Tällaistakin on! Jotkut naiset jättävät kun mies raitistui

Kun alkoholisti raitistuu, tulee hänen aito persoonansa esiin. Se voi olla ihan eri ihminen, joko hyvällä tai pahalla tavalla.  Tilalle voi myös tulla jokin toinen riippuvuus, vaikka nyt sitten ahdistunut ja neuroottinen.

Kauan sitten terapeuttini kysyi, olinko koskaan nähnyt silloista puolisoani selvinpäin. Ensin puuskahdin, että tottakai olen. Mutta hetken mietittyäni tulin tulokseen, että hän oli aina joko pienessä humalassa, isossa humalassa tai krapulassa. Kun hän joskus piti päivän-pari taukoa juomisesta, helpotti hän oloaan selkäkipuun määrätyillä lääkkeillä. Ei silloin tiedä, millainen ihminen aidosti on.

Vierailija kirjoitti:

Silta elää väistämättä molemmista päistä ja kummankin pään on kasvettava mukana. Raitistuminen on valtava henkinen kasvu, johon nainen ei pysty. Hänen on saatava olla se lapsen tasolle typistetty viaton uhri.

Enää ei voida  haukkua alkoholistimiestä ja purkaa omia paineita. Ei ole ketään, johon suhteessa tuntisi itse olevansa parempi ihminen.

Hitto mitä skeidaa :D

Paras kasku pitkään aikaan! :)

Vierailija kirjoitti:

jeesussyndrooma kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi olla niinkin, että viimeiset vuodet siinä suhteessa on oltu ainoastaan pelosta, että sille juovalle osapuolelle sattuu jotain. Ei terve parisuhdemalli, tietenkään, mutta läheisriippuvuus ja se juovan osapuolen ehdoilla/hoitajana eläminen hiipii kuvioihin varmasti jokaisessa alkoholistisuhteessa ennen pitkää...

Sitten, kun toinen pääsee omille jaloilleen, eikä hoitajana toimineen puolison tarvitse enää pelätä, voi pinnan alta nousta esiin halu etsiä se itseä tyydyttävä/tunteita herättävä parisuhde. Kun voi olla vihdoin varma, että se toinen pysyy hengissä yksinkin.

Siksikö nainen saattaa juottaa sitä miestä kunnes tämä sammuu, ettei tälle vaan satu mitään? Olisiko tuossa mitenkään mahdollista, että viimeiseen asti kuvitellaan että voidaan pelastaa se mies?

Tästä kommentista paistaa läpi pari asiaa:

1) Alkoholistille hyvin tyypillinen ajatusmalli syyllistää muita omasta juomisestaan

2) Ymmärtämättömyys alkoholismin vaikutuksista lähipiiriin ja alkoholistin kanssa elämisestä

Toki, jos nainen on itsekin alkoholisti, voi olla, että kumpikin juottaa toista ja se parisuhde on lähinnä rinnakkaissuhde, jossa kummallakin on erillinen suhteensa siihen päihteeseen ja puolin ja toisin mahdollistetaan.

Muussa tapauksessa puolison päätös juottaa alkoholistiaan on lähinnä kamppailua huonon ja huonon vaihtoehdon välillä.

Minun ex-alkoholistimies kävi kurkkuun kiinni, jos en juottanut. Isäni saattoi hävitä viikon reissuille. Kumpikin pysyi tyytyväisenä ja kotona ainoastaan juotettuna.

Pitkän ryyppyputken jälkeen loiventavat saattavat myös, niin kamalalta kuin se kuulostaakin, pelastaa jopa hengen. Toki oikea osoite olisi katkaisuhoito, mutta saa olla jo melkoinen kuolemanpelko, että sellaisiin suostutaan lähtemään...

Väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silta elää väistämättä molemmista päistä ja kummankin pään on kasvettava mukana. Raitistuminen on valtava henkinen kasvu, johon nainen ei pysty. Hänen on saatava olla se lapsen tasolle typistetty viaton uhri.

Enää ei voida  haukkua alkoholistimiestä ja purkaa omia paineita. Ei ole ketään, johon suhteessa tuntisi itse olevansa parempi ihminen.

Hitto mitä skeidaa :D

Paras kasku pitkään aikaan! :)

Hih hih

Kaikki tietämäni entiset alkoholistit ovat ottaneet sen viinan tilalle jonkun toisen riippuvuuden. Siis sellaisen, joka myös menee överiksi. Yksi on pistänyt kaiken viinasta vapautuneen energiansa verkostomarkkinointiin. Tuotteita tuputetaan joka käänteessä ja puhutaan silmät palaen kokouksista ja kuinka taputetaan hyville myyjille. Ihan kilahtanut tuohon. Toinen rääkkää itseään urheilulla niin, että ei voi edes pitsalle lähteä, koska ravintoaineet ei ole balanssissa ja aamulla täytyy lähteä salille ja hiihtämään 1000 kilsaa. Kolmas haluaa avautua läheisilleen entisestä paheellisesta elämästään ja anoo anteeksiantoa puolitutuiltakin kyynelsilmin. Kukaan ei enää kohta uskalla olla tekemisissä, ettei joudu kiusaannuttavan tunnepurkauksen laskiämpäriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jeesussyndrooma kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi olla niinkin, että viimeiset vuodet siinä suhteessa on oltu ainoastaan pelosta, että sille juovalle osapuolelle sattuu jotain. Ei terve parisuhdemalli, tietenkään, mutta läheisriippuvuus ja se juovan osapuolen ehdoilla/hoitajana eläminen hiipii kuvioihin varmasti jokaisessa alkoholistisuhteessa ennen pitkää...

Sitten, kun toinen pääsee omille jaloilleen, eikä hoitajana toimineen puolison tarvitse enää pelätä, voi pinnan alta nousta esiin halu etsiä se itseä tyydyttävä/tunteita herättävä parisuhde. Kun voi olla vihdoin varma, että se toinen pysyy hengissä yksinkin.

Siksikö nainen saattaa juottaa sitä miestä kunnes tämä sammuu, ettei tälle vaan satu mitään? Olisiko tuossa mitenkään mahdollista, että viimeiseen asti kuvitellaan että voidaan pelastaa se mies?

Tästä kommentista paistaa läpi pari asiaa:

1) Alkoholistille hyvin tyypillinen ajatusmalli syyllistää muita omasta juomisestaan

2) Ymmärtämättömyys alkoholismin vaikutuksista lähipiiriin ja alkoholistin kanssa elämisestä

Toki, jos nainen on itsekin alkoholisti, voi olla, että kumpikin juottaa toista ja se parisuhde on lähinnä rinnakkaissuhde, jossa kummallakin on erillinen suhteensa siihen päihteeseen ja puolin ja toisin mahdollistetaan.

Muussa tapauksessa puolison päätös juottaa alkoholistiaan on lähinnä kamppailua huonon ja huonon vaihtoehdon välillä.

Minun ex-alkoholistimies kävi kurkkuun kiinni, jos en juottanut. Isäni saattoi hävitä viikon reissuille. Kumpikin pysyi tyytyväisenä ja kotona ainoastaan juotettuna.

Pitkän ryyppyputken jälkeen loiventavat saattavat myös, niin kamalalta kuin se kuulostaakin, pelastaa jopa hengen. Toki oikea osoite olisi katkaisuhoito, mutta saa olla jo melkoinen kuolemanpelko, että sellaisiin suostutaan lähtemään...

Väärin.

:D Ok. Erittäin tyhjentävästi onnistuit perustelemalla kumoamaan väitteeni. Samalla logiikalla taidan vastata tähän ihan vaan että: eipäs vaan ihan oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Kun alkoholisti raitistuu, tulee hänen aito persoonansa esiin. Se voi olla ihan eri ihminen, joko hyvällä tai pahalla tavalla.  Tilalle voi myös tulla jokin toinen riippuvuus, vaikka nyt sitten ahdistunut ja neuroottinen.

Kauan sitten terapeuttini kysyi, olinko koskaan nähnyt silloista puolisoani selvinpäin. Ensin puuskahdin, että tottakai olen. Mutta hetken mietittyäni tulin tulokseen, että hän oli aina joko pienessä humalassa, isossa humalassa tai krapulassa. Kun hän joskus piti päivän-pari taukoa juomisesta, helpotti hän oloaan selkäkipuun määrätyillä lääkkeillä. Ei silloin tiedä, millainen ihminen aidosti on.

Raitistuneet alkoholistin puolisona tunnistan tämän. Joka ilta menee sixpack vichytölkkejä. 

Olisi kyllä rasittavaa seurustella täysin raittiin kanssa. Eli en voisi koskaan olla alkoholistin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jeesussyndrooma kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi olla niinkin, että viimeiset vuodet siinä suhteessa on oltu ainoastaan pelosta, että sille juovalle osapuolelle sattuu jotain. Ei terve parisuhdemalli, tietenkään, mutta läheisriippuvuus ja se juovan osapuolen ehdoilla/hoitajana eläminen hiipii kuvioihin varmasti jokaisessa alkoholistisuhteessa ennen pitkää...

Sitten, kun toinen pääsee omille jaloilleen, eikä hoitajana toimineen puolison tarvitse enää pelätä, voi pinnan alta nousta esiin halu etsiä se itseä tyydyttävä/tunteita herättävä parisuhde. Kun voi olla vihdoin varma, että se toinen pysyy hengissä yksinkin.

Siksikö nainen saattaa juottaa sitä miestä kunnes tämä sammuu, ettei tälle vaan satu mitään? Olisiko tuossa mitenkään mahdollista, että viimeiseen asti kuvitellaan että voidaan pelastaa se mies?

Tästä kommentista paistaa läpi pari asiaa:

1) Alkoholistille hyvin tyypillinen ajatusmalli syyllistää muita omasta juomisestaan

2) Ymmärtämättömyys alkoholismin vaikutuksista lähipiiriin ja alkoholistin kanssa elämisestä

Toki, jos nainen on itsekin alkoholisti, voi olla, että kumpikin juottaa toista ja se parisuhde on lähinnä rinnakkaissuhde, jossa kummallakin on erillinen suhteensa siihen päihteeseen ja puolin ja toisin mahdollistetaan.

Muussa tapauksessa puolison päätös juottaa alkoholistiaan on lähinnä kamppailua huonon ja huonon vaihtoehdon välillä.

Minun ex-alkoholistimies kävi kurkkuun kiinni, jos en juottanut. Isäni saattoi hävitä viikon reissuille. Kumpikin pysyi tyytyväisenä ja kotona ainoastaan juotettuna.

Pitkän ryyppyputken jälkeen loiventavat saattavat myös, niin kamalalta kuin se kuulostaakin, pelastaa jopa hengen. Toki oikea osoite olisi katkaisuhoito, mutta saa olla jo melkoinen kuolemanpelko, että sellaisiin suostutaan lähtemään...

Väärin.

:D Ok. Erittäin tyhjentävästi onnistuit perustelemalla kumoamaan väitteeni. Samalla logiikalla taidan vastata tähän ihan vaan että: eipäs vaan ihan oikein. 

Olen kirjoittanut kolme pidempään vastausta ja tulee kommentti julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, joten tämä oli osaltani tässä. En ala miettimään mikä on se kielletty sana.

Mä varmaan häipyisin jos ukko raitistuisi. Olisi se niin saamarin tylsää.

Vierailija kirjoitti:

On toki mahdollista. Useinhan alkoholisti+puoliso on jonkinlainen riippuvuussuhde molemmilta puolin. Vaikka puoliso kärsii juomisesta, ehkä hän kuitenkin tarvitsee hoidettavan itselleen syystä tai toisesta. Kuvio muuttuu, jos alkoholi jää. Useinhan puolisi on myös ollut mahdollistaja jo vuosien ajan..jotkut jopa tuovat alkoholistille alkon kotiin. Monenmoista proplematiikkaa on ihmisten mielissä ja suhteissa.

Jep, lisäksi jos mies on kellon ympäri humalassa mistä tietää minkälainen persoona edes on selvinpäin? Käytös voi muuttua aika radikaalistikin varsinkin kun tulee vieroitusoireet yms, kyllä ryyppyputki jättää jälkensä oli sitten mies tai nainen.

Ja toisekseen, kaikilla on oikeus erota jos haluaa. Ihme kätinää jos joku ei halua toisen kanssa olla oli syymikä tahansa, on se hänen oma asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Kun alkoholisti raitistuu, tulee hänen aito persoonansa esiin. Se voi olla ihan eri ihminen, joko hyvällä tai pahalla tavalla.  Tilalle voi myös tulla jokin toinen riippuvuus, vaikka nyt sitten ahdistunut ja neuroottinen.

Kauan sitten terapeuttini kysyi, olinko koskaan nähnyt silloista puolisoani selvinpäin. Ensin puuskahdin, että tottakai olen. Mutta hetken mietittyäni tulin tulokseen, että hän oli aina joko pienessä humalassa, isossa humalassa tai krapulassa. Kun hän joskus piti päivän-pari taukoa juomisesta, helpotti hän oloaan selkäkipuun määrätyillä lääkkeillä. Ei silloin tiedä, millainen ihminen aidosti on.

Palstan sovinisti-alkkismies kyllä keksiii syyttää sinua jotenkin tästäkin. Varmaan olet liian feministinen tai jotain.

<<Kaikki tietämäni entiset alkoholistit ovat ottaneet sen viinan tilalle jonkun toisen riippuvuuden. Siis sellaisen, joka myös menee överiksi.>>

Mikä on toiminta joka ei olisi riippuvuus ? Onko jostain intohimoisesti pitävä aina riippuvuus ?

Viisas vanhus kirjoitti:

<<Kaikki tietämäni entiset alkoholistit ovat ottaneet sen viinan tilalle jonkun toisen riippuvuuden. Siis sellaisen, joka myös menee överiksi.>>

Mikä on toiminta joka ei olisi riippuvuus ? Onko jostain intohimoisesti pitävä aina riippuvuus ?

Riippuvuus intohimosta tulee silloin, kun se alkaa määrittämään kaikkea tekemistä ja menee äärimmäisyyksiin haitaten tai jopa kieltäen kaiken muun elämän. Mielenkiinnon kohteita ja intohimoja on hyvä olla, mutta jos keskittyy vain yhteen ja sulkee kaiken muun pois, se ei ole hyvä. Silloin on vaihtanut yhden riippuvuuden toiseen.

Raitistuu vai on jonkun aikaa juomatta?

Alkoholisti, joka on päättänyt pitää tipattoman kuukauden/kesän/vuoden tai on tehnyt pinnallisen päätöksen raitistua, on ihan helvetin raskasta seuraa. Alkoholi houkuttelee koko ajan, pinna on kireä ja käyttäytyminen läheisiä kohtaan vielä pahempaa kuin ryypätessä. Turhautuminen purkautuu johonkin muuhun pakonomaiseen toimintaan: urheiluun, työhön, remontointiin, siivoamiseen. 

Lisäksi läheisten pitäisi käyttäytyä kuin enkelit, koska MINÄ EN NYT JUO. Lapset kiukuttelevat pahemmin kuin koskaan, kun huomaavat, että vanhempi ei ole koko ajan kännissä tai krapulassa. Puoliso haluaisi alkaa käsitellä vuosia piilossa olleita tunteita ja ongelmia. Alkoholisti ei voi ymmärtää, miksi kaikki ovat yht'äkkiä niin kamalan hankalia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On toki mahdollista. Useinhan alkoholisti+puoliso on jonkinlainen riippuvuussuhde molemmilta puolin. Vaikka puoliso kärsii juomisesta, ehkä hän kuitenkin tarvitsee hoidettavan itselleen syystä tai toisesta. Kuvio muuttuu, jos alkoholi jää. Useinhan puolisi on myös ollut mahdollistaja jo vuosien ajan..jotkut jopa tuovat alkoholistille alkon kotiin. Monenmoista proplematiikkaa on ihmisten mielissä ja suhteissa.

Jep, lisäksi jos mies on kellon ympäri humalassa mistä tietää minkälainen persoona edes on selvinpäin? Käytös voi muuttua aika radikaalistikin varsinkin kun tulee vieroitusoireet yms, kyllä ryyppyputki jättää jälkensä oli sitten mies tai nainen.

Ja toisekseen, kaikilla on oikeus erota jos haluaa. Ihme kätinää jos joku ei halua toisen kanssa olla oli syymikä tahansa, on se hänen oma asiansa.

Pakko olla eri mieltä. Just dokasin kuukauden eikä sitä mistään huomaa. Ei ole mitään vieroitusoireita, näytän samalta kuin ennenkin eikä kiukuta yhtään. Olen siis 60-kiloinen nainen ja vedin 1-2 litraa viinaa päivässä.

Elämä on kirjoitti:

Mies ei olekaan enää ohjailtavissa, eikä se ole nöyränä tekemässä palveluksia kännimogien vastapainoksi.[/quote.

Juurikin noin. Mies alkaa kuunnella itseään. Ja pitää huolta omasta hyvinvoinnista. Kontrollifriikki ei kestä sitä, kun on itse sairas. Eihän kukaan terve katsele edes jatkuvasti juovaa miestä.