Miten reagoisit, jos pahin koulukiusaajasi muuttaisi asumaan naapuriinne?

Vaihtoehto d. Tervehtisin jäykästi ja kertoisin muille naapureille ikävästä yhteisestä historiasta.

Vaihtoehto d. Tervehtisin jäykästi ja kertoisin muille naapureille ikävästä yhteisestä historiasta.

Ja myös tämän.

no, paha sanoa, riippuu varmaan kiusaamisesta. Kova ja vuosia kestänyt kiusaaminen kyllä tekee senlaatuisia arpia sieluun, että voi olla, ettei sen jälkeen halua nähdäkään kiusaajiaan ikinä.

Hän saisi kuunnella vain parasta metallia mitä itseltä löytyy, halusi hän sitä tai ei.

e) olen asian ottanut jo muutama vuosi sitten oma-aloitteisesti käsittelyyn hänen kanssaan, hän on pyytänyt anteeksi ja minä olen päässyt 9 vuoden kidutuksestani yli



tuosta listastasi lähinnä d)

Omat lapseni ovat lojaaleja minulle ja tekisivät kiusaajan lapsien elämästä helvetin asuinalueellani.

Onko ne kiusaajan lapset syyllisiä siihen että sua kiusattiin? Ja tuon jälkeen omat lapsesi olisivat kiusaajia? Saisiko sun lastenlapsia mielestäsi sitten aikanaan kiusata vastaavalla periaatteella? Äly hoi.

mutta todennäköisimmin b).

ja mahdollisesti kostaisin... ihan teininä kehityin hitaammin kuin muuta ja pojat kiusasivat minua laudaksi, kakkosneloseksi jne jne ja huutelivat maikenlaista ja kamppasivat.



Vuosien jälkeen (kun jo asuin muualla ja minulla oli sopivat rinnat ;-) oli kesälomalla kotikaupungissani ja kohtasin pahimman kiusaajan. En puhunut mitään menneestä ja tämä poika ihastui minuun, olin vähän aikaa mukana leikissä ja sitten vain hylkäsin hänet kylmästi ja todella ilkeaästi. Siinä minun kostoni... terkkuja vaan Simolle

Oon moniin entisiin kiusaajini törmännyt nyt aikuisena ja jutellut ihan iloisesti. Joittenkin kanssa hiukan vaivaantunut fiilis. Mutta siis haluan uskoa, että hekin ovat kypsyneet niistä ajoista, niin kuin minäkin.

Pieni mörskä, jonne ei tule juoksevaa vettä, ei haittaa vaikka muuttaisikin sinne. Joutuisi kyllä purkamaan ulkorakennuksensa, on nimittäin osittain meidän tontilla.

kuinka kiusaaja huomaa ettei minun elämä mennyt huonosti. Minulla on hieno iso oma koti, rakastava aviomies, hyvä työpaikka ja ihanat lapset. Ja niin kovasti kuin minun oli annettu 20 vuotta sitten ymmärtää ettei kukaan halua olla kanssani yms.

oikein pahasti tullut kiusatuksi, saattaisin kostaa. Säännöllisesti pieniä asioita, niin että kyseinen ihminen saisi elää pienessä pelossa koko ajan että mitä seuraavaksi.

En enää asu Suomessa.

ja jos ihminen olisi muuttunut, voisin ehkä jopa olla hänen kanssaan tekemisissä jollain tasolla.



Sitä kiusausta en varmaan pystyisi välttämään, että kerran sanoisin koko hänen perheensä kuullen suorat sanat siitä, mitä on tehnyt ja miltä se on tuntunut ja sanoisin kaiken sen, mikä kouluaikana jäi sanomatta.