Lue keskustelun säännöt.
Aspergernaiset, kertokaa itsestänne
30.03.2021 |
Millaisia olette? Mielenkiinnonkohteenne? Lapsuutenne? Miten ja milloin saitte diagnoosin?
Kertokaa vapaasti, kiinnostaisi kuulla tarinoitanne :)
Kommentit (28)
Olen syrjäytynyt ja varhaiseläkkeellä. Olen saanut diagnoosin aikuisiällä. Paljon samoja piirteitä kuin ed. kirjoittajalla. En pärjännyt yliopistossa ja masennuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kertoa?
Tämä. Jossakin kohtaa alkaa kiusaaminen. Tuttua juttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kertoa?
Tämä. Jossakin kohtaa alkaa kiusaaminen. Tuttua juttua.
Jep. Voin vaan kuvitella kuka aloituksen takana on. Ja taidan tietääkin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kertoa?
Ei tietenkään tarvitse kertoa, ellet halua. Ajattelin, että näistä voisi olla hyötyä vaikka niille, joilla ei vielä diagnoosia ole, mutta epäilee itsellään tai läheisellään. Itse olen tällainen, siksi kiinnostaa. Mutta missään nimessä ei tarvitse kertoa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kertoa?
Tämä. Jossakin kohtaa alkaa kiusaaminen. Tuttua juttua.
Tällä palstalla valitettavasti taitaa jokainen vuorollaan saada osansa kiusaamisesta, mutta toivon todella, että tähän ketjuun sitä ei tulisi. Toivon myös, että tätä ketjua ei poisteta.
Ymmärrän kyllä, jos kukaan ei halua kertoa. Harmillista sinänsä, koska naisaspergerit jäävät usein ilman diagnoosia, koska piirteitä ei tunnisteta.
En jaksa kirjoittaa, kun tämäkin ketju menee riitelyksi ja poistetaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotileikin koira kirjoitti:
En jaksa kirjoittaa, kun tämäkin ketju menee riitelyksi ja poistetaan :(
Minun mielestäni edellinen ketju _ei_ mennyt riitelyksi - kovia mielipiteitä siellä kyllä esitettiin. Sen sijaan moderointi otti kiusaamislinjan autisminkirjolaisia kohtaan mitä yhä vain ihmettelen täällä itsekseni.
Vierailija kirjoitti:
Kotileikin koira kirjoitti:
En jaksa kirjoittaa, kun tämäkin ketju menee riitelyksi ja poistetaan :(
Minun mielestäni edellinen ketju _ei_ mennyt riitelyksi - kovia mielipiteitä siellä kyllä esitettiin. Sen sijaan moderointi otti kiusaamislinjan autisminkirjolaisia kohtaan mitä yhä vain ihmettelen täällä itsekseni.
Jep, suljettiin suu erilaisuudelta. Sitä on vaikea kestää. Ja juuri tällaisen vuoksi meidän kiusaamisemme jatkuu maailman tappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dg aikuisena, kun yksi lapsista kävi testeissä diagnoosia varten, "kaupanpäällisinä". Ei ole mitään erikoiskiinnostuksen kohdetta, mutta useita asioita, joista tiedän paljon...
Äo 140 ja risat, DI, tohtoriputkeen en halunnut.
Ihmiset väsyttävät, ihmisten kanssa oltuani tarvitsen rauhaa (oma perhe ei aiheuta rasitusta). Minulle kotona-aika eristäytyneenä on ollut erittäin hyvää aikaa!
Tiettyjä aistiyliherkkyyksiä on, mm. kosketukseen ja ääniin liittyviä.
Olen ollut aina hyvin itseriittoinen jo lapsena. Vanhemmat antoivat minulle tilaa, miksi olisi pitänyt paimentaa, kun pärjäsin ilmankin? Opin lukemaan itsenäisesti 5-vuotiaana. Koulusta pääsin pois kympin tyttönä- lukuunottamatta käytösnumeroa, olin kuulemma auktoriteetteja kyseenalaistava ja itsepäinen ja aina oikeassa. Toisaalta matematiikanopettaja antoi kirjat käteen ja sanoi, että tee omassa tahdissa, kysy jos on jotain epäselvää.
Pelastukseni on aina ollut se, että olen fiksu. Opin nopeasti, osaan luovia vaikeissa tilanteissa tarkkailemalla muita. Pärjään hyvin paineessa, tylsät rutiinit saavat minut no, tylsistymään. Tyhmät ihmiset saavat minut epätoivon partaalle en ymmärrä heitä. Olen sekä teoriassa hyvä että kädentaidoissa, en ole musikaalinen enkä osaa luoda kuvia, mutta osaan mekaanisesti lukea nuotteja ja soittaa pianoa, mutta tunne tai tulkinta puuttuu.
Olen ammatissani erikoisasiantuntija, tienaan enemmän kuin vastaavassa asemassa/ammatissa olevat miehet. Olen kuulemma pelottava.
Löydän asioista yhteyksiä ja hahmotan helposti kokonaisuuksia. Toisaalta usein eksyn loputtomiin yksityiskohtiin.
Kiitos vastauksesta. Onko kukaan selittänyt tuota tarkemmin, miksi pitävät sinua pelottavana? Tai ymmärrätkö itse, mitä he sillä tarkoittavat? Siis liittyykö ilmeisiin, eleisiin, puhetyyliin, temperamenttiin, mielipiteisiin vai mihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotileikin koira kirjoitti:
En jaksa kirjoittaa, kun tämäkin ketju menee riitelyksi ja poistetaan :(
Minun mielestäni edellinen ketju _ei_ mennyt riitelyksi - kovia mielipiteitä siellä kyllä esitettiin. Sen sijaan moderointi otti kiusaamislinjan autisminkirjolaisia kohtaan mitä yhä vain ihmettelen täällä itsekseni.
Jep, suljettiin suu erilaisuudelta. Sitä on vaikea kestää. Ja juuri tällaisen vuoksi meidän kiusaamisemme jatkuu maailman tappiin.
Samaa mieltä, siitäkin syystä aloitin tämän ketjun, tosin ilman miehet-naiset vastakkainasettelua, mikä ehkä kuumensi tunteita vähän turhankin paljon. Toivottavasti tämä ketju pysyy asiallisena ja olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syrjäytynyt ja varhaiseläkkeellä. Olen saanut diagnoosin aikuisiällä. Paljon samoja piirteitä kuin ed. kirjoittajalla. En pärjännyt yliopistossa ja masennuin.
Sama. Pärjäsin kyllä yliopistossa, mutta työelämä kaatui lähinnä ihmissuhteisiin.
Matkin muita eli kokousmatkoilla naitiin ristiin kaikkien kanssa, ja siitä menin ihan sekaisin. Puoliso jätti, kun sai tietää. Ja otti lasten huoltajuuden itselleen.
Elämäni meni ihan pipariksi. En vain osannut enkä osaa edelleenkään. Olen hyvin syrjäytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Kotileikin koira kirjoitti:
En jaksa kirjoittaa, kun tämäkin ketju menee riitelyksi ja poistetaan :(
Minun mielestäni edellinen ketju _ei_ mennyt riitelyksi - kovia mielipiteitä siellä kyllä esitettiin. Sen sijaan moderointi otti kiusaamislinjan autisminkirjolaisia kohtaan mitä yhä vain ihmettelen täällä itsekseni.
Näköjään olen niin hyväuskoinen, että ajattelin poistolle olevan jonkun hyvän syyn. Sellainen olen, ajattelen maailmasta ja ihmisistä aina hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kertoa?
Tämä. Jossakin kohtaa alkaa kiusaaminen. Tuttua juttua.
Ap itse ei kerro mitään, joten en uskalla kertoa, ettei kertomaani käytetä minua vastaan. Nämä urkkimisketjut ovat vaarallisia.
Te, jotka olette saaneet diagnoosin aikuisena, onko siitä ollut jotain hyötyä tai haittaa? Onko auttanut ymmärtämään paremmin itseä/muita? Onko mitenkään muuttanut muiden suhtautumista teihin?
Mietin, että mikä sen diagnoosin "pointti" on, kannattaako lähteä selvittämään jos epäilee tai tietää jo itsekin kuuluvansa kirjolle.
Kenelle kerrotte olevanne aspergereja? Kerrotteko koulussa, töissä, työhaastatteluissa?
Minä luulin että aspergeria ei enää lääkärit tunnista. Se poistettiin diagnoosina jokin aika sitten. Onko näin?
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin että aspergeria ei enää lääkärit tunnista. Se poistettiin diagnoosina jokin aika sitten. Onko näin?
Ei. Se siirtyi vain autismikirjo-nimikkeen alle.
Palstan hullu neuropsykologiko se siellä urkkii ihmisten asioita?
Kerro itse omista sairauksistasi!!
Vierailija kirjoitti:
Palstan hullu neuropsykologiko se siellä urkkii ihmisten asioita?
Kerro itse omista sairauksistasi!!
Sama tuli mieleeni.
Dg aikuisena, kun yksi lapsista kävi testeissä diagnoosia varten, "kaupanpäällisinä". Ei ole mitään erikoiskiinnostuksen kohdetta, mutta useita asioita, joista tiedän paljon...
Äo 140 ja risat, DI, tohtoriputkeen en halunnut.
Ihmiset väsyttävät, ihmisten kanssa oltuani tarvitsen rauhaa (oma perhe ei aiheuta rasitusta). Minulle kotona-aika eristäytyneenä on ollut erittäin hyvää aikaa!
Tiettyjä aistiyliherkkyyksiä on, mm. kosketukseen ja ääniin liittyviä.
Olen ollut aina hyvin itseriittoinen jo lapsena. Vanhemmat antoivat minulle tilaa, miksi olisi pitänyt paimentaa, kun pärjäsin ilmankin? Opin lukemaan itsenäisesti 5-vuotiaana. Koulusta pääsin pois kympin tyttönä- lukuunottamatta käytösnumeroa, olin kuulemma auktoriteetteja kyseenalaistava ja itsepäinen ja aina oikeassa. Toisaalta matematiikanopettaja antoi kirjat käteen ja sanoi, että tee omassa tahdissa, kysy jos on jotain epäselvää.
Pelastukseni on aina ollut se, että olen fiksu. Opin nopeasti, osaan luovia vaikeissa tilanteissa tarkkailemalla muita. Pärjään hyvin paineessa, tylsät rutiinit saavat minut no, tylsistymään. Tyhmät ihmiset saavat minut epätoivon partaalle en ymmärrä heitä. Olen sekä teoriassa hyvä että kädentaidoissa, en ole musikaalinen enkä osaa luoda kuvia, mutta osaan mekaanisesti lukea nuotteja ja soittaa pianoa, mutta tunne tai tulkinta puuttuu.
Olen ammatissani erikoisasiantuntija, tienaan enemmän kuin vastaavassa asemassa/ammatissa olevat miehet. Olen kuulemma pelottava.
Löydän asioista yhteyksiä ja hahmotan helposti kokonaisuuksia. Toisaalta usein eksyn loputtomiin yksityiskohtiin.