Oma pino sekund. lapsettomille?

Oma pino kuulostaa hyvältä idealta, mutta oma osaaminen tietokoneella todella minimissä. Olisi hauska purkaa tuntojaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, miehellekään ei jaksa aina puhua ja purnata.



Meillä yksi tyttö, syntynyt 2002 tammikuussa. Hänen syntymän jälkeen ei ole ollut mitään ehkäisyä käytössä. Tyttö sai alkunsa helposti (yhdet kuuukautiset), siksi tämä lapsettomuus onkin tuntunut raskaalta kun ensimmäinen tuli helposti. No, ehkä ikäkin jo vaikeuttaa asiaa (39v).



Viime syksynä söin kaksi Clomifen kuuria ja kaksi pistoskuuria ja inseminaatio, mutta ei vain tärpännyt. Kummassakaan ei ole mitään " vikaa" joka edes vaikeuttaisi raskauden alkamista ja kuukautiset olleet aina säännölliset ym. Mieheni kyllä välillä muistuttaa, että onhan meillä jo yksi terve tyttö. Hän haluaisi useamman lapsen, on neljä lapsisesta perheestä, mutta ollaan tyytyväisiä jos vielä tärppäisi.



HYKS:ssä IVF hoito kesken ja viikolla 34 olisi tarkoitus kerätä munasoluja talteen. Sumute ja pistoshoidot kyllä menneet helposti, mitä hiki välillä valuukin,päätä särkee ja itkettää kaikki vähänkin tunteellinen TV:stä. Mutta lippu korkealla!!!

Voisin myös liittyä seuraanne. Mulla edellisestä suhteesta tyttö -00 ja nyt yritystä reilu 2 vuotta. Mulla rakkulaiset munasarjat ja miehellä vasta-aineita ja meillä ICSI ainut mahdollisuus. Meillä hoidot siinä vaiheessa että nyt pp3 menossa testata pitäs 25.8. Niin ja minä -79 ja mies -81.

olen jo aiemmin kirjoitellut ja kysellyt ja ihmetellyt tätä asiaa. Siis sek. lapsettomuutta. Ikää on 39v. 1 lapsi on ja tärppi tuli eka kierrosta, oikeastaan samana vuonna myös aiemmin mutta se meni kesken. Vuosi on yritetty ja hoitoihin ollaan menossa syyskuussa.



nyt vaan mietin että mennäänkö vai ei. En tosiaan jaksa enää tätä" tuleeko menkat vai ei" kuukaudesta toiseen. Hermot on menny. Tänään huusin lapselle aivan täyttä kurkkua, jota en muutoin tee. huusin kun housut kastui, opetellaan kuivaksi. En ole koskaan aiemmin huutanut ja lapsi itki aivan kauheasti. Syy tähän huutoon ei ole muu kuin se että menkat pitäis alkaa lähipäivinä, jomotellut on.



Onkohan mulla oikeutta pilata pienokaiseni elämä haluamalla toista lasta millä hinnalla hyvänsä, jos hinta on tämä huutaminen. Lapseni on aivan poissa tolaltaan.



Voisin ottaa vaika kohdun poiston jos sellainen annetaan.



Tässäpä näitä päällimmäisiä tuntoja tämän asian tiimoilta.

Joskus aiemmin tällainen pino kokoontuikin, mutta se kuihtui jostain syystä kokoon. Siispä uudelleen historiaa:



Ikää minulla 36 ja miehellä 35 ja meillä on yksi aivan ihana 3-vuotias poika. Raskaus käynnistyi terolut-tuella. Pikkukakkosta on yritetty 2 vuotta.



Takana on 4 kk clomeja - ei tärppiä. Sitten tutkittiin simpat ja verikokeet - muuten ok, mutta siittöt liikkuvat hitaasti, mutta määrä ok. (Kuten lääkäri sanoi, kyllä niillä joku nainen raskaaksi tulisi...) Aukiolotutkimuksessa kaikki ok, jonka jälkeen uusi clomisatsi, josta raskauduinkin heti. Raskaus päättyi kuitenkin keskenmenoon rv 12. Sen jälkeen syöty taas clomeja, mutta ei tulosta. Seuraavana vuorossa hoitajan mukaan ovulaation induktio pistoksin, mikäli lääkäri ei muuta ihmeellistä keksi!



Toivottavasti mahdollisimman moni meistä siirtyy lähitulevaisuudessa plussanneiden puolelle!



- Nuutu -

Minulla on ikää 35 vuotta ja mies on 42. Tyttö on syntynyt 06/04 puolentoista vuoden yrityksen jälkeen. Pikkukakkonen olisi saanut tulla heti perään, mutta kun ei tärppää... Ensimmäisen kohdalla tehtiin kaikki tutkimukset yksityisellä puolella, eikä mitään vikaa löytynyt. Plussasin kuitenkin ihan luomusti, juuri kun olin tilannut ajan hoitojen aloittamiseksi.



Nyt olen käynyt taas Felicitaksessa tutkimuksissa ja minusta on aika erikoista, että lääkäri vielä kolmannenkin käynnin jälkeen toivottaa vain yrittämisen iloa. Alkaa oikeasti ahdistaa.



Itse olen ainoa lapsi, joten siitäkin syystä toivoisin tytölle seuraa. Saa nähdä miten käy...

kymppisiä. Ensimmäistä yritettiin vuosi, silloin miehelle spermatesti, joka näytti, että laatu hyvin huono. Tulin kuitenkin heti sen jälkeen raskaaksi, joten asia jäi. Nyt ollaan yritetty sellainen puoli vuotta ja odotellaan hoitoon pääsyä. Aion kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa ovistestejä tässä kuussa - toivo elää luomutärpistä vielä.

Nää viestit karkaa näköjään tosi helposti :)



Olen siis 40-v. luomulapsen äiti. Saattelin juuri esikoiseni koulutielle, joten perheenlisäysyritystä on ollut jo kohtalaisen pitkään - siitä saakka, kun tämä ainokaisemme oli puolivuotias, eli pikaisella laskutoimituksella noin 6,5 vuotta!



Esikoisemmekin antoi odottaa itseään, eli yritystä oli hänenkin kohdallaan - tosin vain 10 kk. Toinen luomutärppi osui kohdallemme melkein viisi vuotta sitten, mutta päätyi keskenmenoon rv 16:lla.



Sitten tutkittiin yksityisellä. Vikaa ei löytynyt. Söin clomeja ja olin tulla hulluksi niiden sivuvaikutuksista. Siirryttiin julkiselle ja aloitettiin inssit. Toisella tärppäsi, mutta raskaus päättyi rv 11:lla. Inssejä jatkettiin tuloksetta.



Siirryttiin NKL:n hoitoon ja aloitettiin IVF:t. Ensimmäisestä tuoresiirrosta kemiallinen raskaus, sitä seuranneista neljästä PAS-hoidosta ei tulosta. Tänä vuonna toinen IVF. Tuoresiirrosta ei tulosta, eikä seuranneista PAS:seista.



Tarkoitus olisi jatkaa PAS-hoidoilla seuraavasta kierrosta - pakkasessa pitäisi vielä olla muutama alkio.



Tunteet menevät vuoristorataa. Välillä huudan lapselle ja syytän itseänsi jälkeenpäin, etten ansaitsisikaan toista, kun en jaksa olla huutamatta edes tälle yhdellekään. Välillä tuntuu, että rakastan ja hellin tämän ainoani pilalle. Vaikka ei kai niin voi tehdä. Lapsikin kaipaa leikkikaveria ja ehdottikin lomalla, että voitais hakea ulkomailta jokin sellainen lapsi, jolla ei olisi vanhempia ja opettaa se puhumaan suomea ja pitää siitä huolta. Olen ollut adoptiota vastaan, mutta nyt se alkoi ekaa kertaa kuulostaa ihan hyvältä ajatukselta. Toisaalta pidän elämästäni tällaisena kuin se on. Ihana, kun lapsi on jo niin iso, että voi harrastaa jo melkein mitä vain.



Tällaista tänne. Jaksamista kaikille!

Hei



Olen 33 vuotias ja ivf esikois tyttö syntyi 1/03. Kaksi vuotta on mielessä ollut pikkukakkonen. Sen eteen on tehty yksi pas ja yksi uusi ivf ja sen pas on syksyllä. Miehessä ei ole vikaa, mulla on ollut lievä endo, muita syitä ei ole ollut. Ehkäisyä ei olla käytetty 7 vuoteen, mutta seksielämä on aika onnetonta ollut jo kauan:(



Toivotaan onnea meille kaikille ja tsemppiä!

Sekunda-niminen pino olisi hyvä nimi. Ainaskin minusta.







Olisihan se kiva että olisi täällä tätä vertaistukea aina kun synkkä hetki iskee.



Eli sinä joka pinoa ehdotit, kenties juuri sinä voisit sen tehdä?



Nähdään!



ps. nuo otsikon merkitkin näyttää aika kivoilta, aivan on kuin munasoluja joiden ympärillä pörrää siittiöitä, tosi kuvaavaa eikö totta!

Minäkin liityn tähän pinkkaan, meillä yrityksessä pikkukolmonen..



Tässäpäs taustaa: Minä 26v ja mies 32v. Minulla on pcos joten en ovuloi luomusti ollenkaan ja kuukautisetkin tulevat vain terolutilla. Miehen simpoissa ei vikaa.

Esikoispoikamme (-01) sai alkunsa 2-vuoden yrityksen jälkeen clomeilla ja kuopuspoikamme (-04) 2-vuoden yrityksen jälkeen ensimmäisestä IUI-hoidosta. Kolme keskenmenoakin mahtuu tuohon poikien väliin..



Nyt sitten olemme pikkukolmosta yrittäny -05 keväästä asti, eli jos nyt oikein muistan niin neljä tuloksetonta IUI-hoitoa on jo tehty. Nyt on menossa kp10 ja piikittelyn merkeissä mennään.



Terveisin Kauris

Olen jo jossain aikaisemmassa sekundapinossa (hih, tuo sekunda on hauska ) ollut.



Meillä yksi lapsi (02/03) ja toista tehty tosissaan tasan vuosi, mutta oikeastaan ei-tosissaan paljon pitempään. Esikoista yritettiin 1,5 vuotta ja kävimme silloin hoidot läpi, ja nyt toistamiseen sama rumba. Ennen ensimmäistä raskautta söin puoli vuotta clomeja ja raskauduin heti ekasta luomukierrosta. Aloitimme toukokuun loppupuolella uudestaan hoidot, tällä kertaa julkisella puolella. Olen syönyt teroja monta kuuria ja nyt eka clomikierto menossa. Kahden viikon päästä piinapäivät;)...



Aika on onneksi puolellamme, olen 24v. ja mies 25v. Ei näytä tämä lapsen alulle saattaminen olevan kuitenkaan mitenkään helppoa, vaikka hedelmällisimmät vuodet pitäisivät olla menossa. En haluaisi mahdottoman suurta ikäeroa, lapsemme on nyt 3,5v. Olen jo päättänyt, että kolmatta kertaa en tähän rumbaan ala. Ja jos en näistä clomeista raskaudu, hautaan lapsihaaveet ja annan luonnon tehdä tehtävänsä, jos on tehdäkseen.

Olen tuolla kuumeilupuolella kirjoitellut (syystoiveissa) mutta jotenkin tuntuu etten sinne " kuulu" , en todellakaan tiedä mistä moinen johtuu...



Elikkäs ensiksi vähän minusta/meistä. Meillä puolen vuoden ikäinen poika, alkunsa hän on saanut hormoonihoitojen (en nyt enää muista minkänimisiä oli) avulla, kolmen piiiiitkän vuoden jälkeen. Meissä ei mieheni kanssa ole mitään vikaa (mutta ilmeisesti mun kiertoni oli sekaisin painon vuoksi), mutta lasta ei vaan alkanut kuulumaan ja niinpä menimme lääkäriin ja viime kesäkuussa tein sen plussan, joka nyt tuolla omassa sängyssään tuhisee... Meillä oli 07/02 km, ja myös viime vuonna vuodin, ja syykin selvisi, toinen oli tullut pois :((



Ja nyt olis kova polte saada pikku-ukollemme kaveria, tiedän että ollaan vähän " hätäisiä" , mutta polte saada toinen lapsi mahd pienellä ikäerolla on TODELLA kova, sekä itellä että miehellä. Mutta myös pelko on vieläkin kovempi! Sekä keskenmenon että sen suhteen ettei meille enempää lapsia suotaisi... Ja ollaan myös mietitty että millon olis syytä mennä lääkäriin jos ei tärppää ja " ottavatko" ne meidät tosissaan, kun meillä kuitenkin on jo yksi lapsi...



Edellisen otteen kopsasin tuolta plussanneiden puolelta (jonne kerkesin jo hätäillä!) Mutta nyt taidan siis kuulua tänne. Ja vaikka tuo meidän poika on kyllä koko maailmamme tällä hetkellä, niin silti meillä (tai no varmaan lähinnä mulla!) on todellakin kova hinku yrittää toista, ja näin " aluksi" ollaan puhuttu että yritetään ihan " kotikonstein" , mutta jos ei tärppää niin sit takas lääkäriin.



Kuinkas nopeeta te muut olette päässeet takas hoitoihin? Kyselen vaan sillä kun mä imetän vielä, ja menkat ei siis vielä alkaneet, joten on aikas hakuammuntaa tää meidän yritys. Joten vissiin kantsis odottaa eka noi menkat ja vasta sitten, vai kuinka?



K@tk@ ja pikkumies 6kk

Juuri menkat alkaneet. Meille tehtiin toinen inssi, josta ei plussaa vaikka toiveet oli korkealla.=(



Pähkinänkuoressa meidän perhe: Minä 27 ja mies 28, poika 3,5v. Esikoinen luomulapsi, vain kolme kuukautta pillereiden jälkeen. Nyt toista tehty kolme vuotta ja kummassakaan ei vikaa. Tosin jokuhan tässä mättää...

Tutkimuksiin mentiin 04 ja eka inssi tehtiin maaliskuussa 06. Sitä ennen vaan yritetty luomusti, koska kaikki lääkärit hokee samaa: " ei teissä ole vikaa, yrittäkää vaan, ei tässä rankempia hoitoja tarvita"

No, ihmettelevät kuitenkin kun mennään aina takaisin, kun plussaa ei tule. Meillä ei siis keskenmenojakaan.

Nyt sitten toinen inssi tehty ja huomenna alkaa kolmas hoitorumba, huoh...



Ollaan sovittu hoitavan sairaalan kanssa, että tehdään neljä inssiä. Ja seuraavana siitä onkin IVF, johon on jonoa ja se on helsingissä. Ei paljon houkuta...=(



Välillä sitä miettii, että kuinka sitä on hengissä tämän kaiken kestänyt?! Kaikki hoitojutut ja pettymykset kuukaudesta toiseen. Meillä on myös lähipiiriin syntynyt/syntymässä tosi paljon vauvoja, joten mielenterveyskin on välillä koetuksella. Tällä hetkellä ei paljon muiden raskaudet ja vauvauutiset jaksa kiinnostaa...=(



Että tosi kiva saada oma pino meille sekundoille!;) saa tulla tänne marmattamaan, ettei miesrukka joudu kaikkea kantamaan.



killimilli, nenä uutta hoitojaksoa kohti

Ja taustoja;eli 6 vuoden lapsettomuustausta hoitoineen päivineen sitten kolmannen ivf:än hoitotauolla luomu plussa josta syntyi poika -03 sitten pojan ollessa 6kk huomasin olevani raskaana ja tyttö syntyi -04,kolmosta siis kovasti yritetään mutta on kyllä ollut melko mutkainen tie. Tulin raskaaksi syyskuussa 05 mutta sain keskenmenon rv 9 10/05,sen jälkeen kovaa yritystä 9kk ja plussa ja niinhän siinä taas kävi että tuulimuna ja lääkkeellinen tyhjennys rv 9 8/06. Nyt sitten jälkivuoto onneksi loppunut ja kovat ovisoireet päällä joten olenkin miettinyt että jos tarttuis härkää sarvista ja katsois kuis käy...En kyllä kovin suuria toivo mutta silti hyvin positiivinen olotila on tämän yrityksen suhteen.Katsotaan mitä lekuri sanoo kuunlopussa,aloitetaanko suorilla clomeilla vai yritetäänkö luomuna ensin.Paljon voimia kaikille yritykseen mukaan.

Tänne se on nettiin kampeuduttava vaikka tuntuukin että pitäisi lopettaa koko yrittämällä yrittäminen, mutta kun ei voi. Joten puretaan sitten oloa täällä.



Eli meidän tilanne. Minä 33 v ja mieheni 29 v saimme esikoisemme 07/04. Poika sai alkunsa luomusti juuri kun melkein kahden vuoden yrittämisen jälkeen olimme pääsemässä hoitoon. Ensimmäisellä käyntikerralla olin kolmannella viikolla raskaana (en tiennyt vielä silloin, eikä näkynyt ultrassakaan), joten sitä toista käyntiä ei sitten tarvittukaan (sillä erää).



Toinen lapsi olisi saanut tulla vaikka heti ensimmäisen perään, mitään ehkäisyä ei ole käytetty, mutta kun ei tärppää niin ei tärppää. Tässä juuri vietän kierron vaihetta 2/24-30. Viime kierrossa tuo viivan jälkeinen luku nousi 28:sta tuohon 30:een. Miksi luonnon pitää kiusata toivovaa noin?



Lähete on toimitettu jatkotutkimuksiin ja juuri tänään tuli ilmoitus ekasta ajasta syyskuun alussa, mutta tietenkin se sattui olemaan juuri sellaisena päivänä että joudun olemaan koulutuksessa muualla. Ei auta kuin soittaa aamulla ja vaihtaa tuo aika. Toivottavasti se ei siirry hamaan tulevaisuuteen. No nyt on sentään hoitoon pääsy jo hyvin lähellä, pääsee ainakin selvittelemään onko jossain vikaa. Ostin varalta kasan ovulaatiotestejäkin, pitää nyt testailla itsekin, tuntuu etten välttämättä ovuloi joka kierrossa. Testaamallahan se selviää. Mutta kun odotusta odottavan aika (=kuukausi) on todella pitkä. No vielä tässä on muutama vuosi aikaa yrittää ennen 40 ikävuoden haamurajaa, joka tällä hetkellä tuntuu siltä takarajalta yritykselle.



Sari

Tulee todella tarpeeseen tämä pino.

Muistankin Pörrö sinut tuolta haahupuolelta, tänne minäkin nyt sitten olen siirtymässä vaikka niin toisin luulin...



Olen vm-78, mies -75 ja meillä on 10/04 syntynyt ihana tyttö. Ensimmäistä tehtiin lähes vuosi ennen tärppiä. Toinen raskaus sai alkunsa kun esikoinen oli puolivuotias, mutta meni kesken rv. 7+ toukokuussa 05. Sen jälkeen on ollut toiveissa ja haaveissa nyytti, mutta tuloksena on ollut vain tulehduksia ja epäsäännöllisiä kuukautisia ja paljon itkua ja murhetta. Tutkimuksissa on todettu häikkää prolaktiinissa ja ovuloinnissa. Nyt ollaan oltu sairaalalla hoidonsuunnittelussa ja kourassa on eka clomiresepti, vuotoa vain tässä odotellaan.



Miten Pörrö kirjoititkaan ihan minun ajatuksiani siitä miten kovasti tämä lapsettomuus koskee mutta silti tuntee häpeää siitä ettei voi olla tyytyväinen kun on jo kuitenkin yksi lapsi. Varsinkin kun kaikki lohduttavat että onhan sinulla jo yksi lapsi.



Ja tosiaan, tuntuu että kaikki muut... Lähipiirissäni on tällä hetkellä kuusi raskaana olevaa tai juuri synnyttänyttä, joten en oikein pääse edes pakoon näitä juttuja vaikka joskus haluaisinkin. Ja kyllä koskee pahasti kun kolmatta lastaan odottavat, joka kerta helposti raskaaksi tulleet ystäväni päivittelevät vieressäni miten kamalaa on kun on viisi vuotta ollut jatkuvasti raskaana tai imettänyt... Ja molemmat varsin hyvin tietävät tilanteeni ja murheeni. On se niin väärin. Se että se ei vaan onnistu. Ja se että toiset voi olla niin tahdittomia.

Todella ottaa päähän kun ihmiset eivät tajua miksi minä vielä itseäni rääkkään, kun onhan sinulla jo tyttö ja poika eikö ne riitä,arg....

Ja vielä kuulemma turhaan vielä itseni terveyden vaarannan kun tulee noita keskenmenoja....jne kommentteja tulee laidasta laitaan. Mut onneksi on niitä hyviäkin kommentteja ja ihmisiä jotka semppaavat eteenpäin jaksamaan,ja ne tulee yleensä niiltä jotka yrittävät myös toista tai kolmatta lasta saada aluillensa tai joilla useampi keskenmeno takana.

No kuten lääkäri sanoi et on se kumma miten sellaisille aina käy huonosti jotka todella toivoisivat ja haluaisivat lapsen mut sellaiset niitä taas saa jotka ei niin edes ollut suunnitellut koko raskautta.

Mut täällä pongasin oviksen jo toissapäivänä ja käytin sen myöskin hyväksi mut tuskinpa raskaaksi tulen niin helposti.Luulempa et clomeja joutuu syömään ja tiedä vaik järeempiin aseisiin joutuu viel senkin jälkeen siirtymään taas.Mut kaikille paljon peukkuja yritykseen.

Tänään kävin ultrassa ja siellä sitten yksi munis löytyi joka on lähtenyt kasvamaan ja limakalvo oli hyvä, perjantaina tehdään inssi.

Huomenna pistän viimeisen annoksen menopuria ja sitten keskiviikko iltana olisi vuorossa irroituspiikki. Kyllä jännittää!!