Miten kotihoidontuella voi pärjätä???

naimisissa olevalla pariskunnalla on erikseen omat rahat ja menot jotenkin ihmeellisesti jaettu???

Jääkö miehelle ylimääräistä rahaa laskujen jälkeen?

Selvää säästöä : ) Harvoin ostan lapsille uusia vaatteita. Käytetyt on monesti ihan kuin uusia.

Yhteisiä lapsia ja omat rahat?? Meillä on kolme lasta, minä kotona ja mies töissä. Emme voisi kuvitellakaan, että rahat eivät olisi yhteisiä, kun kaikki muu kuitenkin on.

Minä olin ekan vuoden kotona, mies vielä opiskeli. Toisen vuoden mies oli tytön kanssa kotona, minä töissä. Nyt mies siirtyy työelämään ja minä jään esikoisen ja kohta syntyvän kuopuksen kanssa kotiin.



Meillä ei toimi yhteiset rahat siitä syystä, että mies ostelee vaatteita, kitaroita ym. ajattelematta aina kovinkaan järkevästi. Olemme päätyneet siihen ratkaisuun, että molemmat maksaa tulojensa mukaan laskuja ja kummallekin jää saman verran ylimääräistä/kk (tai mulle vähän enemmän, kun ostan lasten vaatteet ym. ) millä saa tehdä mitä haluaa eikä toinen niihin puutu.



Lapsilisät menee sitten säästötilille, eikä mies pääse niihin käsiksi;)

Meilläkin on samaan tyyliin kuin Ap.llä, että minä olen maksanut ruuat, lasten vaatteet ja muut tarvittavat, lääkärimaksut,lasten vakuutukset ja tietenkin omat laskuni ja hankintani.

Lapsia on kolme ja hoitovapaa alkamassa. Mies maksaa asumis/auto lainat koti/autovakuutukset sekä omat menonsa/lainansa....



Minun ollessani töissä ja vanhempainvapaalla järjestely menee ihan hyvin mutta nyt tuntuu jo etukäteen taas siltä että hoitovapaalla ongelmia tulee... Tästä on miehen kanssa yhdessä puhuttu ja hän sanojensa mukaan haluaa minun jäävän kotiin hoitamaan lapsia mutta samalla ei ole valmis yhtään lisäämään omaa panostaan vaan jo etukäteen "kiukuttelee" esim. eräästä lapsen sairaalamaksusta jota en voi maksaa. Olen monesti sanonut hänelle että voin mennä takaisin töihin jos hän tuntee että hänellä on liian suuri taloudellinen vastuu. Hänen vastauksensa on:"ettei silloinkaan paljoa enempää käteen jäisi, että hänen on parempi vaikka tehdä ylitöitä koska saa niistä yhtä hyvin. Samalla hän kuitenkin vetoaa siihen:"että hänen työnsä mahdollistaa minun kotiin jäämisensä ja että hänen on tehtävä niitä ylitöitä että kotiinjäämiseni on mahdollista!!!! Itse olen ihan sekaisin sillä en todellakaan odota että toisen on painettava pitkää päivää siksi että voin hoitaa lapset kotona vaikka mielelläni sen siksi tekisinkin, että on mielestäni lapsien parhaaksi. Mutta itse taas olen myös valmis laskemaan elintasoamme sen mahdollistamiseksi. Tähän asti ruokakaupasta on kannettu mitä mieli tekee sen kummemmin hintoja tai loppusummaa miettimättä, siinä siis voidaan hyvinkin 200 euroa kuussa säästää ostamalla vain tarpeellinen ja vertailemalla hintoja. Lasten vaatehankinnat ovat olleet pääasiassa uusia (tosin aina ostan/etsin kevät/syysaleista jo seuraavalle kaudelle esim.talvivaatteet jne) mutta tässäkin voidaan kyllä säästää ostamalla enemmän käytettyä ja hyödyntämällä alet ym. Itse voin jättää ne vähätkin parturit n.2-3krt vuodessa jne. pois jos kerran rahat on tiukalla. Mutta miehestä en nyt enään ole varma siitä mitä hän haluaa ja mihin on valmis koska vaikka sanoo toisin niin miä tunnen jo nyt huonoa omaa tuntoa "ollessani kotona"...

Eihän sillä oikeasti pärjää.

Meillä on aina ollut niin, että miehen rahat loppuvat ennen tilipäivää. Eli, hän ei voi maksaa sen enempää menoja nyt kuin ennenkään.

Kodinhoidontuki on jotain alle 290€, mikä on melkein sama maksettaisiinko sitä ollenkaan, koska nykyhinnoilla sillä ei saa juuri mitään.

Minulla on onneksi rahaa "jemmassa" millä ajattelin elellä ainakin vuoden.

Tiliotteelta näkyy kuukauden otot 1800 ja panot 500. Pahasti on miinusmerkkinen.

Meilläkin on samaan tyyliin kuin Ap.llä, että minä olen maksanut ruuat, lasten vaatteet ja muut tarvittavat, lääkärimaksut,lasten vakuutukset ja tietenkin omat laskuni ja hankintani.

Lapsia on kolme ja hoitovapaa alkamassa. Mies maksaa asumis/auto lainat koti/autovakuutukset sekä omat menonsa/lainansa....

Minun ollessani töissä ja vanhempainvapaalla järjestely menee ihan hyvin mutta nyt tuntuu jo etukäteen taas siltä että hoitovapaalla ongelmia tulee... Tästä on miehen kanssa yhdessä puhuttu ja hän sanojensa mukaan haluaa minun jäävän kotiin hoitamaan lapsia mutta samalla ei ole valmis yhtään lisäämään omaa panostaan vaan jo etukäteen "kiukuttelee" esim. eräästä lapsen sairaalamaksusta jota en voi maksaa. Olen monesti sanonut hänelle että voin mennä takaisin töihin jos hän tuntee että hänellä on liian suuri taloudellinen vastuu. Hänen vastauksensa on:"ettei silloinkaan paljoa enempää käteen jäisi, että hänen on parempi vaikka tehdä ylitöitä koska saa niistä yhtä hyvin. Samalla hän kuitenkin vetoaa siihen:"että hänen työnsä mahdollistaa minun kotiin jäämisensä ja että hänen on tehtävä niitä ylitöitä että kotiinjäämiseni on mahdollista!!!! Itse olen ihan sekaisin sillä en todellakaan odota että toisen on painettava pitkää päivää siksi että voin hoitaa lapset kotona vaikka mielelläni sen siksi tekisinkin, että on mielestäni lapsien parhaaksi. Mutta itse taas olen myös valmis laskemaan elintasoamme sen mahdollistamiseksi. Tähän asti ruokakaupasta on kannettu mitä mieli tekee sen kummemmin hintoja tai loppusummaa miettimättä, siinä siis voidaan hyvinkin 200 euroa kuussa säästää ostamalla vain tarpeellinen ja vertailemalla hintoja. Lasten vaatehankinnat ovat olleet pääasiassa uusia (tosin aina ostan/etsin kevät/syysaleista jo seuraavalle kaudelle esim.talvivaatteet jne) mutta tässäkin voidaan kyllä säästää ostamalla enemmän käytettyä ja hyödyntämällä alet ym. Itse voin jättää ne vähätkin parturit n.2-3krt vuodessa jne. pois jos kerran rahat on tiukalla. Mutta miehestä en nyt enään ole varma siitä mitä hän haluaa ja mihin on valmis koska vaikka sanoo toisin niin miä tunnen jo nyt huonoa omaa tuntoa "ollessani kotona"...

vaikka meidän tulot on työmarkkinatuki, kotihoidontuki, asumistuki ja lapsilisät?

mies aina tienannut minua paljon enemmän ja vastannut isoimmista menoeristä. Ei myöskään tuhlaile omia rahojaan mihin sattuu vaan suurin osa menee perheemme elintason ylläpitoon. Harrastus miehellä on johonka menee aina joskus suurempikin summa. Minä olen maksanut mielelläni lasten tarvitsemat hankinnat ym. muut kun tiedän niistä oikeasti enemmän mm. hyvästä talvivaatetuksesta, samoin lääkärimenot ym. kun niihin yleensä itse lapsen vien...Nyt vain en ole enään täysin varma onko mieheni sitä mieltä että minä voisin jäädä kotiin vaikka asiasta on puhuttu.

Mutta kuulisin mielelläni lisää tuosta sairas mielipiteestäsi!!!

Meillä myös mies elättää mut ja lapset....nyt lähden kouluun ja mies maksaa kaiken siihen liittyvän mutta kun valmistun niin lopussa kiitos seisoo!!



- Siipeilijä

miehellä ja naisella on omat rahat, vaikka koko elämä muuten jaetaan. Siis että on sovittu miehen maksavan sen jutun ja naisen maksavan tämän jutun.



Ihan aidosti hämmästelen miten ihmiset voivat elää tuolla tavalla.

Aviopuolisot on ihan lainkin mukaan elatusvelvollisia toisiinsa nähden ja isä on elatusvelvollinen lapsiinsa nähden.

puolisolleni puolia tuloistani ja itse soppailisin mitä haluan ja mies ostais lapsille ja itselleen kirppikseltä kun ei ole muuten varaa.



Musta tulee feministi aina kun kuulen jonkun naisen elävän noin. Kuinka te ette tajua? Tehän tulisitte paremmin toimeen jopa yksinhuoltajina!

Ei meillä ainakaan ole erikseen sovittu, että sinä maksat tuon ja tuon, minä nämä vaan asiat ovat vaan jakautuneet niin. Kummankin rahat tulevat omille tileilleen mutta ei niitä koskaan ole pidetty vain minun rahoina vaan meidän yhteisen elämisen mahdollistamiseksi. mies todellakin tienaa minua huomattavasti paremmin. Ja voi olla että te muut ette todellakaan ole samaa mieltä mutta kyllä minä olen miehelleni kiitollinen siitä että hänen tulotasonsa mahdollistaa meidän nykyisen elintasomme jota pidän ihan hyvänä. minun palkkatyölläni ei tälläistä mahdollistettaisi ja kyllä sekin mieheni ansioita on että voin olla lasten kanssa kotona!

miehellä ja naisella on omat rahat, vaikka koko elämä muuten jaetaan. Siis että on sovittu miehen maksavan sen jutun ja naisen maksavan tämän jutun.

Ihan aidosti hämmästelen miten ihmiset voivat elää tuolla tavalla.

Käteen ruutupaperia ja kynä. Merkitään kaikki kuukauden tulot ja menot ja vähän ylimääräistä hätämenovaraa. Menojen summa jaetaan tulojen suhteessa ja kumpikin maksaa osansa yhteiselle menotilille, josta laskut maksetaan. (Yhteisten lasten välttämättömät menot on yhteisiä menoja, turhat merkkivaatehörhellykset ym. voi sitten jo laskea äidin (yleensä) omaksi harrastukseksi...) Muut rahat jää sitten omaan käyttöön, oli se sitten kitaraan, kosmetologiin tai korkorahastoon. Hoitovapaisiin ym. voi ainakin yrittää säästää jotain yhteisesti jo etukäteen, jotta ei mene ihan miinuksille.

Sieltä myös maksetaan kaikki laskut, lainat ja kauppalaskut. Hyvin pärjätään eikä tarvi pitää kirjaa kumpi maksaa mitäkin. Sama systeemi toiminut jo yli 10v, siitä lähtien kun ensimmäinen yhteinen asunto ostettiin ja otettiin lainaa.



Mutta jos ap:n perhe haluaa pitää omat rahat, niin eikä miehen pitäisi maksaa äidille lasten hoidosta? MEnisihän se hoitomaksu päiväkotiinkin! Vai olisiko sekin naisen palkasta pois?!

joka näennäisesti "elättää perheensä" eli käy töissä, mutta ei kuitenkaan elätä (eli siis ei kuitenkaan maksa perheensä elämää = KAIKKI se mitä perheessä tarvitaan, MYÖS lasten vaatteet jne. :-).



Se ON minusta SAIRASTA.

jos kerran _kiukuttelee_ jopa lapsen SAIRAALALASKUN maksamisesta. Olet todella sokea.

Ei meillä ainakaan ole erikseen sovittu, että sinä maksat tuon ja tuon, minä nämä vaan asiat ovat vaan jakautuneet niin. Kummankin rahat tulevat omille tileilleen mutta ei niitä koskaan ole pidetty vain minun rahoina vaan meidän yhteisen elämisen mahdollistamiseksi. mies todellakin tienaa minua huomattavasti paremmin. Ja voi olla että te muut ette todellakaan ole samaa mieltä mutta kyllä minä olen miehelleni kiitollinen siitä että hänen tulotasonsa mahdollistaa meidän nykyisen elintasomme jota pidän ihan hyvänä. minun palkkatyölläni ei tälläistä mahdollistettaisi ja kyllä sekin mieheni ansioita on että voin olla lasten kanssa kotona!