Lue keskustelun säännöt.
Vauvat jotka nukahtavat vain tissille
30.03.2021 |
Minulla on 7kk vauva, joka nukahtaa vain joko liikkeessä (liina/vaunut) tutti suussa, tai kun ollaan sängyssä, tissi suussa :D
Ei siis suostu sängyssä nukahtamaan tutille.
Mulla ei siis ole mitään ongelmaa asian kanssa, on ihanaa olla lähekkäin ja jos se on se mitä pieni tarvitsee niin sen hän saa. Mutta ihan mielenkiinnosta haluisin kuulla, että miten/minkä ikäisenä vain tissille nukahtavat vauvanne ovat alkaneet nukkumaan ilman sitä? Ja HUOM, en tarkoita nyt unikoulutettuja vauvoja, vaan jos ovat ihan itsekseen saaneet siitä irrottautua. Oletteko opettaneet muita uni assosiaatioita, ja pikkuhiljaa tissipakko on jäänyt?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
No tätä ketjua lukiessa en enää ihmettele miksi "pikkulapsi-vaihe" näkyy avioerotilastoissa. Eipä tuossa jää sijaa oikealle parisuhteelle. Surullista.
Ainoa surullinen asia täällä on tuo sinun kommenttisi! Ainakin minun mieheni rakastaa lastamme niin paljon, että hyväksyy sen että nyt on vähemmän ”parisuhdeaikaa”. Nyt on näin, kohta taas toisin kun vauva kasvaa. On ihanaa nukkua yhdessä perheenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo muistan kans itse kun oli aika rasittavaakin kun vauva nukahti ennen aikojaan tissille kesken syönnin ja kun nousin ylös, alkoi kamala huuto kun heräsi nälkään :D sitten ei ainakaan syönyt kun tuli kunnon rintaraivari.
Ei ollut nälkä, vaan hermostui kun herätit.
Ja sitten hermostui vielä enemmän siitä, kun tungit väkisin tissiä suuhun, vaikka oli juuri syönyt!
Vierailija kirjoitti:
No tätä ketjua lukiessa en enää ihmettele miksi "pikkulapsi-vaihe" näkyy avioerotilastoissa. Eipä tuossa jää sijaa oikealle parisuhteelle. Surullista.
Tämä totta. Vauvat tottuvat hyvin nopeasti kyllä kaikkeen muuhunkin kun tissin päälle nukkumiseen, esim. omaan sänkyynsä. Ja muistakaa hoitaa myös sitä parisuhdettanne, se ei ole itsestäänselvyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tätä ketjua lukiessa en enää ihmettele miksi "pikkulapsi-vaihe" näkyy avioerotilastoissa. Eipä tuossa jää sijaa oikealle parisuhteelle. Surullista.
Ainoa surullinen asia täällä on tuo sinun kommenttisi! Ainakin minun mieheni rakastaa lastamme niin paljon, että hyväksyy sen että nyt on vähemmän ”parisuhdeaikaa”. Nyt on näin, kohta taas toisin kun vauva kasvaa. On ihanaa nukkua yhdessä perheenä<3
Että sillälailla sitten. -eri-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tätä ketjua lukiessa en enää ihmettele miksi "pikkulapsi-vaihe" näkyy avioerotilastoissa. Eipä tuossa jää sijaa oikealle parisuhteelle. Surullista.
Ainoa surullinen asia täällä on tuo sinun kommenttisi! Ainakin minun mieheni rakastaa lastamme niin paljon, että hyväksyy sen että nyt on vähemmän ”parisuhdeaikaa”. Nyt on näin, kohta taas toisin kun vauva kasvaa. On ihanaa nukkua yhdessä perheenä<3
"Ainakin minun mieheni". Niin, mutta ei kaikkien miehet ymmärrä sitä että lapsi otetaan viereen nukkumaan, kun on omakin sänky. Lasta onkin tosi vaikea opettaa sinne omaan sänkyyn enää 7 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mennyt aina sen mukaan, miltä itsestä on tuntunut. Jos minulla on vauvan kanssa ollut tunne, että rinnalle nukahtaminen on lapselle tärkeää, olen sitten mennyt sen mukaan. Yhdellä lapsistani tapa vain meni niin pahaksi ja kun joka ilta piti 2-3h istua vauva rinnalla ja oli vielä kivuliasta, päätin lopettaa. Lapsi oli 6kk ja tehtiin miehen kanssa niin, että hän laittoi lapsen iltaisin nukkumaan. Se huudon määrä oli järkyttävä, mutta vajaa viikko ja vauva oppi nukahtamaan miehen kanssa. Päiväunet lapsi nukkui liikkuvissa vaunuissa.
Vierailija kirjoitti:
No tätä ketjua lukiessa en enää ihmettele miksi "pikkulapsi-vaihe" näkyy avioerotilastoissa. Eipä tuossa jää sijaa oikealle parisuhteelle. Surullista.
Jos "oikealla parisuhteella" viittaat seksin harrastamiseen, niin sitä voi kyllä tehdä muinakin aikoina kuin nukkumaan mennessä ja muissakin paikoissa kuin sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tätä ketjua lukiessa en enää ihmettele miksi "pikkulapsi-vaihe" näkyy avioerotilastoissa. Eipä tuossa jää sijaa oikealle parisuhteelle. Surullista.
Tämä totta. Vauvat tottuvat hyvin nopeasti kyllä kaikkeen muuhunkin kun tissin päälle nukkumiseen, esim. omaan sänkyynsä. Ja muistakaa hoitaa myös sitä parisuhdettanne, se ei ole itsestäänselvyyttä.
Vauvat tottuu mihin tahansa, esim. siihen, että unikoulutuksessa kukaan ei tule vastaamaan vauvan itkuun. Se ei ole mikään selitys omalle toiminnalle, että vauva tottuu.
Kannattaa miettiä asiaa luonnollisuuden näkökulmasta. Äidin läheisyys on turvan lähde, mutta turvattomuuteenkiin tottuu ja lapsi ottaa sen osaksi omaa luontoaan. Aikuinen sitä tuskin edes huomaa, aattelee vain, että helppo lapsi.
Ilahduttavaa, että näin paljon pitkän imetyksen ymmärtäjiä. Itselläni on neljä lasta, 90-luvulla sain, ja lapsi lapselta imetysaika piteni, kun älysin kuunnella lasta. Ekaa imetin 1 v 2 kk, viimeistä kaksi v. Myös täysimetyksen kesto piteni, kun tajusin,
Jos mies ei kestä äidin ja vauvan symbioosia vuotta, puoltatoista, on aika mu naton. Ei se imetys ja perhepeti tarkoita seksittömyyttä eikä vanhempien erkaantumista. Lapsi voi myös yhdistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tätä ketjua lukiessa en enää ihmettele miksi "pikkulapsi-vaihe" näkyy avioerotilastoissa. Eipä tuossa jää sijaa oikealle parisuhteelle. Surullista.
Tämä totta. Vauvat tottuvat hyvin nopeasti kyllä kaikkeen muuhunkin kun tissin päälle nukkumiseen, esim. omaan sänkyynsä. Ja muistakaa hoitaa myös sitä parisuhdettanne, se ei ole itsestäänselvyyttä.
Vauvat tottuu mihin tahansa, esim. siihen, että unikoulutuksessa kukaan ei tule vastaamaan vauvan itkuun. Se ei ole mikään selitys omalle toiminnalle, että vauva tottuu.
Kannattaa miettiä asiaa luonnollisuuden näkökulmasta. Äidin läheisyys on turvan lähde, mutta turvattomuuteenkiin tottuu ja lapsi ottaa sen osaksi omaa luontoaan. Aikuinen sitä tuskin edes huomaa, aattelee vain, että helppo lapsi.
Ilahduttavaa, että näin paljon pitkän imetyksen ymmärtäjiä. Itselläni on neljä lasta, 90-luvulla sain, ja lapsi lapselta imetysaika piteni, kun älysin kuunnella lasta. Ekaa imetin 1 v 2 kk, viimeistä kaksi v. Myös täysimetyksen kesto piteni, kun tajusin,
Jos mies ei kestä äidin ja vauvan symbioosia vuotta, puoltatoista, on aika mu naton. Ei se imetys ja perhepeti tarkoita seksittömyyttä eikä vanhempien erkaantumista. Lapsi voi myös yhdistää.
Niin, yritäppäs selittää sama tämän päivän isille....ja äideille. T. 80-luvun äiti, joka imetti molempia lapsia vain kaksi kuukautta kun maitoa ei tullut vaikka miten lasta kuuntelin. Mutta, lapseni nukkuivat molemmat omissa sängyissään ja ovat tänä päivänä normaaleja työssäkäyviä aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taidettiin tehdä niin et lapsi nukkumaan isän kanssa ja äiti toiseen huoneeseen nukkumaan. Ei tullut itkuja kun isä nukutti ja nukahti hyvin ja nopsaa. Tätä jonkin aikaa niin ei tarvinnut enää tissiä ja äitikin voi taas nukuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla nyt kolmas lapsi 1v 2kk. Nukahtaa päiväunille rattaisiin ja illalla tissille. Tissittelee edelleen pitkin yötä. Välillä tuntuu siltä että on jo liian iso tähän öisin tississä roikkumiseen. Mutta nukun itse näin ihan hyvin niin en jaksa tehdä asialle mitään.
Kiinnostaisi kyllä onko jonkun lapsi oikeasti itsekseen alkanut nukahtaa ilman tissiä sänkyyn.
Keskimmäisen opetin reilun vuoden iässä ensin nukahtamaan kainaloon, pari iltaa itki tissin perään, mutta tottui mielestäni nopeasti. Kun tämä sujui niin jätin yöimetyksen pois ja se sujui ihan ongelmitta.
Esikoisen kanssa stressasin liikaa. Opetin jo 7kk iässä nukahtamaan omaan sänkyyn. Onneksi palattiin kuitenkin vielä perhepetiin vuoden iässä.
Mutta parhain neuvoni niin tämän kuin muidenkin asioiden kanssa: tee niin kuin parhaalta tuntuu! Ei ne lapset kuitenkaan ikuisesti tuhise siinä vieressä.
Meillä 4kk vauva on nukahtanut jo parin kuukauden iästä saakka pinnasänkyyn myös ilman tissiä. Syötän iltaisin sängyssä, jolloin vauva usein nukahtaa tissille, jonka jälkeen siirrän pinnasänkyyn. Joskus nukkuu niin, ettei havahdu, mutta useimmin havahtuu siirrettäessä hereille ja alkaa potkia peittoa pois ja äännellä. Ei siis itke. Lopettaa kyllä nopeasti, jos siihen ei reagoi muuten kuin korkeintaan kehottamalla nukkumaan (omasta sängystä, ei kurkkimalla pinnasänkyyn). Yösyötöillä ei havahdu edes siirrettäessä (hyvä jos on edes hereillä syödessään), mutta yöunille käydessä saattaa tohista vartinkin ennen kuin tylsistyy ja käy itsekin nukkumaan.
Käydään vauvan kanssa yöunille samaan aikaan (noin klo 21.30), mutta vauva nukkuu pinnasängyssä lähellä äitiä. Pinnasänky on parisängyn vieressä (välissä yöpöytä), eikä tällä puolella pinnasängyssä ole reunapehmustetta, joten voidaan tuijotella toisiamme pinnojen välistä. Aamulla tämä on kätevää, koska vauva saattaa herätä ennen minua, mutta ei ala pitää meteliä, kun vanhemmat vielä nukkuvat. Tohisee hiljakseen kyllä, mutta ei mekkaloi. Jos huomaa, että olen hereillä, niin ei rauhoitu ellen ota viereen. Meillä vieressä nukkuminen on harvinaista herkkua ja yleensä viikonloppuisin se on isi, jonka viereen pääsee nukkumaan, mutta jos vauva on arkena eri mieltä siitä, mihin aikaan pitäisi nousta aamulla ylös, niin pääsee joskus minunkin viereen, että saisin vielä tunnin pidemmät unet.
Nukutaan siis ehkä enemmän äidin rytmissä kuin vauvan, kun samaan aikaan mennään nukkumaan ja samaan aikaan noustaan ylös. Päiväunet (3-4h) vauva nukkuu vaunuissa, ei nuku muualla pitkiä unia. Jos ei lenkillä käydä tai jostain syystä herää ennen aikojaan, vauva nukkuu vain vartin nokosia yleensä joko niin, että nukahtaa leikkimatolle tai sitten syötön yhteydessä tissille, josta tietenkin herää siirrettäessä.
Tuttia ei käytetä ollenkaan eikä roiku turhanpäiten tissillä. Sellaiset suihkutissit on äidillä, ettei parane imeskellä, jos ei oikeasti nälkä ole :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla nyt kolmas lapsi 1v 2kk. Nukahtaa päiväunille rattaisiin ja illalla tissille. Tissittelee edelleen pitkin yötä. Välillä tuntuu siltä että on jo liian iso tähän öisin tississä roikkumiseen. Mutta nukun itse näin ihan hyvin niin en jaksa tehdä asialle mitään.
Kiinnostaisi kyllä onko jonkun lapsi oikeasti itsekseen alkanut nukahtaa ilman tissiä sänkyyn.
Keskimmäisen opetin reilun vuoden iässä ensin nukahtamaan kainaloon, pari iltaa itki tissin perään, mutta tottui mielestäni nopeasti. Kun tämä sujui niin jätin yöimetyksen pois ja se sujui ihan ongelmitta.
Esikoisen kanssa stressasin liikaa. Opetin jo 7kk iässä nukahtamaan omaan sänkyyn. Onneksi palattiin kuitenkin vielä perhepetiin vuoden iässä.
Mutta parhain neuvoni niin tämän kuin muidenkin asioiden kanssa: tee niin kuin parhaalta tuntuu! Ei ne lapset kuitenkaan ikuisesti tuhise siinä vieressä.
Meillä 4kk vauva on nukahtanut jo parin kuukauden iästä saakka pinnasänkyyn myös ilman tissiä. Syötän iltaisin sängyssä, jolloin vauva usein nukahtaa tissille, jonka jälkeen siirrän pinnasänkyyn. Joskus nukkuu niin, ettei havahdu, mutta useimmin havahtuu siirrettäessä hereille ja alkaa potkia peittoa pois ja äännellä. Ei siis itke. Lopettaa kyllä nopeasti, jos siihen ei reagoi muuten kuin korkeintaan kehottamalla nukkumaan (omasta sängystä, ei kurkkimalla pinnasänkyyn). Yösyötöillä ei havahdu edes siirrettäessä (hyvä jos on edes hereillä syödessään), mutta yöunille käydessä saattaa tohista vartinkin ennen kuin tylsistyy ja käy itsekin nukkumaan.
Käydään vauvan kanssa yöunille samaan aikaan (noin klo 21.30), mutta vauva nukkuu pinnasängyssä lähellä äitiä. Pinnasänky on parisängyn vieressä (välissä yöpöytä), eikä tällä puolella pinnasängyssä ole reunapehmustetta, joten voidaan tuijotella toisiamme pinnojen välistä. Aamulla tämä on kätevää, koska vauva saattaa herätä ennen minua, mutta ei ala pitää meteliä, kun vanhemmat vielä nukkuvat. Tohisee hiljakseen kyllä, mutta ei mekkaloi. Jos huomaa, että olen hereillä, niin ei rauhoitu ellen ota viereen. Meillä vieressä nukkuminen on harvinaista herkkua ja yleensä viikonloppuisin se on isi, jonka viereen pääsee nukkumaan, mutta jos vauva on arkena eri mieltä siitä, mihin aikaan pitäisi nousta aamulla ylös, niin pääsee joskus minunkin viereen, että saisin vielä tunnin pidemmät unet.
Nukutaan siis ehkä enemmän äidin rytmissä kuin vauvan, kun samaan aikaan mennään nukkumaan ja samaan aikaan noustaan ylös. Päiväunet (3-4h) vauva nukkuu vaunuissa, ei nuku muualla pitkiä unia. Jos ei lenkillä käydä tai jostain syystä herää ennen aikojaan, vauva nukkuu vain vartin nokosia yleensä joko niin, että nukahtaa leikkimatolle tai sitten syötön yhteydessä tissille, josta tietenkin herää siirrettäessä.
Tuttia ei käytetä ollenkaan eikä roiku turhanpäiten tissillä. Sellaiset suihkutissit on äidillä, ettei parane imeskellä, jos ei oikeasti nälkä ole :D
Lisään vielä, että vauva ei myöskään yleensä itke öisin, kun äiti reagoi jo ennen itkua. Tosin viimeisen kuukauden aikana on saattanut alkaa itkeä siinä vaiheessa, kun olen laskenut vauvan syöttöä varten sänkyyni ja tissi on jo esillä, mutta ei ihan samalla sekunnilla ole löytänyt tietään suuhun. Loppuu kuitenkin samantien. Kerran myös herätin vahingossa vauvan, kun luulin, että on nälkäinen, mutta imeskelikin vain unissaan peukaloa...
Teillä, joilla vauvat nukahtaa vain tissille, onko kaikilla käytössä perhepeti vai nukkuuko vauva eri sängyssä? Niin monilla tuntuu olevan perhepetijärjestely, mutta onko kukaan muu antanut vauvan nukkua alusta asti pinnasängyssä yöt?
Lisää kokemuksia miten olette esim 2-vuotiaan opettaneet tavasta pois niin, että on alkanut nukahtamaan sänkyyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tätä ketjua lukiessa en enää ihmettele miksi "pikkulapsi-vaihe" näkyy avioerotilastoissa. Eipä tuossa jää sijaa oikealle parisuhteelle. Surullista.
Tämä totta. Vauvat tottuvat hyvin nopeasti kyllä kaikkeen muuhunkin kun tissin päälle nukkumiseen, esim. omaan sänkyynsä. Ja muistakaa hoitaa myös sitä parisuhdettanne, se ei ole itsestäänselvyyttä.
Vauvat tottuu mihin tahansa, esim. siihen, että unikoulutuksessa kukaan ei tule vastaamaan vauvan itkuun. Se ei ole mikään selitys omalle toiminnalle, että vauva tottuu.
Kannattaa miettiä asiaa luonnollisuuden näkökulmasta. Äidin läheisyys on turvan lähde, mutta turvattomuuteenkiin tottuu ja lapsi ottaa sen osaksi omaa luontoaan. Aikuinen sitä tuskin edes huomaa, aattelee vain, että helppo lapsi.
Ilahduttavaa, että näin paljon pitkän imetyksen ymmärtäjiä. Itselläni on neljä lasta, 90-luvulla sain, ja lapsi lapselta imetysaika piteni, kun älysin kuunnella lasta. Ekaa imetin 1 v 2 kk, viimeistä kaksi v. Myös täysimetyksen kesto piteni, kun tajusin,
Jos mies ei kestä äidin ja vauvan symbioosia vuotta, puoltatoista, on aika mu naton. Ei se imetys ja perhepeti tarkoita seksittömyyttä eikä vanhempien erkaantumista. Lapsi voi myös yhdistää.
AAMEN!! Neuvolakin koittaa kaikin keinoin syöttää miten on ”huono tapa” antaa vauvan nukahtaa rinnalle ja että perhepeti on vaarallista. Perhepeti on turvallista, kunhan se tehdään turvallisesti. Ja vauva kuuluu viereen, oli modernit nykyäidit mitä mieltä tahansa. Vertaa moniin muihin nisäkkäisiin, missäs ne poikaset on kokoajan; kiinni emossa. Sieltä haetaan turvaa, lämpöä, ravintoa, rakkautta. Nykyihminen koittaa kouluttaa vauvan pois tästä, ja sitten ihmetellään miksi täälläkin on niin paljon pahoinvointia. Mut hei, on sentään koulutetut vauvat!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tätä ketjua lukiessa en enää ihmettele miksi "pikkulapsi-vaihe" näkyy avioerotilastoissa. Eipä tuossa jää sijaa oikealle parisuhteelle. Surullista.
Ainoa surullinen asia täällä on tuo sinun kommenttisi! Ainakin minun mieheni rakastaa lastamme niin paljon, että hyväksyy sen että nyt on vähemmän ”parisuhdeaikaa”. Nyt on näin, kohta taas toisin kun vauva kasvaa. On ihanaa nukkua yhdessä perheenä<3
Että sillälailla sitten. -eri-
Tää oli ehkä sarkastinen vastaus tuohon turhaan aiheen sivusta tulevaan länkytykseen. Miks pitää perhepedin kannattajalle tulla voivottelemaan parisuhteen laadusta, josta kirjoittaja ei tiedä mitään :D
Vierailija kirjoitti:
Lisää kokemuksia miten olette esim 2-vuotiaan opettaneet tavasta pois niin, että on alkanut nukahtamaan sänkyyn?
Ei mitään tarvetta tuollaisen. Jos siis tarkoitat että omaan sänkyyn? Minä miehenä kyllä haluan että ipana on siinä vieressä ja vaikka joskus hermostaa että käännynkö päälle ( siirsin tyynyn alemmaksi että ei kääntyminen haittaa) niin onhan se aivan mahtavaa yöllä nojailla kyynärään ja kattella kun ipana vetää sikeitä. Joskus se avaa silmänsä ja kattelee iskää. Ja vaikka kello soi 6.55 niin enpä vaihtaisi.
Olis kiva kuulla lisää näitä kokemuksia ap:n kysymykseen!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tätä ketjua lukiessa en enää ihmettele miksi "pikkulapsi-vaihe" näkyy avioerotilastoissa. Eipä tuossa jää sijaa oikealle parisuhteelle. Surullista.
Ainoa surullinen asia täällä on tuo sinun kommenttisi! Ainakin minun mieheni rakastaa lastamme niin paljon, että hyväksyy sen että nyt on vähemmän ”parisuhdeaikaa”. Nyt on näin, kohta taas toisin kun vauva kasvaa. On ihanaa nukkua yhdessä perheenä<3
"Ainakin minun mieheni". Niin, mutta ei kaikkien miehet ymmärrä sitä että lapsi otetaan viereen nukkumaan, kun on omakin sänky. Lasta onkin tosi vaikea opettaa sinne omaan sänkyyn enää 7 vuotiaana.
Älä puhu höpöjä. Meillä vauvat ovat nukkuneet isän ja äidin välissä. Imetys 100 kertaa helpompaa, kun ei tarvitse öisin pomppia. Isommalle sänky on vanhempien sängyn vieressä. 4-5-vuotiaina ovat ITSE halunneet nukkumaan omaan huoneeseen. Molemmat.
Ja mitä tuohon parisuhdeaikaan tulee, niin seksiä voi harrastaa muuallakin kuin sängyssä. Oletteko koittaneet sohvaa, saunaa tai keittiön pöytää?
Se lienee evoluution jäänne että mamin pitää olla käden ulottuvilla. Meillä huomasin että nukahdettuaan avaakin silmänsä noin 20 minsan jälkeen ja kääntelee päätään. Jos mami oli paikalla niin jatkoi uniaa mutta sai hepulin jos ei näkynyt. Teki vastasyntyneenä tätä jopa 3-4 kertaa 15-20 minsan välein ja tarkasti onko äitee lähellä. Toinen hauska huomio, kun olin nukuttamassa vähän myöhemmin niin ei tahtomut nukahtaa mutta jos aloin raskaammin hengittää niin napero siirtyi minun tahtiin ja nukahti heti.