Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten toimitte, kun toista alkaa juhla tympiä (ja olette siis vieraina)?
07.08.2008 |
Kysymys pariskunnille.
Eli siis tässä mietiskelen, mikä olisi järkevin tapa toimia tilanteessa, jossa on pariskuntana kutsuttu pippaloihin ja jompaa kumpaa alkaa juhlat tympiä olan takaa.
Mä olen vähän "tylsä ihminen" siinä mielessä, että pidän eniten vain sellaisista juhlista, joiden kesto on jollain lailla rajoittunut. Vaikkapa niin, että vieraat on kutsuttu klo 17 ja sitten pippalot päättyvät selkeästi vaikka klo 24, jonka jälkeen halukkaat lähtevät jatkoille. Tässä vaiheessa on mukava vetäytyä taka-alalle, jos väsyttää tai muuten ei oikein tunne olevansa juhlatuulella ko porukassa. Jos taas juhlat ovat olleet kivat, voi hyvin tässä vaiheessa sitten lähteä niille jatkoille ja vaikka kotiutua vasta kuudelta aamulla.
Sen sijaan mua ahdistaa sellaiset "mökki" -tyyliset pippalot, joiden kesto voi olla mitä tahansa yhdestä illasta seuraavaan iltaan tai vieläpä kahteen yöhön ja aamuun. Ongelmallinen tilanne ei todellakaan ole, jos seura on joko jo alunperin hyvin tuttua - tai seurassa on muutama "kiva" tyyppi, joiden kanssa alkaa heti juttu luistaa ja on mutkatonta olla yhdessä.
Muutaman kerran meille on kuitenkin miehen kanssa sattunut niin, että hänen joku miespuolinen kaverinsa on kutsunut meidät tällaisiin kestoltaan vähän epämääräisiin "sinkkumökkipippaloihin". Jostain syystä näissä bileissä on yleensä aina ollut niin, että en ole oikein tullut mieheni kavereiden tyttöystävien kanssa erityisesti toimeen. Tai ei nyt mitään kriisejä ole ollut, mutta olen tuntenut oloni hyvin erilaiseksi ja ulkopuoliseksi.
Joskus se on ehkä johtunut siitäkin, että muut naiset ovat olleet minua n. 5-15 vuotta nuorempia, kun taas minä olen samanikäinen mieheni kanssa. Monet hänen kaverinsa taas ovat pari vuotta häntä itseään nuorempia. Nämä naiset taas ovat tyypillisesti muodostaneet tiiviin porukan (tuttuja peruskoulu/lukio/opiskeluajoilta), eikä lapsia tai perhettä kenelläkään ole. Olen itse 34v uusperheen äiti ja omaishoitaja - nämä muut naiset taas ovat aika tyypillisesti olleet n. 22-28-vuotiaita lapsettomia "sinkkuhenkisiä" bilettäjiä (missä ei ole mitään vikaa - olen itsekin ollut sellainen). Tilanteet ovat kuitenkin niin erilaisia, että yhteistä puheenaihetta on ollut vaikea kepeästi löytää.
Mieheni taas on tietysti iloisesti kuin kala vedessä dokannut näiden kavereidensa kanssa ja saunonut, eikä ole tajunnut yhtään sitä, miksi minä en voi vain "pitää hauskaa kuten muutkin tytöt". Mä olen tuntenut oloni yleensä jossain vaiheessa sitten vähän ylimääräiseksi. Mielelläni liukenisin noista tilanteista jotenkin säädyllisesti ja ystävällisesti niin, ettei se vaikuta mielenosoitukselta. Mies kuitenkin kokee sen kovin hankalaksi. Hän tavallaan ajattelee, että velvollisuus olisi tulla mun kanssa nukkumaan -- mutta koska hän pitkästä aikaa tapaa kavereita, niin hän myös haluaisi olla heidän kanssaan. Lisäksi hän pelkää, että kaverit pitävät häntä "mammarina", jos hän lähtisi ennenkuin juhlat ovat loppu. Kuitenkin mulle juhliin jääminen olisi "hampaat irvessä hauskan pitoa" - eli haluaisin vain mennä sänkyyn lukemaan kirjaa, mies saisi kaikin mokomin jäädä dokailemaan. Niin harvoin kun hän missään käy.
Miten teidän perheessä ratkaistaisiin "ongelma"? Miehelle se on nimittäin ihan mahdoton ajatus, että mä lähtisin jostain juhlista aiemmin. Mä taas en halua jäädä myöskään ilonpilaajaksi. Mies ei myöskään oikein haluaisi sitä, etten tulisikaan juhliin mukaan. Hän kun vain haluaisi, että mä pitäisin hauskaa niin kuin kaikki muutkin.
Kommentit (28)
ettei naisilla aidosti ole hauskaa ja on monta kertaa sanonut, että noita yhteisjuttuja olisi varmaan enemmän jos naiset viihtyisivät paremmin keskenään.
Mutta ei tosta nyt mitään numeroa tarvitse tehdä en minä niitä bileitä kidutuksena koe ja vastaavasti en usko, että mieheni kaikissa minunkaan jutuissa on täysillä mukana mm konserteissa tai varsinkaan ostoksilla.
kompromissi puoleen ja toiseen on joskus paikallaan
8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viihtyisi minäkään, ymmärrän sinua oikein hyvin. Kohtuus kaikessa. Eikö jo lapsen vahtikin odota teitä kotiin.
Itse tulen yleensä hyvin juttuun ihmisten kanssa ja työssänikin on välttämätöntä suoriutua tällaisista tilanteista monenikäisten ihmisten kanssa, myös ulkomaalaisten. Mutta mieheni kaveripiirissä se on täysi mahdottomuus. Ei sitä jaksa jutella yksinään, jos ei saa mitään vastausta tai puheenaihe käännetään johonkin mistä minun on mahdotonta keskustella. Tällaisia sisäänpäinlämpiäviä porukoita todella on. Itse ainakaan en katso, että vika olisi minussa.
yleisessä viihtymisessä ja siinä, että otetaan kaikki huomioon.
Kun taas jos mukana on sisäpiiri, joka oikeastaan haluaisi pippaloida kimpassa ilman eri henkisiä "siipeilijöitä", ei tällä insideporukalla ole välttämättä mitään tarvetta saada kaikkia viihtymään. Ulkopuolisen taas voi olla oikeastaan melko mahdotonta yhtäkkiä alkaa tätä porukkaa miellyttämään, jos ollaan kovin eri tyyppisiä ihmisiä. Joskus sitä varmaan ulkopuolinenkin voi sopia joukkoon.
ap
hänen vaikuttaa olla vaikea ymmärtää minun "epäsosiaalisuuttani" ko tilanteissa.
Mulla on itselläni aika suuri toleranssi sen suhteen, ettei suhteissa ole pakko ajatella samalla tavalla kaikista asioista. Itselleni olisi täysin käsittämätön ajatus ottaa avioero "helpompana ratkaisuna", kun ei voi asioista puhua riidan pelossa (tai jotain vastaavaa omituista).
Enkä jaksa uskoa, että näissä opiskeluporukoissakaan yhteiset mökkibileet enää kauan jatkuvat, vähentyneet ne ovat koko ajan sitä tahtia kun pariskunnat ovat avioituneet ja saaneet lapsia.
Se on ihan totta ettei meillä ole vuosikausien katkeruuksia takana. Jos haluaisin niitä kerätä, en olisi tehnyt tätäkään aloitusta.
ap
Valitsette majapaikan niin läheltä että sinne pääsee, tai sitten sinulle tilataan taksi, piste.
Se kommentti katkerasta erosta tuli siitä, että jos olet niin nöyrä ja kiltti ja avuton ettet tuollaista asiaa saa sanottua miehelle, vaikka haluaisikin että teet jotain muuta, niin ei hyvää lupaa muullekaan yhteiselämälle. Ilmeisesti olette vaan olleet yhdessä vasta pari-kolme vuotta, niin että ei painolastia ole kertynyt. Kyllä sitä kertyy "juhlista" tuolla menolla, ellet laita asioita järjestykseen.
Ja jos et ole vielä huomannut niin on aika tavallista että pariskunnilla on eri toiveet juhlista, ja useinkin jompi kumpi on ihan selvin päin. Tuokin asia on hyvä sisäistää eikä uskoa miestä että olet jotenkin poikkeava ja tylsä jos et kaljottele muiden mukana aamuneljään.
ettei naisilla aidosti ole hauskaa ja on monta kertaa sanonut, että noita yhteisjuttuja olisi varmaan enemmän jos naiset viihtyisivät paremmin keskenään.
Mutta ei tosta nyt mitään numeroa tarvitse tehdä en minä niitä bileitä kidutuksena koe ja vastaavasti en usko, että mieheni kaikissa minunkaan jutuissa on täysillä mukana mm konserteissa tai varsinkaan ostoksilla.
kompromissi puoleen ja toiseen on joskus paikallaan
8
niin "saan" poistua aiemmin ilman, että sitä tulkitaan jollain sellaisella tavalla, millä en ole sitä tarkoittanut. Tai mikäli olen paikalla, niin hän sitten hyväksyy sen, ettei minulla ole yhtä hauskaa kuin hänellä on. En minä siihen millään lailla kuole.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me mennään ihan niin kuin siltä tuntuu. Jos toista alkaa bileet kyllästyttää, hän voi ihan vapaasti lähetä kotiin, kun toinen jää juhlimaan. Jos tiedän, etten sovi porukkaan (näitä ap:n tyylisiäkin juttuja on ollut joskus), en lähde ollenkaan. Mun mielestä on kummallekin puolisolle ihan hyvä mennä välillä itsekseen, varsinkin tällaisissa tapauksissa, että meno on jommankumman vanhojen muistojen verestämistä tms.
Pari kertaa meillä on käynyt niinkin, että mies on väsähtänyt ja minä olen jäänyt HÄNEN kavereidensa kanssa juhlimaan. Myös mies on käynyt oluella mun kaverin kanssa. Meidän porukoissa ei olen niin tarkkaa.
kotoa. Esim. etäisyyttä on 200 km. Jos tässä olisi kyse siitä, että senkus tilaa taksin tai kävelee pysäkille, niin mikäs siinä.
Mä en oikeastaan laske miehen kavereita vielä omiksi porukoikseni, eikä hänkään mun kavereita omiksi kavereikseen (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta). Osasyy tähän on siinä, että omat ystäväni ovat pienten lasten äitejä, joiden miehet ovat parhaassa urakehitysvaiheessa. Heidän elämäänsä ei vapaa juhlinta oikein juuri tällä haavaa istu kovin hyvin.
ap
Alue: Aihe vapaa
näissä tilanteissa ei oikeastaan välttämättä ole mitään sellaista keskustelua, johon voisi liittyä mukaan.
Usein "tavallisissa" lyhyemmän kaavan juhlissa tai ravintolaillallisissa seurue keskusteleekin jostain sellaisesta aiheesta, johon nyt voi jotain kommentoidakin.
ap