Rescue-koirista kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Itse en voi suositella rescue-koiran ottamista ainakaan kaupunkiympäristöön. 

Kuvauksessa koira oltiin kuvattu rauhalliseksi ja hiljaiseksi, mutta Suomeen saapui täysin kuvauksen vastakohta. Ympäristössä oli liikaa uusia ärsykkeitä, joihin koira reagoi kovaäänisesti räksyttämällä. Katsoin tuntikaupalla koulutusvideoita ja näin kouluttajaa. Koira oli fiksu ja oppi nopeasti, mutta selkeästi ympäristö oli koiralle liikaa kerralla. Kerrostalossa aloin myös pelkäämään häätöä kun koira välillä haukkui kovaäänisesti yöllä rappukäytävästä tulevia ääniä. Ympäristö ei sallinut tarpeeksi onnistumiskokemuksia suhteessa epäonnistumisiin, joten koiralle etsittiin uusi koti rauhallisemmasta ympäristöstä. Hyvin kipeää tekee vieläkin, sillä kyseessä todella komea, ihmisrakas ja älykäs koira. 

Täytyy kyllä mainita, että alueella asuu useampiakin remmiräyhääjiä, joiden joukossa myös kouluttajalta ostettuja. Yleisesti ehkä olen sitä mieltä, etten ottaisi enää mitään koiraa kerrostaloon/kaupunkiympäristöön.

*kasvattajalta ostettuja

Itselläni on ikää jo sen verran paljon, että minulla on ehtinyt olemaan koiria kotimaisilta kasvattajilta, kotimaisia kodinvaihtajia ja kauempaa tulleita rescuekoiria.

Lähtökohdistaan riippumatta kaikki vieneet paljon aikaa ja rahaa. Joka ryhmässä ollut täysin terveitä koiria ja toisaalta terveysongelmien kanssa painiskelevia koiria. Kaikkia ollut vaikeata saada ulkopuoliselle hoitoon, joten Luojalle kiitos hyvistä koirahoitoloista.

Mutta..niin kotimaisten kodinvaihtajien kuin ulkomaisten rescuekoirienkin kohdalla on jokaisella koiralla ollut omat erikoiset kommervenkkinsä ja arkailun aiheensa. Yksi on pelännyt mummoja, toinen lapsia, kolmas sateenvarjoja, neljäs tupakoivia ihmisiä ym. Kaikkien ongelmien kanssa on kuitenkin pärjätty. Eli minun kokemusteni perusteella kannattaa miettiä tosi tarkkaan, onko valmis näkemään mahdollisesti kovastikin vaivaa koiran sopeuttamisen kanssa, jos minkäänlaista kodinvaihtajaa aikoo hankkia.

Täällä yksi rescuekoiran omistaja, omani on otettu aikoinaan Viipurin koirat - nimisen yhdistyksen kautta.

Oman kokemuksen mukaan rescueta ei kannata ottaa heppoisin perustein, se vaatii alussa ja jatkossa ja mahdollisesti koiran loppuelämänsä ajan kovasti työtä, riippuen koiran traumoista. Omani esimerkiksi pelkää vieraita miehiä/ihmisiä, erilaisia ääniä sekä ei tule toimeen kuin muutaman tutun koiran kanssa, lisäksi koira on remmirähjä ja jos näin voi sanoa, niin koiran itsetunto huitelee nollassa.

Alussa oli myös todella rankka eroahdistus, josta on tosin selvitty ja yksinolo sujuu nyt erinomaisesti. Erilaisia järjestelyjä on joutunut tekemään matkan varrella, mutta mikäli on tähän valmis, on rescuekoirat myös ihania kunhan on itse ymmärtäväinen. Mikäli ymmärtää, että koira voikin "jäädä" tämmöiseksi nii kuin omani, että tietää ja vaatii tietyt jutut, jotta koiralla on hyvä ja turvallinen olla, niin ok. En sano, että koirassa on vain vika, se on todellakin hyvin paljon myös hihnan toisessa päässä, kun ei itse ollut aivan kartalla koiraa ottaessa mitä pitäisi tehdä ns oikein.

Mutta summasummarum, en vaihtaisi, kovin paljon on oppinut matkan varrella myös itse, hyvässä ja pahassa 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niin yhtään mitään järkevää syytä miksi roudata epämääräisistä oloista tänne koiria. Levittää koirien omia tauteja sekä pahimmillaan ihmisiinkin tarttuvia (virukset, loiset sekä bakteerit). Mahdolliset käytösongelmat.

Noista maista on vuosikymmeniä roudattu moniin eri maihin koiria eikä alkutilanne ole lähtömaassa mennyt miksikään. Miksi menisikään, hyvät rahat kelpaa sinisilmäisiltä länkkäreiltä.

Ootko samaa mieltä ihmisistä?

Koira ei ole ihminen. Ja sanon tämän ihan koiraihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta..niin kotimaisten kodinvaihtajien kuin ulkomaisten rescuekoirienkin kohdalla on jokaisella koiralla ollut omat erikoiset kommervenkkinsä ja arkailun aiheensa. Yksi on pelännyt mummoja, toinen lapsia, kolmas sateenvarjoja, neljäs tupakoivia ihmisiä ym. Kaikkien ongelmien kanssa on kuitenkin pärjätty. Eli minun kokemusteni perusteella kannattaa miettiä tosi tarkkaan, onko valmis näkemään mahdollisesti kovastikin vaivaa koiran sopeuttamisen kanssa, jos minkäänlaista kodinvaihtajaa aikoo hankkia.

Tämä on totta. Minulla on kotimainen, aikuisena tullut rescue. Jos paikka josta koira tuli olisi ollut raatorehellinen en usko että olisin koiraa ottanut. Tyyppi on maailman paras, mutta ei esimerkiksi tullut toisten koirien kanssa toimeen kuin erittäin valikoivasti. Näillä mennään ja yritän suoda vanhuuden joka sisältää niin vähän triggereitä kuin mahdollista, tyyppi on lauhkea kuin lammas (kun ei tarvitse pelätä), ei hajota paikkoja tai ole eroahdistusta mutta traumatausta on selkeä. Vaikka tahtoisin en usko että enää voin/uskallan ottaa rescueta.

Eläinlääkärit on suoraan sanoneet ettei niitä pidä Suomeen tuoda.

Miksi vaarantaa koko Suomen koirakanta? Suomessa lopetetaan hyväluonteisia koiria, kun niille ei löydy kotia samalla kun ulkomailta tuodaan rescue koiria.

Lisäksi rescuekoirissa on pahoja luonneongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ota rescue koiraa ulkomailta. Se on hyvin naamioitua pentutehtailua.

Hohhojaa, no eika ole. Ne koirat on oikeasti kodittomia, kadulta useimmiten aikuisina pyydystettyjä.

Tai omistajiltaan varastettuja. Koiran mukana tulee kuluja maksettavaksi ja tästä varas saa katteensa.

Pitäisiköhän tätä kysyä Joe ja Jill Bidenilta?

Minulla on ollut kaksi rescueta, uros ja narttu. Molemmat todella täyspäisiä, ei-traumatisoituneita, ihmisystävällisiä ja persoonallisia. Narttu oli jo mulle tullessaan aika iäkäs ja kroonisesti sairas, mutta hyvällä hoidolla saatiin sille vielä vuosia lisää elämää. Uros taas perusterve, mutta vanhemmiten nivelvaivaa ym., jota nyt saattaa tulla rotukoirillekin. Ainoa ongelma oikeastaan oli sisäsiisteyden opetteleminen alussa, mutta siitäkin selvittiin - narttu tosin selvästi inhosi sadetta ja olisi silloin halunnut käyttää vain sisävessaa (eli pissiä lattialle).

Itse vierastan ajatusta, että olisin jotenkin "pelastanut" nämä koirat, mutta se ainakin on varmaa, että tarhalle ne eivät kuuluneet. Kunhan elämäntilanne vähän muuttuu, niin taatusti seuraavakin koira tulee olemaan rescue. Venäjältä en tosin ottaisi.

Vaatiihan se tietysti aina enemmän kun alkaa tutustua jo aikuiseen, omiin tapoihinsa juurtuneeseen koiraan eikä pentuun, jota voi (ehkä) muovata helpommin. Mun mielestä pitää ennen rescuen hankkimista katsoa itseään todella kriittisesti: onko minulla aikaa, rahaa, hermoja ja muita tarvittavia resursseja, että voin tarjota koiralle hyvän kodin? Onko elämäntilanteeni vakaa ja pystynkö tarvittaessa muuttamaan asioita? Entä 10 vuoden kuluttua?

Mikä rescuekoira edes on? Miten eroaa esim. löytökoirista?

Vierailija kirjoitti:

Mikä rescuekoira edes on? Miten eroaa esim. löytökoirista?

Raahattu ulkomailta Suomeen. Valitettavasti oikea tapa kulkukoiran kohdalla on sterilisaatio ja vapaaksi päästäminen. Aina kun koira ”pelastetaan” syntyy uusi koira tilalle.

Ainakin espanjalaisista koirista moni on entinen kotikoira, siellä on asennekasvatustyö vasta käynnissä sen suhteen, että koira otetaan sen eliniäksi eikä dumpata sitä tarhalle tai kadulle, kun vähän kyllästyttää. 

Omien koirieni kanssa ei ollut mitään mainittavia ongelmia, jotka olisivat poikenneet suomalaisista. Olen ottanut kaikki koirani aikuisina kodinvaihtajina. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut kaksi rescueta, uros ja narttu. Molemmat todella täyspäisiä, ei-traumatisoituneita, ihmisystävällisiä ja persoonallisia. Narttu oli jo mulle tullessaan aika iäkäs ja kroonisesti sairas, mutta hyvällä hoidolla saatiin sille vielä vuosia lisää elämää. Uros taas perusterve, mutta vanhemmiten nivelvaivaa ym., jota nyt saattaa tulla rotukoirillekin. Ainoa ongelma oikeastaan oli sisäsiisteyden opetteleminen alussa, mutta siitäkin selvittiin - narttu tosin selvästi inhosi sadetta ja olisi silloin halunnut käyttää vain sisävessaa (eli pissiä lattialle).

Itse vierastan ajatusta, että olisin jotenkin "pelastanut" nämä koirat, mutta se ainakin on varmaa, että tarhalle ne eivät kuuluneet. Kunhan elämäntilanne vähän muuttuu, niin taatusti seuraavakin koira tulee olemaan rescue. Venäjältä en tosin ottaisi.

Vaatiihan se tietysti aina enemmän kun alkaa tutustua jo aikuiseen, omiin tapoihinsa juurtuneeseen koiraan eikä pentuun, jota voi (ehkä) muovata helpommin. Mun mielestä pitää ennen rescuen hankkimista katsoa itseään todella kriittisesti: onko minulla aikaa, rahaa, hermoja ja muita tarvittavia resursseja, että voin tarjota koiralle hyvän kodin? Onko elämäntilanteeni vakaa ja pystynkö tarvittaessa muuttamaan asioita? Entä 10 vuoden kuluttua?

Minäkin otan vain jo olemassa olevia ja kotia tarvitsevia koiria. Minua varten ei tarvitse teettää yhtään pentuetta niin kauan kuin maailmassa on koiria vailla kotia. 

Jossain määrin tuota pelastamisintoa voisi hillitä. Osalle noista rescue-koirista lopetuspiikki olisi armeliaampi asia. Kälyllä rescue-koira joka sitten sairastui leishmaniin ja lopetettiin sen takia. Oikein mukava koira kyllä luonteeltaan eikä käytösongelmia.

^Miksi lopetettiin? Eikö leishmanialääkkeet tehonneet?

Mulla on espanjan rescue koira.

Se oli ollut kotihoidossa Suomessa, joten tiesi maamme jutut. Eli siis sisäsiisti jne.

Terve koira, ei mitään tauteja, rokotettu, leikattu ja situtettu.

Aivan ihana tapaus, terrieri.

Meille eka rescue, mut voisin ottaa toisenkin, jos joskus vielä haluan koiran.

Kai meillä sitten vain kävi tuuri tai sit vain terve yksilö.

Naurettavaa "pelastaa" jotain koiria.

Ilman omistajaa olevat koirat pitää ampua kuoliaaksi. Ei pidä tuoda Suomeen tautienaiheujattaksi.

Suomessa on jo tarpeeksi kouria.

Miten moni rescuekoiran ottaneista sanoo esim. tässä ketjussa, että koiralla on ollut jotain tarttuvia tauteja? Miten monta tapausta ITSE tiedät, että koira olisi tuonut jonkin taudin mukanaan? Ja missä on määritelty se, että Suomen koiramäärä on jo täynnä? Entä jos perheestä on kuollut vanha koira eikä uutta pentua saa? Esim. Kennelliiton pentuvälityksessä on tällä hetkellä 150 pentua. Koko Suomessa.  Lisäksi siellä on paljon rotuja, joissa on saatavilla vain yksi ainoa pentu. Voit kuvitella, miten harvalla jo pitkäänkin odottaneella on minkäänlaisia mahdollisuuksia edes saada pentu tällä hetkellä. Jos siis jossain ON jo koiria, joilla taas ei ole kotia, niin miksei niitä tarpeita voisi yhdistää? Koska sinä sanot, että Suomessa on jo tarpeeksi koiria, niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä rescuekoira edes on? Miten eroaa esim. löytökoirista?

Raahattu ulkomailta Suomeen. Valitettavasti oikea tapa kulkukoiran kohdalla on sterilisaatio ja vapaaksi päästäminen. Aina kun koira ”pelastetaan” syntyy uusi koira tilalle.

Joissakin yhdistyksissä osana toimintasuunnitelmaa on katukoirien systemaattinen sterilisaation. Toki välillä aina löytyy hylättyjä pentueita ja koiria, joille etsitään kotia Suomesta. Näissä yhdistyksissä myös ehtona, että luovutettavat koirat tulee leikata. 

:-) kirjoitti:

Mulla on espanjan rescue koira.

Se oli ollut kotihoidossa Suomessa, joten tiesi maamme jutut. Eli siis sisäsiisti jne.

Terve koira, ei mitään tauteja, rokotettu, leikattu ja situtettu.

Aivan ihana tapaus, terrieri.

Meille eka rescue, mut voisin ottaa toisenkin, jos joskus vielä haluan koiran.

Kai meillä sitten vain kävi tuuri tai sit vain terve yksilö.

Meilläpäin rescuet ovat yleisiä, itsellänikin on iloinen, terve (sirutettu ja rokotettu) rescuekoira. Juttelen usein muiden omistajien kanssa koira- ja muissa puistoissa koirien moikkaillessa ja leikkiessä. Suurimmalla osalla on vain hyvää sanottavaa.