Tällaistakin on! Jotkut naiset jättävät kun mies raitistui

Vierailija kirjoitti:

Myös ystävät voivat hylätä.

Enkä tarkoita mitään surkeaa juopporemmiä, mutta kun ystäväpariskunta ei enää otakaan yhteisellä illallisella viiniä ja muutamaa drinkkiä, reaktio voi olla:

"Luulette te olevanne parempia ihmisiä?"

Mä en ole ex-alkoholisti enkä edes uskovainen, mutta en juo alkoholia kovin usein. En pidä sen vaikutuksesta. Eikä se vaan maistu satunnaista hyvin laimennettua rommikolaa enempää. Alkoa enemmän käyttävät eivät halua olla tekemisissä, kun kokevat mun juomattomuuden heidän juomisen kritiikkinsä. Mieheni juo kohtuudella, ettei olla edes raitis pariskunta.

Ihmettelen

Nainen voi itsekin olla alkoholisti, ja raitistunut mies muistuttaa vain siitä, ettei itse pysty samaan, mikä katkeroittaa. Olen nähnyt sellaisiakin, että lihavasta pariskunnasta toinen laihtuu, ja lihavaksi jäänyt jättää. Tai pariskunnalla on sama ammatti, ovat tavanneet opiskelijoina, mutta vain toinen menestyy ja toinen ei. Menestystä vaille jäänyt katkeroituu, ja tulee ero.

Mieheni on raitistunut alkoholisti, joka erosi aika pian raististumisen jälkeen. Ei se entinen rouvakaan lasiin sylkenyt ja se elämä pyöri sen alkoholin ympärillä. Siinä syntyy ongelma, jos toinenkin kun toinen ei enää juo ja toinen jatkaa entiseen malliin. Elämästä tuli tylsää ja liian tavanomaista, kun ei enää ollutkaan täynä vieraita, eikä otettu niitä irtiottoja, jne. Rouva jatkoi yksinään hotelliöitä, jne ja toisiaankan istunut iltaisin yksinään katsomassa televisiota...

Vierailija kirjoitti:

On toki mahdollista. Useinhan alkoholisti+puoliso on jonkinlainen riippuvuussuhde molemmilta puolin. Vaikka puoliso kärsii juomisesta, ehkä hän kuitenkin tarvitsee hoidettavan itselleen syystä tai toisesta. Kuvio muuttuu, jos alkoholi jää. Useinhan puolisi on myös ollut mahdollistaja jo vuosien ajan..jotkut jopa tuovat alkoholistille alkon kotiin. Monenmoista proplematiikkaa on ihmisten mielissä ja suhteissa.

Alkoholisti + läheisriippuvainen

Joskus voi olla niinkin, että viimeiset vuodet siinä suhteessa on oltu ainoastaan pelosta, että sille juovalle osapuolelle sattuu jotain. Ei terve parisuhdemalli, tietenkään, mutta läheisriippuvuus ja se juovan osapuolen ehdoilla/hoitajana eläminen hiipii kuvioihin varmasti jokaisessa alkoholistisuhteessa ennen pitkää...

Sitten, kun toinen pääsee omille jaloilleen, eikä hoitajana toimineen puolison tarvitse enää pelätä, voi pinnan alta nousta esiin halu etsiä se itseä tyydyttävä/tunteita herättävä parisuhde. Kun voi olla vihdoin varma, että se toinen pysyy hengissä yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Silta elää väistämättä molemmista päistä ja kummankin pään on kasvettava mukana. Raitistuminen on valtava henkinen kasvu, johon nainen ei pysty. Hänen on saatava olla se lapsen tasolle typistetty viaton uhri.

Enää ei voida  haukkua alkoholistimiestä ja purkaa omia paineita. Ei ole ketään, johon suhteessa tuntisi itse olevansa parempi ihminen.

Apua, mitä teen? Ketä nyt haukun tyttökavereille sympatian toivossa, kun mies ei olekaan enää se paha paha mies, joka, ryyppää pettää, lyö, jne...

Minun seura ei enää naistani kiinnosta kun pistin korkin lähes kokonaan kiinni.. nainen jatkaa samaa menoa. Viikossa saattaa mennä 1-2 laatikkoa olutta, siis  hänellä...  usein enemmänkin.

Ehkä mä oon nyt se tiukkapipo hihhuli. No, ainakin välitän terveydestäni.

Noissa on ap monesti se juttu, että sitten se ei alkoholisti puolisokaan, ei saa ottaa tippaakaan alkoholia. Kuka sellaista jaksaa ettei kotonaan saa juoda lasillista viiniä?

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi olla niinkin, että viimeiset vuodet siinä suhteessa on oltu ainoastaan pelosta, että sille juovalle osapuolelle sattuu jotain. Ei terve parisuhdemalli, tietenkään, mutta läheisriippuvuus ja se juovan osapuolen ehdoilla/hoitajana eläminen hiipii kuvioihin varmasti jokaisessa alkoholistisuhteessa ennen pitkää...

Sitten, kun toinen pääsee omille jaloilleen, eikä hoitajana toimineen puolison tarvitse enää pelätä, voi pinnan alta nousta esiin halu etsiä se itseä tyydyttävä/tunteita herättävä parisuhde. Kun voi olla vihdoin varma, että se toinen pysyy hengissä yksinkin.

Siksikö nainen saattaa juottaa sitä miestä kunnes tämä sammuu, ettei tälle vaan satu mitään? Olisiko tuossa mitenkään mahdollista, että viimeiseen asti kuvitellaan että voidaan pelastaa se mies?

Vierailija kirjoitti:

Noissa on ap monesti se juttu, että sitten se ei alkoholisti puolisokaan, ei saa ottaa tippaakaan alkoholia. Kuka sellaista jaksaa ettei kotonaan saa juoda lasillista viiniä?

Minä. Olen sen verran juntti, etten ole koskaan opetellut tuota hienostunutta tapaa.

Melko yleistä, parisuhteessa jotain vialla joka ei johtunutkaan alkoholista, toisen ihmisen muuttuminen aiheuttaa ahdistusta, kuinka tuon kanssa nyt ollaan kun se onkin selvänä.

Eikös se meinaa yleensä sitä, että puoliso on läheisriippuvainen ? Haluaa hoivata ja auttaa, unohtaen omat ongelmansa. Mutta kun toinen raitistuu, ei olekaan ketään autettavaa enää. Menee pohja kaikelta.

Viisas vanhus kirjoitti:

Melko yleistä, parisuhteessa jotain vialla joka ei johtunutkaan alkoholista, toisen ihmisen muuttuminen aiheuttaa ahdistusta, kuinka tuon kanssa nyt ollaan kun se onkin selvänä.

Me mentiin raitistumiseni jälkeen pariterapiaan puolisoni pyynnöstä. Hän oli se joka halusi lopettaa ekan käynnin, kun kaikki vika ei ollutkaan minussa. Kävin yksinäni loppuun ja otin eron.

Toipuva alkoholisti on usein alkoholin puutteesta ärtyisä, eikä läheskään aina ala ottamaan vastuuta tasapuolisesti perheessä, kun aika ei menekään enää juomiseen.

Juomisen lopettaminen ei siis ratkaisekaan suhteen pahoja ongelmia, joten parisuhdetta ei ole syytä jatkaa.

Ainakin pääsivät lähtemään hengissä. Onhan sekin jotain

Vierailija kirjoitti:

Sieltä saattaa kuoriutua muuten todella rasittava persoonallisuus alkoholinkäytön alta. Mun äiti ei eronnut, vaikka elämä ei yhtään sen mukavammaksi muuttunut isän lopetettua viinanjuonnin. Siitä tuli todella kireä ukko, joka alkoi rakennella ihan ihmeellisä sääntöjä heille kotiin. Auttaa varmaan jooo hallitsemaan omaa viinanhimoa, mutta äidin elämä ei parantunut. Harmin kohteet vaan vaihtui. Äiti on niin alistettu, että pelkää isän retkahtavan juomaan jos hän laittaa vastaan. No, aikuinen ihminen ja oma valinta...

NIin, vaikka viina jää, persoona siellä alla, joka on tähän riippuvuuteen sairastunu, on olemassa. Ei se kauniisti sanottuna ihan normaali ole, mutta toki parantuminen on mahdollista.

jeesussyndrooma kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi olla niinkin, että viimeiset vuodet siinä suhteessa on oltu ainoastaan pelosta, että sille juovalle osapuolelle sattuu jotain. Ei terve parisuhdemalli, tietenkään, mutta läheisriippuvuus ja se juovan osapuolen ehdoilla/hoitajana eläminen hiipii kuvioihin varmasti jokaisessa alkoholistisuhteessa ennen pitkää...

Sitten, kun toinen pääsee omille jaloilleen, eikä hoitajana toimineen puolison tarvitse enää pelätä, voi pinnan alta nousta esiin halu etsiä se itseä tyydyttävä/tunteita herättävä parisuhde. Kun voi olla vihdoin varma, että se toinen pysyy hengissä yksinkin.

Siksikö nainen saattaa juottaa sitä miestä kunnes tämä sammuu, ettei tälle vaan satu mitään? Olisiko tuossa mitenkään mahdollista, että viimeiseen asti kuvitellaan että voidaan pelastaa se mies?

Tästä kommentista paistaa läpi pari asiaa:

1) Alkoholistille hyvin tyypillinen ajatusmalli syyllistää muita omasta juomisestaan

2) Ymmärtämättömyys alkoholismin vaikutuksista lähipiiriin ja alkoholistin kanssa elämisestä

Toki, jos nainen on itsekin alkoholisti, voi olla, että kumpikin juottaa toista ja se parisuhde on lähinnä rinnakkaissuhde, jossa kummallakin on erillinen suhteensa siihen päihteeseen ja puolin ja toisin mahdollistetaan.

Muussa tapauksessa puolison päätös juottaa alkoholistiaan on lähinnä kamppailua huonon ja huonon vaihtoehdon välillä.

Minun ex-alkoholistimies kävi kurkkuun kiinni, jos en juottanut. Isäni saattoi hävitä viikon reissuille. Kumpikin pysyi tyytyväisenä ja kotona ainoastaan juotettuna.

Pitkän ryyppyputken jälkeen loiventavat saattavat myös, niin kamalalta kuin se kuulostaakin, pelastaa jopa hengen. Toki oikea osoite olisi katkaisuhoito, mutta saa olla jo melkoinen kuolemanpelko, että sellaisiin suostutaan lähtemään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noissa on ap monesti se juttu, että sitten se ei alkoholisti puolisokaan, ei saa ottaa tippaakaan alkoholia. Kuka sellaista jaksaa ettei kotonaan saa juoda lasillista viiniä?

Minä. Olen sen verran juntti, etten ole koskaan opetellut tuota hienostunutta tapaa.

En ole kanssa koskaan ymmärtänyt mitä hienoa on alkoholin juomisessa? Että voi ottaa someen kuva siitä lasista ja näin osoittaa ympäristölleen se oma hienous? Katsokaa meillä on kivaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silta elää väistämättä molemmista päistä ja kummankin pään on kasvettava mukana. Raitistuminen on valtava henkinen kasvu, johon nainen ei pysty. Hänen on saatava olla se lapsen tasolle typistetty viaton uhri.

Enää ei voida  haukkua alkoholistimiestä ja purkaa omia paineita. Ei ole ketään, johon suhteessa tuntisi itse olevansa parempi ihminen.

Apua, mitä teen? Ketä nyt haukun tyttökavereille sympatian toivossa, kun mies ei olekaan enää se paha paha mies, joka, ryyppää pettää, lyö, jne...

Voi luoja. Kyllä se juopon puoliso peittelee perheen tilannetta viimeiseen asti. Juoppo kyllä saa itse hommattua juomisensa ja syynkin siihen, teki nainen mitä tahansa. Juovan puolisona on niin kuormittavaa, että yksinkertaisesti ei jaksa sitä mitä pitäisi. Siinä on han tarpeeksi tekemistä, että itse jaksaa päivästä toiseen. Kun toinen lopettaa juomisen, on helpompi lähteä, kun toinen ei vie kaikkea energiaa.