Kysymys lapsista velat
Mikä on suhteesi lapsiin?
Olen yli 30v ja olen huomannut että mitä enemmän ikää tulee sen vähemmän haluan lapsia. Onko muilla sama? Tykkään hoivata, mutta suuntaan sen itseeni, lemmikkiin tai tulevaan puolisoon.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole vela, jos haluat/olet halunnut lapsia.
Ai jos on joskus halunnut, muttei ole saanut eikä enää hakua lapsia, ei ole vapaaehtoisesti lapseton? Osa veloista on kyllä vajaita, teidän perustama se ry kai onkin. Ahtaat on määritelmät....
Sinustako 7 lapsen äiti, joka ei enää halua lapsia, on vela :D:D:D
Ei hän ole silloin lapseton.
Oletko niitä tyyppejä, joilla on niin tylsä elämä että koko minäkuva perustuu velauteen? Taidat olla.
Miksi sinulla on tarve kokoajan piikitellä ja mollata toista? Kateutta? Kykenemättömyyttä asialliseen keskusteluun?
Koko ajan? Eka viesti jonka tähän keskusteluun kirjoitin. Et vastannut?
Niinpä varmaan oli ensimmäinen. Taatusti olet tuo, joka puhui vajaista veloista yms. Minulla ei ole tapana vastata asiattomiin kysymyksiin.
Sori, ensin lainattu olin kyllä minä, olin myös tuo joka sanoi, että aina hyvä kun tyhmät ei lisäänny
Hienoa, että oikein erikseen tulit mainostamaan typeryyttäsi. Tiedämmepä nyt varmuudella sen, mitä jo aiemmin epäilimme.
Sinähän typeryytesi todistit monta kertaa väittämällä, että on vain aina lapsettomuutta tahtoneita vapaaehtoisesti lapsettomia, lapsia saavia ja tahattomasti lapsettomia. Väitti monesti, ettei lapseton ihminen, joka on halunnut, muttei halua lapsia, ole vapaaehtoisesti lapseton. Olet vajaa. :)
Jonne takas ylikselle!
Vierailija kirjoitti:
En jaksa olla lapsien kanssa. Ei kiinnosta pätkääkään. Yläasteella minut pakotettiin Työelämään Tutustumisessa viikoksi päiväkotiin. Vit tu mikä maanpäällinen hel vetti.
M47
Oi, tästä tuli niin paljon muistoja mieleen. Olen kokenut saman, vaikkei se helvet tiä ollut mutta viikon päästä helpotti kun pääsin sieltä pois. Lapset suhtautuivat minuun hyvin. Ap
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan halunnut lapsia. Nyt olen neljättä vuotta parisuhteessa jossa miehellä lapsi. Hän asuu meillä joka toinen viikko.
En edelleenkään koe, että itse haluaisin lapsia tai että elämästä olisi jotain puuttunut, jos lasta ei olisi. Mutta silti hyvin opettavainen ja erilainen kokemus ja lapsi on hyvin rakas. Katsotaan kun teini-ikä alkaa painaa päälle, että mitä mieltä olen vaikka vuoden päästä.
Et ole true-vela kun asut lapsen kanssa.
Voisi sanoa että minulla ei ole minkäänlaista suhdetta lapsiin. Olen jo päälle nelikymppinen, mutta sukulaisillani tai ystävilläni ei ole kenelläkään lapsia, joten en ole ikinä ollut lasten kanssa missään tekemisissä. En ole siis ikinä kommunikoinut lapsen kanssa, tai edes nähnyt vauvaa lähietäisyydeltä.
Ainoat tilanteet joissa olen ollut edes lähietäisyydellä lasten kanssa, ovat olleet julkiset paikat, missä on ollut joku tuntematon vanhempi lapsensa kanssa (eli joukkoliikenne, ostoskeskus jne.) Vauvat ja lapset ovat minulle ikään kuin jotain aivan vierasta ja kaukaista lajia, jotka eivät liity elämääni millään tapaa.
En pidä lapsista lainkaan. En jaksa niiden juttuja ja leikkejä, enkä halua viettää yhtään aikaa niiden kanssa. En seurustelisi miehen kanssa jolla olisi lapsia.
Koin itse lapsena olon äärimmäisen raskaana. Koti oli turvallinen ja vanhempani hyviä ihmisiä, mutta tiedostin jo hyvin nuorena elämän typeryyden. Ja etten ikinä tulisi synnyttämään tänne uutta elämää joka joutuu jo muutaman vuoden iässä taapertamaan pilkkopimeässä talvessa klo 6 aamulla tarhaan kun räntää sataa vaakasuoraan naamaan... Ja sitä rämpimistä jatkuu vähintään 65 vuotta ellei kuole ennen sitä.
Ei siis ikinä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on ihan suloisia (ainakin useimmat), enkä ymmärrä lapsivihaa, sillä mielestäni on älytöntä vihata jotain viatonta lasta.
En kuitenkaan ikimaailmassa haluaisi omaa lasta. En muista koskaan halunneeni. Olen introvertti ja väsyn helposti jos pitää mennä ja viihdyttää tai kuunnella melua.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole vela, jos haluat/olet halunnut lapsia.
Ai jos on joskus halunnut, muttei ole saanut eikä enää hakua lapsia, ei ole vapaaehtoisesti lapseton? Osa veloista on kyllä vajaita, teidän perustama se ry kai onkin. Ahtaat on määritelmät....
Sinustako 7 lapsen äiti, joka ei enää halua lapsia, on vela :D:D:D
Ei hän ole silloin lapseton.
Oletko niitä tyyppejä, joilla on niin tylsä elämä että koko minäkuva perustuu velauteen? Taidat olla.
Miksi sinulla on tarve kokoajan piikitellä ja mollata toista? Kateutta? Kykenemättömyyttä asialliseen keskusteluun?
Koko ajan? Eka viesti jonka tähän keskusteluun kirjoitin. Et vastannut?
Niinpä varmaan oli ensimmäinen. Taatusti olet tuo, joka puhui vajaista veloista yms. Minulla ei ole tapana vastata asiattomiin kysymyksiin.
Sori, ensin lainattu olin kyllä minä, olin myös tuo joka sanoi, että aina hyvä kun tyhmät ei lisäänny
Hienoa, että oikein erikseen tulit mainostamaan typeryyttäsi. Tiedämmepä nyt varmuudella sen, mitä jo aiemmin epäilimme.
Sinähän typeryytesi todistit monta kertaa väittämällä, että on vain aina lapsettomuutta tahtoneita vapaaehtoisesti lapsettomia, lapsia saavia ja tahattomasti lapsettomia. Väitti monesti, ettei lapseton ihminen, joka on halunnut, muttei halua lapsia, ole vapaaehtoisesti lapseton. Olet vajaa. :)
Mitä muita sitten mielestäsi on? Ja nyt asiallinen vastaus ilman haukkumisia. Pystytköhän?
Tukee mieleen pari vaihtoehtoa.
1. Yksilö, joka on joskus aiemmin ajatellut toivovansa lapsia, mutta muuttanut mielensä eikä enää tahdokaan. On vapaaehtoisesti lapseton.
2. Yksilö, joka yritti saada lasta, mutta tahattomasti jäi lapsettomaksi, jonka jälkeen huomasi, ettei edes tahdo lasta. On myös vapaaehtoisesti lapseton.
Vai eikö sellainen ihminen halua lapsia, joka ennen ei halunnut lapsia, mutta myöhemmin muuttaa mielensä ja haluaakin lapsia? Lainaten sinun logiikkaasi. :)
Neutraali suhtautuminen lapsiin. Olen lapsesta asti ja nuorena hoitanut lapsia, ihan vauvojakin, ja olen aina ollut luonteeltani vastuullinen, joten ei se kummemmalta tuntunut.
Haluan elämältä vaan aivan kaikkea muuta kuin kodinhoitoa ja minulle on aina ollut ensisijaisen tärkeää vapaus. Eli se että joku pitäisi minua kiinni 24/7 vuosikausia, niin tuntuu aivan kylmäävältä asialta.
Muutama vuosi sitten 46-vuotiaana olin eräässä paikassa ja tilaisuudessa johon tuli sitten sellainen 7kk:n ikäinen vauva, ja se oli kyllä keskimääräistä söpömpi vauva. Pyysin sitten jossain vaiheessa että saanko kans ottaa vauvan syliin, ja hetken päästä vierestä jo sanotaan, että sinä olet tainnut kyllä hoitaa lapsia kun näyttää niin varmalta ja luonnolliselta, johon vastasin että kyllä.
Mutta sitten aloin ajattelemaan ja kokeilemaan sitä tunnetta se pieni vauva sylissä, että mitä jos tämä nyt olisikin minun ja kun tästä lähden niin se tulisi kanssani kotiin ja siitä se vauvan hoito sitten alkaisi?
Ja ei edelleenkään tuossakaan iässä, niin mulla alkoi melkein kurkkua kuristaa ja se halvaannuttava kauhu, että ei ei ei ei.
Vaikka muuten on mielipiteet ja ajatukset ja toiveet ja halut muuttuneet iän myötä moneen kertaan ja totaalisesti ja täysin päinvastaisiksikin,
niin tämä asia ei ole muuttunut miksikään, ei yhtään. Että haluaisi omia lapsia.
Minulla on todella vahva tahto. Ja voin vannoa että jos olisin koskaan halunnut lapsen tai lapsia, niin niitä olisi sataviiskymmentäprosenttisen varmasti tullut, tavalla tai toisella.
En pidä lapsista enkä halunnut lapsia.
N44 lapset 19 ja 17 v.
Mitä muita sitten mielestäsi on? Ja nyt asiallinen vastaus ilman haukkumisia. Pystytköhän?