Missä vaiheessa sikiöön kiintyy?

Itsellä heräsi ensiraskaudessa vaistot vauvaa kohtaan synnytyksen jälkeen. Imetyksen myötä sitten hellyys ja rakkaus. 

Vierailija kirjoitti:

Se on tosi yksilöllistä. Osallahan kestää aikansa kiintyä vastasyntyneeseenkin, eivätkä hekään mitään menetettyjä tapauksia ole. :) Jotkut taas hahmottavat synnytyksen ikään kuin niin korkeana kynnyksenä, että eivät oikein osaa ajatella sitä pidemmälle.

Jos asia kovasti vaivaa, niin kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa ja he ohjaavat tarvittaessa psykologille.

Ei missään olosuhteissa, vaan ennemminkin rukoilla ja luottaa johdatukseen. Pharman palvelut ovat misogynistisiä ja lapsivihamielisiä, teurastamiseen ja hyväksikäyttöön verrattavia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla kiintymys tuli ehkä noin 3-4 viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Tätä ennen hoidin lapsen hyvin, mutta kuin olisin töissä tehtaalla. Kun sain lapsen rinnalle, en tuntenut silloinkaan vielä palavaa rakkautta. Olin aivan puulla päähän lyöty, kuoleman väsynyt ja kovissa kivuissa. Nyt lapsi on jo yksi vuotta ja ihana tapaus. Se kiintymys kyllä tulee, älä huoli. Se on vain tabu, jota ei saa sanoa ääneen. Eivät kaikki silittele vatsaansa raskausaikana, lepertele vauvavatsalle ja ole rakkaudenkuplassa saati tunne heti lapsen nähdessään sitä elämän suurinta rakkautta. Ehdit kyllä tuntea sen suunnattoman rakkauden lasta kohtaan myöhemmin, usko pois!

Jeps, jos se tulee etukäteen niin se tulee jonkun toisen vauvan tai aiemman muiston herättämänä. Ei se kuulukaan hormonitoimintaan kiintyä sikiöön, sehän on käytännössä parasiitti. Samoin se vauvakin. Tietysti jos vauvaa hoitaa luonnollisesti eli imettää, se herättää oksitosiinia ja kiintymyshormoneita, mutta muussa tapauksessa kyseessä on vaan joku random lihamöykky.

Raskauden aikana toki oksitosiinitasot ovat myös korkeat, eli olon pitäsi olla sen puolesta hyvä, vaikka fyysisesti voikin olla raskasta.

Ap kannattaa myös ottaa aikaa meditaatioon, missä juttelet vauvan hengelle jo raskauden aikana. Missään vaiheessa ei ole liian aikaista tai myöhäistä tähän. Paras on pimeä ja hiljainen tila, jossa pääset kuulemaan, mitä vauvalla on sinulle asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla kiintymys tuli ehkä noin 3-4 viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Tätä ennen hoidin lapsen hyvin, mutta kuin olisin töissä tehtaalla. Kun sain lapsen rinnalle, en tuntenut silloinkaan vielä palavaa rakkautta. Olin aivan puulla päähän lyöty, kuoleman väsynyt ja kovissa kivuissa. Nyt lapsi on jo yksi vuotta ja ihana tapaus. Se kiintymys kyllä tulee, älä huoli. Se on vain tabu, jota ei saa sanoa ääneen. Eivät kaikki silittele vatsaansa raskausaikana, lepertele vauvavatsalle ja ole rakkaudenkuplassa saati tunne heti lapsen nähdessään sitä elämän suurinta rakkautta. Ehdit kyllä tuntea sen suunnattoman rakkauden lasta kohtaan myöhemmin, usko pois!

Jeps, jos se tulee etukäteen niin se tulee jonkun toisen vauvan tai aiemman muiston herättämänä. Ei se kuulukaan hormonitoimintaan kiintyä sikiöön, sehän on käytännössä parasiitti. Samoin se vauvakin. Tietysti jos vauvaa hoita

Niin joo äläkä osallista miestä tähän. Mies on oikeasti aika irrallinen asia lapsista ja koko raskausprosessista, eivätkä vauvatkaan pidä näistä luonnostaan.

Ei koskaan.

Jos jälkiabortti olisi mahdollinen, puolet naisista tekisi sen.

MIehenä vaikea kovin syvällisesti analysoida, mutta kyllä minulle se tuleva ihmisenalku oli todella tärkeä heti siitä hetkestä kun sai tietää raskauden alkaneen, pitkän yrittämisen jälkeen.

Sikiöön ei kiinnytä. Eikä lapseenkaan, jos siitä kasvaa ilkeä luiskaotsapersu häpeäksi vanhemmilleen ja suvulleen. 

Vierailija kirjoitti:

MIehenä vaikea kovin syvällisesti analysoida, mutta kyllä minulle se tuleva ihmisenalku oli todella tärkeä heti siitä hetkestä kun sai tietää raskauden alkaneen, pitkän yrittämisen jälkeen.

 

Sinua miellyttää lähinnä fantasia itsestäsi parasitoimassa naisen kehoa. Tämän vuoksi itse en suostuisi enää edes olemaan raskaana niin, että yksikään mies siitä tietää. Jos ei halua tappaa sikiötä niin sitten rakastaa sitä niin kovasti että tappaa lapsen äidin. Miehet ovat niin sairaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla kiintymys tuli ehkä noin 3-4 viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Tätä ennen hoidin lapsen hyvin, mutta kuin olisin töissä tehtaalla. Kun sain lapsen rinnalle, en tuntenut silloinkaan vielä palavaa rakkautta. Olin aivan puulla päähän lyöty, kuoleman väsynyt ja kovissa kivuissa. Nyt lapsi on jo yksi vuotta ja ihana tapaus. Se kiintymys kyllä tulee, älä huoli. Se on vain tabu, jota ei saa sanoa ääneen. Eivät kaikki silittele vatsaansa raskausaikana, lepertele vauvavatsalle ja ole rakkaudenkuplassa saati tunne heti lapsen nähdessään sitä elämän suurinta rakkautta. Ehdit kyllä tuntea sen suunnattoman rakkauden lasta kohtaan myöhemmin, usko pois!

Jeps, jos se tulee etukäteen niin se tulee jonkun toisen vauvan tai aiemman muiston herättämänä. Ei se kuulukaan hormonitoimintaan kiintyä sikiöön, sehän on käytännössä parasiitti. Samoin se vauvakin. Tietysti jos vauvaa hoita

Anteeksi, mutta jos tuo kiintymyssuhteen muodostuminen jo raskaudessa olisi luonnollista niin ei siihen vaadittaisi mitään meditaatiota tai muita vippaskonsteja. Se vaan tapahtuisi.

Ite olin nuori kun sain esikoisen ja raskaus oli helppo. Siinä se vatsa vaan kulki mukana ja elin ihan normaalia elämää. Kävin töissä ja lenkillä jne. 

Kuka se vauva siellä sisällä sitten lopulta oli, oli itsellekin yllätys.... 

Ainut mikä oli ihan alusta asti oli huoli. Siitä, että vauva olis terve, koska ei minusta olisi vammaisen vanhemmaksi. Ja etten vaan joutuisi kuollutta synnyttämään. Että jos se kiintymys sitten on sitä huolta tulevasta niin sitten. Mitään lämpimiä rakkauden tunteita en kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan.

Jos jälkiabortti olisi mahdollinen, puolet naisista tekisi sen.

Miehistä 100%. Rahan takia.

Vierailija kirjoitti:

MIehenä vaikea kovin syvällisesti analysoida, mutta kyllä minulle se tuleva ihmisenalku oli todella tärkeä heti siitä hetkestä kun sai tietää raskauden alkaneen, pitkän yrittämisen jälkeen.

 

Ompa kiva kuulla myös isän näkemys. Sinun kokemus on totta myös, vaikka et lasta itse kannakaan. 😊

Itse koin sellaisen kovan oksitosiinihuuman, ehkä suunnilleen maidon noustessa. Katselin vauvaa aivan euforiassa ja ajattelin että mitään näin kaunista en ole koskaan nähnytkään. Vauva oli pieni ja suloinen, tuntemattomatkin saattoivat kadulla pysähtyä oikein ihmettelemään, mutta jälkikäteen valokuvista katsottuna kuitenkin tavallisen rajoissa. Enkä ole muuten välttämättä kovin tunteileva ihminen. Eli joillakin synnytyksen jälkeiset hormonit voivat myös edistää kiintymystä.

Vierailija kirjoitti:

Itse koin sellaisen kovan oksitosiinihuuman, ehkä suunnilleen maidon noustessa. Katselin vauvaa aivan euforiassa ja ajattelin että mitään näin kaunista en ole koskaan nähnytkään. Vauva oli pieni ja suloinen, tuntemattomatkin saattoivat kadulla pysähtyä oikein ihmettelemään, mutta jälkikäteen valokuvista katsottuna kuitenkin tavallisen rajoissa. Enkä ole muuten välttämättä kovin tunteileva ihminen. Eli joillakin synnytyksen jälkeiset hormonit voivat myös edistää kiintymystä.

Minun vauvaa taas luultiin pojaksi, vaikka oli tyttö. 🤣

Kaikki vauvat ei valitettavasti ole söpöjä. 😬

Vierailija kirjoitti:

Itse koin sellaisen kovan oksitosiinihuuman, ehkä suunnilleen maidon noustessa. Katselin vauvaa aivan euforiassa ja ajattelin että mitään näin kaunista en ole koskaan nähnytkään. Vauva oli pieni ja suloinen, tuntemattomatkin saattoivat kadulla pysähtyä oikein ihmettelemään, mutta jälkikäteen valokuvista katsottuna kuitenkin tavallisen rajoissa. Enkä ole muuten välttämättä kovin tunteileva ihminen. Eli joillakin synnytyksen jälkeiset hormonit voivat myös edistää kiintymystä.

Minun vauva ei nukkunut ollenkaan ja olin aivan loppu. Ei tullu mieleen oksitosiinihuuma, vaan sain väsymyksestä jo rytmihäiriöitä. Neljättä yötä valvoin putkeen, mutta hoitajat eivät suostuneet vauvaa yöllä ottamaan, kun "pitää olla iholla koko ajan"... Siinä sitten huusi yöt läpeensä ja mä en nukkunut silmäystäkään synnytyksen jälkeen. Lapsi syntyi illalla..

Ei sikiöön, mutta itse rakastuin esikoiseen vasta kun hän oli kuukauden ikäinen, toisen lapsen kohdalla heti hänen synnyttyään. Raskausaikoina pohdin kovasti, että olenkohan mennyt tekemään ison mokan. No en, minusta on ollut mukavaa olla äiti.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan.

Jos jälkiabortti olisi mahdollinen, puolet naisista tekisi sen.

Ehkä sinutkin olisi kannattanut jälkiabortoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koin sellaisen kovan oksitosiinihuuman, ehkä suunnilleen maidon noustessa. Katselin vauvaa aivan euforiassa ja ajattelin että mitään näin kaunista en ole koskaan nähnytkään. Vauva oli pieni ja suloinen, tuntemattomatkin saattoivat kadulla pysähtyä oikein ihmettelemään, mutta jälkikäteen valokuvista katsottuna kuitenkin tavallisen rajoissa. Enkä ole muuten välttämättä kovin tunteileva ihminen. Eli joillakin synnytyksen jälkeiset hormonit voivat myös edistää kiintymystä.

Minun vauva ei nukkunut ollenkaan ja olin aivan loppu. Ei tullu mieleen oksitosiinihuuma, vaan sain väsymyksestä jo rytmihäiriöitä. Neljättä yötä valvoin putkeen, mutta hoitajat eivät suostuneet vauvaa yöllä ottamaan, kun "pitää olla iholla koko ajan"... Siinä sitten huusi yöt läpeensä ja mä en nukkunut silmäystäkään synnytyksen jälkeen. Lapsi syntyi illalla..

Kyllä minäkin valvoin aivan järjettömiä määriä synnärillä, synnytyksessä meni vuorokausi, sitten valvoin toisen vuorokauden, sen jälkeen nukuin joitain pätkiä. Silti tapahtui tämä oksitosiinihuuma. En kirjoittanut tätä leveilläkseni tällä, viestini oli ap:lle että joillekin käy tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koin sellaisen kovan oksitosiinihuuman, ehkä suunnilleen maidon noustessa. Katselin vauvaa aivan euforiassa ja ajattelin että mitään näin kaunista en ole koskaan nähnytkään. Vauva oli pieni ja suloinen, tuntemattomatkin saattoivat kadulla pysähtyä oikein ihmettelemään, mutta jälkikäteen valokuvista katsottuna kuitenkin tavallisen rajoissa. Enkä ole muuten välttämättä kovin tunteileva ihminen. Eli joillakin synnytyksen jälkeiset hormonit voivat myös edistää kiintymystä.

Minun vauva ei nukkunut ollenkaan ja olin aivan loppu. Ei tullu mieleen oksitosiinihuuma, vaan sain väsymyksestä jo rytmihäiriöitä. Neljättä yötä valvoin putkeen, mutta hoitajat eivät suostuneet vauvaa yöllä ottamaan, kun "pitää olla iholla koko ajan"... Siinä sitten huusi yöt läpeensä ja mä en nukkunut silmäystäkään synnytyksen jälkeen. Lapsi syntyi illalla..

Siitä olen samaa mieltä että se avun vähäisyys oli sadistista kidutusta. Ihmettelen että jäimme edes henkiin siitä, tai että vauva sai, kun oli ensin suuria imetysvaikeuksia ja jossain kohtaa vauvan verensokeri laski hyvin alas, kun raukka ei ollut saanut syötyä, jonka kuitenkin onneksi itse tajusin.