Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko suhteella minkäänlaisia mahdollisuuksia onnistua kun miehen lapset inhoavat minua?
29.03.2021 |
Eivät oikein ota mitään kontaktia, eivät tervehdi ja suorastaan mulkoilevat tuohtuneena kun näkevät minut.
Yksi sentään lapsista pitää minusta ja olemme vaikka mitä yhdessä tehneet ja meillä on todella hyvät ja lämpimät välit.
Minä näen asian niin, että miehellä on joskus ollut ongelmia impulssien hallitsemisessa ja olen pitkään sietänyt käytöstä, anteeksi annettu ja eteenpäin jatkettu. Kaikista pahimpana aikana mies syytti minua kaikesta ja tuntui halveksuvan minua, aloin masentumaan todella paljon. Se oli hyvin absurdia ja pelottavaa, mikään ei riittänyt eikä sopeutuminen ollut enää vaihtoehto.
Siinä vaiheessa olin todella yksin ja yritin saada ongelmiamme ratkottua, lähdin myös hetkeksi pois, jotta tilanne tasottuisi parisuhteessa.
Mitään riitelyä ei tapahtunut lasten ollessa paikalla, vain silloin kun olimme kaksin miehen kanssa. He ovat isänsä kanssa näennäisesti hyvissä väleissä vaikkakin jollain tavalla etääntyneen oloisia.
Lapsetkin saivat kuulla ongelmistamme kun hetkeksi lähdin vaikka en missään nimessä heitä tahtonut sekoittaa suhteemme välisiin asioihin.
Tämän jälkeen lapset alkoivat etääntymään eikä oikein mikään ollut enää ennallaan.
Miehen ja minun välinen suhde on nyt kunnossa. Pitkä prosessi ja nykyään olemme samalla aaltopituudella.
En vain kestä jos lapset voivat huonosti sen takia, että minä olen paikalla.
Jos yritän järjestää jotain kivaa, leipoa ja tehdä kivoja kattauksia tai auttaa kotitöissä niin jo siinä on jo liikaa, en siis voi tehdä mitään vaan enemmänkin vain pahennan asioita jos jotain yritän.
Ilmassa on vaivaantunutta tunnelmaa enkä todellakaan tahdo, että joku ei tahdo olla minun kanssa saman katon alla samaan aikaan.
Niinpä olen miettinyt, että varmaan parempi etten olisi miehen kanssa. Tuntuu, että olen ylimääräinen pala, joka ei vain sovi millään joukkoon.
Olemme yleensä miehen kanssa kaksin ja lapset tulevat tosiaan välillä yökyläilemään.
Vielä lisäyksenä, että ovat jo teinejä. Enkä heitä häiritse ja annan tilaa todella paljon tietenkin. Silti haluaisin välillä ilahduttaa mutta se on mahdotonta, minun ruokakin on kai vastenmielistä syödä vain sen takia, että se on juuri minä joka on ne tehnyt.
En vain kestä tätä. Jostain syystä tuntuu, että minä olisin kaiken pahan alku ja juuri vaikka ongelmia on miehellä ollut ennen minuakin entisissä suhteissaan. Olen yrittänyt liikaa sopeutua ja ymmärtää sekä korjata tilannetta.
Ihan vilpittömästi myös toivon, että he voisivat hyvin ja saisivat etääntyneeseen isäsuhteeseen läheisyyttä. Luulen, että taustalla on varmasti ikävä ja huoli isäänsä kohtaan eikä se taas liity minuun vaan jo paljon varhaisempiin tapahtumiin, kuten ero lasten äidistä. Siihen minulla ei ole mitään osaa, tapahtui jo kauan aikaa sitten.
Olen kuitenkin ehkä tiellä jotenkin ja eivät luota minuun valitettavasti. Se harmittaa kovasti, olen keskellä jotain sellaista mikä ei suoranaisesti liity minuun mutta elämään kätkeytyneet pettymyksien tunteet vain aistii vahvasti.
Kommentit (21)
Kyllä on ihan hyvät mahdollisuudet. Ainakin isälleni on tärkeintä oma onnellisuutensa, lapsen hyvinvoinnilla ei ole ollut merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on ihan hyvät mahdollisuudet. Ainakin isälleni on tärkeintä oma onnellisuutensa, lapsen hyvinvoinnilla ei ole ollut merkitystä.
Minusta tuo on surullista. Asiat harvemmin on aivan mustavalkoisia mutta pahinta on jos asioista ei keskustella. Jätetään ilmaan paljon ristiriitaisuutta ja jokainen näkee asiat omalla tavallaan, yritetään vain unohtaa epäkohdat ja jatketaan elämää. Silti aina jää jotain hampaan kokoon.
Tässä meidänkin tapauksessa näin.
Tuntuu aika raskaalta tämä, oikein ahdistaa ja koen, että minun ei vain kuulu olla tässä mukana. On paljon sellaista mitä en ymmärrä.
Ap
Ei onnistu vaikka lapset pitäisivätkin sinusta. Ihan mahdotonta saada toimivaa suhdetta isämiehiin. Tämä oma kokemukseni. Lähde menemään, tuskasi tulee vaan pahenemaan.
Jälleen kerran yksi ja sama provoilija pisti tulille ketjun.
Tällä ihmisellä on aina pitkän pitkät viestit ja oudot kiemurat kuvitellussa parisuhteessaan.
Että jaksatkin ap.
Ja sinähän sanoit olevasi vuorotyössä, missä vuorossa olet tänään töissä, kun olet koko päivän viettänyt palstalla trollaillen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin voinut kirjoittaa tarinasi sanasta sanaan, sillä erolla että minä olen mies. Ei onnistunut vaan lasten käytös meni aivan överiksi. Lopulta oli helpotus lähteä suhteesta.
Olen nähnyt kyllä päinvastaisiakin tapauksia, joten toivoa ehkä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt turpa kiinni ap, olet trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuota hullua akkaa saa kuriin ja ulos tältä palstala. Näppäilee kymmeniä provoja päivässä tänne.
Sekopää.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuota hullua akkaa saa kuriin ja ulos tältä palstala. Näppäilee kymmeniä provoja päivässä tänne.
Sekopää.
Mistäs tiedät se on nainen? Voihan se olla mieskin joka haluaa pitää palstalla hauskaa, keksimällä tietynlaisia provo avauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mitä jos hommaisit oman asunnon ja pitäisitte etäsuhdetta muutaman vuoden? Eli olisitte yhdessä silloin, kun lapset ovat äidillään, mutta erillään, kun lapset ovat isällään.
Mahdoton sanoa, miksi lapset suhtautuvat sinuun ikävästi. Eksä eli lasten äitikin on voinut parjata sinua heille. Tuskinpa mies on sinua haukkunut lapsilleen, koska kai hän nyt sen ymmärtää, että lasten kauna vain hankaloittaa entisestään suhdettanne.
Voi olla myös, että lapset syyttävät sinua vanhempiensa erosta eli ovat isästään mustasukkaisia.
Niin tai näin, et pysty asialle selvästikään tekemään mitään ja se on oikeastaan aika turhaa edes yrittää. Lapset itsenäistyvät muutaman vuoden sisällä ja tilanne helpottuu. Ja sinä aikuisena ihmisenä pystyt elämään sen kanssa, että kaikkia ei voi miellyttää, kunhan tulee jotenkuten toimeen.
Eli anna olla, äläkä nöyristele. Jos et voi hommata omaa asuntoa, touhua omia juttujasi kun lapset ovat isällään. Äläkä yhtään piittaa lapsien mahdollisista ilkeilyistä. Syöt omia ruokiasi ja annat miehen ruokkia lapsensa ja olla heidän kanssaan.
Tuosta toki käyt nyt myös keskustelun miehen kanssa. Että sinua masentaa tilanne ja olet päättänyt ottaa lapsiin hiukan etäisyytä, että he voivat olla isänsä kanssa mahdollisimman vapaasti. Tuolla sekä suojelet miehen suhdetta lapsiinsa että itseäsi lasten negatiiviselta suhtautumiselta.
Muutenkaan se ei ole sinun asiasi sekaantua miehen ja hänen lastensa suhteeseen. Pidät etäiset välit vaan, se on kaikille osapuolille helpompaa.
Eiköhän tässä nyt ole ongelmana se mies eikä lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kiitos muutamasta asiallisesta vastauksesta.
Minä en trollaile enkä ole käynyt ketjussa kirjoittamassa suhteestani aikaisemmin.
Kai meitä sitten riittää.
Keskustelimme miehen kanssa asiasta hyvin avoimesti ja siitä tuli jo parempi mieli.
Annamme asioiden mennä omalla painollaan enkä minäkään enää yritä liiakseen mitään tehdä. Olen sopivan etäinen ja nyt lähdinkin omaan asuntooni välillä ilman siis mitään ikäviä tuntemuksia miehen ja minun välisestä keskustelusta. Saamme kaikki tilaa joka on hyväksi.
Ap
Onhan tossa nyt selvästi ongelma mies, ei lapset. Eikä oo sun asia alkaa puhdistamaan mainettasi millään kattauksilla. Lapset varmaan pitää sua idioottina kynnysmattona. En ymmärrä, miten olette saaneet suhteenne noilla tiedoilla enää toimimaan. Mutta trollihan tämä on.
Ehkä ongemma on siinä että yrität liikaa. Lapset tarvii aikaa ja aikaa. Anna heidän lähestyä sinua älä sinä heitä. Olet vain ystävällinen heille ja huomioit. Se riittää.
Niin hälmöltä kuin tuntuukin lapset voivat syyttää sinua heidän vanhempiensa erosta. Vaikka tietävät ettet ole syypää siihen. He voivat nähdä eron lopullisena koska olet paikalla ja heidän isällä uusi nainen. Eli silloin heidän äitinsä ei voisi enää tulla takaisin.
Olet vain välittävä aikuinen ja annat heille aikaa.
Ja trollien huutelijoille. Ihan sama vaikka tämä olisikin. Mutta tämmöisiä tilanteita on todella paljon
Luin aloituksesta muutaman lauseen, sen perusteella tuli käsitys, että odotat ap muiden pitävän sinusta, jotta voisit itsekin pitää. Että sinun ei tarvitsisi tehdä yhtään työtä sen eteen, vaan odottaisit kuin 2-vuotias ehdotonta rakkautta vain siksi, että olet olemassa.
Haet vikaa miehestä ja lapsista, mutta missä osoitus yrityksestä vaikuttaa itse asiaan? Mitä tarkoitat yrityksellä korjata, jotain sanatonta viestintää?
Alue: Aihe vapaa
Luultavasti ovat kuulleet isänsä version teidän erosta ja nyt eivät enää pidä sinusta. Tuolle tuskin voi tehdä muuta kuin elää asian kanssa tai erota.