Luuleeko opettajat, että heidän työnsä on jotenkin poikkeuksellisen vaativaa ja stressaavaa?

JSSAP, tuollaisella luuserilla sä et mitään tee.



T: Yläkoulun maikka

Ulkopuolisia sen sijaan vaivaa open työt ja lomat !

T. Ope

kun et voi ymmärtää, mikä siinä opettajan työssä on raskasta. Et kerro millaista työtä itse teet, mutta kuvittele vaikka, että pidät omaan alaasi liittyvää luentoa ja koko ajan joku keskeyttää tai huutelee jotain. Eikä alkaisi ottaa päähän? Tai että yrität auttaa jotain työkaveriasi kun hänellä on vaikeaa, mutta hän haistattelee sinulle, että " Vitun huora, te ootte huoria kaikki!" Varmaan pikkuhiljaa alkaisi ärsyttää. Tai kun tekisit työtäsi 50 h viikossa parhaalla mahdollisella tavalla, niin työnantajasi kertoisi, että et ole oikeutettu mihinkään korotuksiin, sillä taulukossa lukee, että tämä on palkkasi. Turhauttaisiko?

ap, varmaankin tiedät että sijaisena olo hieman eri asia kuin tehdä vakituisesti sitä hommaa =)

Ovat jotenkin aivopesseet itsensä uskomaan, että oma työ on maailman raskain ja vaativin.



Olen " työurallani" ollut mm. kesäduunissa siivoojana, noin 3 vuotta sijaisena yläasteella, kaupan kassalla, päivkodissa ja nyt jo useita vuosia terveyskeskuslääkärinä. Ei opettajan työ ollut mitenkään efrityien rankkaa, mutta useat opettajat ovat luonnostaan syrjäänvetäytyvyä, kilttejä tyttöjä, jotka eivät koskaan tule saavuttamaan kunnioitusta ja arvostusta teini-ikäisiltä. Se on ansaittava. Jokaisessa koulussa on opettajia, joille ei haistatella.



Opettajilla on pitkät lomat, lyhyet päivät ja työn stressaavuus normaaliluokkaa. Palkkakaan ei yläasteen opettajalla ole hävyttömän huono tehtyyn työhön verrattuna.

Kyllä tämä kaikki on ehdottomasti totta.



Terkuin, av-ope

raskasta. Ihmettelijöille ja kadehtijoille olen aina toivottanut lämpimästi: tervetuloa kokeilemaan. Siitähän voi alkaa paiskia hommia, taistelet jokaisen päivän läpi 100 - 150 murrosikäisen kanssa ja muu sälä siihen tuntien päälle. Katsotaan, mitä mieltä ap on asiasta esimerkiksi viiden vuoden työputken jälkeen.

muiden alojen akateemiset, jotka esitelmöivät / ovat esillä työkseen, eivät tee sitä 8h / pvä ja viitenä pvänä per viikko. Ja useimmiten ne opetettavat ovat aikuisia, jotka eivät huutele väliin, pode v**tuspäiviä - vaan antavat älyllista haastetta vuorovaikutusta.



Terveisin ope, joka kyllä nauttii työstään vaikka se stressaavaa onkin.

Paljon helpompaa oli ennen open hommia kun tein muuta, haastavaa ja koulutusta vastaavaa työtä. Ei ap kaikki ole suoraan yliopistosta menneet opettajiksi, osa meistä hankkinut opettajan pätevyyden jälkikäteen ja olleet muissa tehtävissä ennen open uraa.

keskeytetä muuta kuin asiallisilla kysymyksillä. Mutta jos opettaisin säännöllisesti jotain lapsiryhmää, kitkisin tuollaisen huutelun pois. Tietäväthän opet ammattiin hakeutuessaan, että tulevat tekemään töitä lasten kanssa. Ja lapsiahan täytyy kasvattaa, sehän on iso osa opettajan työtä, vaikka päävastuu tietysti onkin vanhemmilla. Erilaisia työkavereita taas löytyy joka työpaikasta.

Vierailija:

kun et voi ymmärtää, mikä siinä opettajan työssä on raskasta. Et kerro millaista työtä itse teet, mutta kuvittele vaikka, että pidät omaan alaasi liittyvää luentoa ja koko ajan joku keskeyttää tai huutelee jotain. Eikä alkaisi ottaa päähän? Tai että yrität auttaa jotain työkaveriasi kun hänellä on vaikeaa, mutta hän haistattelee sinulle, että " *** huora, te ootte huoria kaikki!" Varmaan pikkuhiljaa alkaisi ärsyttää. Tai kun tekisit työtäsi 50 h viikossa parhaalla mahdollisella tavalla, niin työnantajasi kertoisi, että et ole oikeutettu mihinkään korotuksiin, sillä taulukossa lukee, että tämä on palkkasi. Turhauttaisiko?

Toiset oikeasti panostaa oppilaisiin ja tunteihin ja silloin lyhyet päivät ovat harhaa.

millä vuosikymmenellä oikein elät?



Näin ehkä oli ennen :) Kyllä ainakin meidän auskuporukasta suurin osa oli muita kuin niin kilttejä tyttöjä. Toki muutama sellainenkin mukaan mahtui, mutta olivat vähemmistönä. Soveltuvuuskokeet eivät nykypäivänä suosi kilttejä, hiljaisia ihmisiä vaan räväkkiä persoonallisuuksia.



terveisin ope, joka yläasteella olleessaan istui enemmän kahvilla ja jälki-istunnossa kuin koulussa.

" ammatinvalintakysymys" . Niinpä niin, ei tarvitse ymmärtää kun itse olen valinnut... Ja oikeasti: aika monissa kouluissa ongelmat lähtevät siitä, että vanhemmat kotona eivät kunnioita opettajia pätkääkään. Siitä ne asenteet sitten tulee.



Terveisin opettaja, joka pääosin nauttii työstään sen varjopuolista huolimatta

Vaikka onhan niitäkin opettajia kyllä, mutta enimmäkseen päivä tietysti on opettajalle pidempi kuin lapsille. Harvoin se kuitenkaan menee yli 8 tunnin ja vielä harvemmin niihin lukemiin, mitä monet muut akateemisesti koulutetut nuorehkot ihmiset tekevät. Opettajilla ei niinkään ole väärää käsitystä oman ammattinsa rasittavuudesta vaan väärä käsitys siitä, kuinka rasittavia muiden työt ovat.

Vierailija:

Toiset oikeasti panostaa oppilaisiin ja tunteihin ja silloin lyhyet päivät ovat harhaa.

Todella monet tuttavani kuvittelevat, että jos miehelläni on 25 oppituntia, niin hän on sen ajan töissä. Tuntien päälle voi lisätä joka päivä 1-2h luokanvalvojan velvollisuuksia, kopinointia yms. Tämän päälle tulee valmistelut. Joka päivä ei tarvitse valmistella, mutta ajoittain on projekteja, kokeita, oppilaspalavereja, vanhempainvartteja, opettajankokouksia, jälki-istuntovalvonnat yms.

ja kyllä uskon että opettajien homma on varsinkin henkisesti erittäin raskasta!

useimmat ihmiset luulevat, että opettaja on aina ollut opettaja eikä tiedä muista ammateista mitään. Ainakin minä tein opiskeluaikanani mitä erilaisimpia töitä. Olin siivoojana, toimistotöissä, kassalla, mansikanpoimijana yms. Väittäisinkin, että minulla on jonkinlainen käsitys myös muunlaisesta työstä. Kaikista tekemistäni töistä opettajana oleminen on raskainta, mutta myös mielenkiintoisinta.

Kaikissa hommissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta kyllä opettajana oleminen on hektisintä ja intensiivisintä työtä. Siinä ei voi yhtään elää omassa rytmissään, vaan tahdin määräävät kello ja oppilaat. Ja se tahti onkin sitten tiukka. joku on sanonut, että 4 h opetusta vastaa 8 h toimistotyötä, ja minun kokemukseni mukaan se on juuri näin. Silloin jos sattuu oikein hankalia ja vaativia oppilaita, tuo suhde ei edes päde.

Olen tuleva aineenopettaja ja alalla pitkään työskennelleet ohjaavat opettajani sanoivat, että näinkin voi käydä.. Esim. välitunti voi mennä erityisoppilasta ojentaessa / koulunkäyntiavustajalle erityisoppilaan seuraavia tehtäviä antaessa. Sitten on taas seuraava lauma, ja taas seuraava... Ja suunnittelua, arviointia, luokanvalvojan töitä...



Oman opetuskokemukseni perusteella (pidän työstä) se muurrosikäisten kanssa oleminen on jatkuvaa henkistä tennisottelua. Ja palautuminen työpäivästä - saatikka työvuodesta - voi kestää pitkään. Se on vastuullista ja henkisesti raskasta työtä (jos sen ottaa tosissaan).

Voin kertoa että ravintolassa työtä tekevällä ei ole aikaa käydä pissalla, saatika syödä. Olen töissä suositussa ja kiireisessä ravintolassa. Siinä kiireen ja kuumuuden keskellä on turha ruveta valittamaan lakisääteisistä tauoista, asiakas on se joka maksaa eikä varmana odota.



Ehkä koulutukseni ei ole " mitään" teidän rinnalla mutta töitä teen. Myös minua huoritellaan ja saatetaan myös taputella pyllylle, sekös vasta mukavaa ja tekee olon niin arvostetuksi!



En valita, rakastan työtäni mutta ette te ole ainoita joilla stressaava ja raskas työ.

Muutaman vuoden jaksoin oikeassa maailmassa ja palaisin takaisin opettamaan häntä koipien välissä. Enää en luule.



Olikin aika erilaista, kuin mitä kuvittelin kesätyö- ja muiden lyhytaikaisten työkokemusten perusteella. Aika paljon raaempi maailma. Mutta toisaalta ehkä minulle on sattunut vain helppoa opetustyötä, aina on työpäivästä löytynyt aikaa käydä kerran vessassa, jos on tarvinnut.



Opettaja minäkin