Onko muita, jotka nuoruudessaan kuuntelivat aina musiikkia, mutta vanhempana eivät enää?

Kuuluukohan musiikin kuunteleminen nuorena jotenkin aivojen kehitykseen?

Muistan itsekin kuunnelleeni taukoamatta nuorena musaa, mutta nyt aikuisena ei jaksa. Hiljaisuus on parasta musiikkia korvilleni. Ja kuten joku aiemmin tuolla totesi, niin ärsyttää radiokanavien typeriä lätisevät juontajat, mainokset ja tylsä nykymusiikki. Myös vaatekaupoissa soi täysillä ärsyttävä melusaaste, joka estää älykkään ajattelun (Olen kai vanhus, kääk!). Festareille ei tee mieli mennä tai maksaa siitä ilosta, koska esiintyjät on niin huonoja.

Omat lapset ovat alkaneet kuunnella musiikkia tuossa 11-vuotiaina ja edelleen niillä on napit koko ajan korvissa. Joku aivojen kehityskausi tää varmaankin on, koska en mitenkään ole tyrkyttänyt heille musiikkia.

Välillä riehaannun perjantai-illan iloksi mieheni kanssa kuuntelemaan hyvää ysäridiskoa ja tanssimaan nuoruuden biisejä :-)

Nuorena tuli tehtyä vähän kaikenlaista, en tiedä missä vaiheessa tää henkinen kuoleentuminen sitten tapahtui ettei oikein mikään kiinnosta enää.