Kandiseminaari, onko pakko esiintyä

Meillä ainakin kandisemma oli enemmän vapaamuotoista keskustelua. Tavattiin pienessä porukassa (meidän ryhmässä oli 6) ja keskusteltiin töistä. Työt oli ennen tapaamista jaettu moodlessa ja ne esiteltiin van lyhyesti, että tällä kerralla olen keskittynyt asiaan x ja y, z on vielä vähän epäselvää. Muut sitten kommentoivat työtä ja siinä piti olla paljon enemmän äänessä. Meillä ainakin oli tosi hyvä ryhmä, jossa annettiin rakentavaa palautetta ja autettiin toista.

Viimeiselle kerralle piti tehdä lyhyt powerpoint-esitys, jossa kerrottiin lyhyesti aihe, tausta ja johtopäätökset. Siinä vaiheessa ryhmä oli tullut varsin tutuksi, joten se ei ollut lainkaan paha nakki vaikka tietysti oli jännittävämpi tilanne. Powerpoint esitettiin edestä yleisölle mutta muuten oltiin siinä omalla paikalla saman pöydän ääressä.

Meillä filosofian laitoksella riitti seminaarin alussa lyhyt alustus omasta työstä, sen jälkeen opponentti oli enemmän äänessä muiden osallistujien lisäksi. Joku saattoi tietysti alustaa työtään pidemmin, mutta itse alustin omaani melko lyhyesti kuten muistaakseni moni muukin.

Kannattaa kyllä ottaa mahdollisuutena treenata esiintymistä.

Mieti, mikä pelottaa.

Jos nyt lusmuilet, et kehity ja joudut aina vaan lusmuilemaan.

Tällä hetkellä meillä graduhommissa esiintymiset etänä, eli saadaan kuvata youtubeen video missä näkyy slidet ja kuuluu oma ääni. Tosi helppoa tämmöselle jännittäjälle!

Kandin aikana kun ei ollu tätä ihanaa etäaikaa, tein ite niin, että vitkuttelin kandin tekemistä niin että mulle ja yhdelle toiselle pidettiin erikseen "seminaari" kesällä eli oli vain muutama tyyppi katsomassa.

On pakko esitellä työ kandiryhmälle ja suullisen esityksen harjoittelu kuuluu seminaarin osaamistavoitteisiin. Omalla yliopistolla on ryhmiä jännittäjille ha kaikki sellaiset kannattaa hyödyntää koska joudut kuitenkin elämäsi varrella vielä esiintymään. Erityistapauksissa voi saada myös henkilökohtaista apua, esim. ryhmissäni ollut kovasti änkyttänyt opiskelukaveri sai puoli vuotta tukiopetusta esitykseen ja piti sitten hienosti työstään esityksen. Vaikka änkytti niin se oli myös ryhmälle liikuttava hetki kun hän kykeni työnsä esittelemään vaikka olisi ilmeisesti voinut saada tuosta vapautuksenkin.

Huomioi että joudut vuorollasi opponoimaan jonkun toisen työtä. Siinä hommassa pitää olla oikeastaan enemmän äänessä kuin omaa kirjoitelmaa esitellessä. Seminaarimuotoinen opiskelu ja vertaisryhmässä käydyt keskustelut ja palaute ovat niin olennainen osa akateemista opinpolkua, että en usko kenenkään pystyvän laistamaan tästä edes lääkärintodistuksella tmv. Joistakin yksittäisistä kurssiesitelmistä voi ehkä saada vapautuksen tällä metodilla, mutta kandi- ja graduseminaarit ovat aivan eri asia.

Kandidaatin tutkielma ja seminaarivaihe suoritetaan 2. tai 3. lukuvuotena, joten sinulla on reilusti aikaa treenata esiintymistä ja suitsia liikaa jännittämistä. Osallistu esiintymispelkoisille räätälöidylle kurssille ja valmennukseen. Teille opetetaan eri tekniikoita ja harjoituksia, joilla saada pelot kuriin.

Suomessa on aika hemmetisti yliopistosta valmistunutta porukkaa. Eli kymmenet tuhannet ovat istuneet ja hikoilleet seminaareissa, mutta läpäisseet ne silti. Niihin osallistuvat ovat normiopiskelijoita kuten sinäkin, eivät kovan luokan tutkijaprofessoreita. Käypäs joskus seuraamassa väitöstilaisuutta (ovat yleisölle avoimia) niin voi mieli ehkä muuttua kandityön esittelyn "kamaluudesta" ;D