvoilla oli luonnostaan. Oppimisvaikeuksista ei tiedetty yhtään mitään ja luokiteltiin vain tyhmäksi. Sitten oli sellaisia opettajia joilla ei selvästikkään ollut ihan kaikki palikat kohdallaan omassa päässä ja harrasti kiusaamista alempi arvoisiinsa luokittelemiinsa. Ylä asteella oli sellainen opettaja eräässä aineessa jota kiusattiin kun hän vain piipitti siellä luokan edessä eikä ollut mitään auktoriteettia. Kukaan ei siellä mitään oppinut. Hän ei saanut oppilaita kiinnostumaan siitä aiheesta mitä koitti opettaa. Ja ne joita olisi kiinnostanut niin ei siinä häiriköinnissä olisi oppinut yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

En seurannut opettajan mielestä tarpeeksi kiinnostuneena opetusta uskonnontunneilla mutta kun se ei kiinnostanut eikä kiinnosta vieläkään. Uskonto siis. Opettaja taas oli ja on kai yhä uskovainen ja hänen mielestään ilmeisesti kaikkien pitäisi olla sitä.

Mulla ollut ihan sama inhotuksen tunne. kun pakotettiin lukemaan raamattua niin en ymmärtänyt siitä yhtään mitään ja aivan järjettömän kuivaa potaskaa siis suoraan sanottuna P....an jauhantaa. Ja inhosin niitä itku virsiä. ihan järkyttävää että lapselle tuollaista pakkosyötettiin vielä 70-luvullakin. 

Olen kerran ollut jälki-istunnossa. 5. luokalla piti kaikkien antaa laulunäyte luokan edessä musiikinopettajalle. Oli kevät mutta halusin laulaa joululaulun. Tämä ei opettajalle käynyt niin tokaisin "voihan paska". Opettaja määräsi minut luokan nurkkaan häpeämään. Moinen vääryys sapetti niin, että ilmoitin opettajalle, että "täältähän näkee kivasti käytävälle". ->suoraan rehtorille ja jälkkään. En edes mielestäni ollut kovin tuhma.