Olen hajuton ja mauton seinätapetti-ihminen, silti herätän jopa tuntemattomissa aggressioita

Niii mutta se voi ollla etttä ihminen aistii silloin että esim pinnan alla kyteee jotain esim salattavaa. Muttta monet asiat on lopulta ihmisessä esim voi olla lyhyitä hetkellisiä. Esimerkiksi eroja siinä miten intrevertti ja ekstovertti toimiii. Introvertin ja ekstrovertin eroa on esiim siinä että miten esim ulospäin suuntaa ajatuksiaan esim varmaan introvertti ei esim tahdo loukata ja ektrovetin sanansäilä voi tuottaa taas enemmän sivullisiakin uhreja. ihmisillä on myös erilaisia ns rooleja että on esiim ns nörttejä, suupaltteja ja koviksia. Ja erilaisia roooleja on myös parheenisällä/äidillä joka on tietyn ammatin edustaja.

Sama juttu. Mutta olen perusolemukseltani enemmän puhelias kuin hiljainen, en ilkeä ja on sosiaaliset taidot, lopputulema: naiset ei tykkää musta. Nyt kun olen hiljainen huonoista kokemuksista ja kiusaamisesta ja en juurikaan puhu, mikä on lopputulema? Suurin osa naisista ei edelleenkään tykkää musta. Olen kyllä lähes aina ystävällinen ja iloinen, tuntuu että se ärsyttää? Mulla on kyllä ilmeisesti add piirteitä, mutta ei diagnosoitu. Eli uskon että ulkonäköni ja olemukseni ottaa suurinta osaa naisista päähän. En tiedä mitä tässä voi enää tehdä, kun reilua mahdollisuutta ihmissuhteisiin naisilta ei vain saa. 

Suusta ei saa selvää ootko lintu vai kala. Tämä ärsyttää. Onko sulla mielipiteitä mistään? Myönteletkö aina viimisen puhujan mukaan.

Annatko selkärangattoman, no balls, käsityksen itsestäsi? Onko vastaus kysymyksiin joo niin mieti voisitko pienillä muutoksilla aloittaa muuttaa itseäsi? Harmaahiirulaisia kun tarpeeksi ärsytetään niin lopputulos voi olla hirveä. Alota kertomalla mielipiteesi suhteellisen neutraaleihin asioihin, kun on sopiva tilanne. Esm ruoka, musiikki. Pysy erossa politiikasta, uskonnosta.

Itse ruotsissa asuvana teen töitä ulkoruotsalaisten kanssa, on useasti väittelyotteluita kun minä itsepäisenä suomalaisena naisena jänkkään mielipiteitäni ja ju goslaavialainen työkaveri omiaan. Antaa ihmeesti piristystä elämään.

Onpa kiva lukea, että on kohtalotovereita. En tiedä olenko "hajuton ja mauton seinätapetti", mutta muutoin osuu ne kohdat että en asioitani levittele julki esim. työpaikalla enkä ole porukassa pälä-pälä-ihminen. Minulla ei ole nyt kuin yksi omaa ikäluokkaa oleva naispuolinen ystävä, jonka kanssa olen edes jonkin verran tekemisissä. Miesten kanssa on helppo tulla toimeen, mutta ei ole miespuolisia ystäviä kun ei ole oikein väyliä mitä kautta tutustuakaan. Kammoan juoruakkoja ja akkalaumoja. Olen nähnyt miten kaksinaamaista se touhu on enkä siedä sellaista. Onhan tämä elämä yksinäistä kun ei ole miestäkään, mutta toivottavasti asia korjaantuu.