Eroperheet: oletteko antaneet teinien päättää täysin vapaasti, kumman vanhemmat luona asuu?
Siis saako teini vapaasti päättää esim. asuuko selvästi enemmän äidillä vai isällä (esim. tapaa toista joka toinen vklp), tai onko viikko/viikko rytmi vai jokin muu rytmi?
Vai tekevätkö vanhemmat nämä päätökset ja jos tekevät, niin neuvotellaanko niistä teinin kanssa ja joustetaan puolin ja toisin vai onko se enemmän ilmoitusasia vanhemmilta?
Mites sitten kun joku päätös on tehty: millä perusteella ja/tai kuinka usein sitä voi muuttaa?
Huom. nyt puhun siis perheen sisäisistä, vapaamuotoisista sopimuksista enkä oikeuteen menevistä tapauksista.
Kommentit (33)
En halua kettuilla nyt kenellekään. Olen nähnyt paljon eroperheitä ja aina se tekee lapsille jotain huonoa. Siksi valitsin kumppanin todella huolella, ettei tarvitsisi erota koskaan.
Meillä 16,5-vuotias sanoi hyvin painokkaasti ettei halua viikko-viikko systeemiin vaan haluaa asua minun luonani. Tapaa isäänsä kyllä kun samassa kaupungissa, mutta ei halua kulkea edes takaisin asumassa vuoroin siellä vuoroin täällä. Vielä ei ole asiat asettuneet varmasti lopullisiin uomiinsa, sillä exä asuu vielä vanhassa talossamme joka tullaan jossain vaiheessa myymään. Eli ei ole vielä tietoa, mihin hän lopullisesti asettuu ja millaiseen asuntoon ylipäänsä. Eikä ole ollut kamalan aktiivisena ainakaan vielä vaatimassa tapaamisia, kuljettaa lasta treeneihin kyllä ja tapaavat muutekin viikottain, mutta ei pitkiä aikoja kerrallaan. Voi olla, että tilanne muuttuu, kunhan asetumme kunnolla erillemme.
Vierailija kirjoitti:
En halua kettuilla nyt kenellekään. Olen nähnyt paljon eroperheitä ja aina se tekee lapsille jotain huonoa. Siksi valitsin kumppanin todella huolella, ettei tarvitsisi erota koskaan.
Onneksi olkoon, otathan samalla kuitenkin huomioon että elämä yllättää välillä ja ihminen tekee myös virheitä. Jos sinä et tee niin me muut ei olla yhtä täydellisiå
Outoa, että te kaikki muka saatte teinin toimimaan aikuisten tahdon mukaan? Mistä tällaisia teinejä tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat päättävät, mutta tietenkin lasten mielipidettä kuullaan ja asioista jutellaan. En antaisi teini-ikäisille vastuuta päättää yksin tällaisesta. Nuori näkee vain tämän hetken ja saattaa myös toimia fiiliksellä, jos vaikka äiti on tiukka ja ärsyttävä ja isä lepsumpi, niin "yllättäen" nuori haluaa muuttaa isälleen :)
Eihän tuossa tilanteessa voi käytännössä mitenkään estää.
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että te kaikki muka saatte teinin toimimaan aikuisten tahdon mukaan? Mistä tällaisia teinejä tulee?
Sellaisista perheistä, joilla on keskusteluyhteys kunnossa sen nuoren kanssa. Ei teini-ikä ole mikään peikko, joka auttamatta ahmii lapsiuhreja.
Meille miehen lapset saa tulla milloin haluavat. Lasten äiti haluaa tietyt päivät jotta saa itse vapaata lapsistaan, ja ne onkin kalenteriin merkittynä. Jos teinit tulevat muulloin kuin kalenteriin merkittyinä päivänä, niin yöksi mennään silloin äidin luokse, ellei sitten jostain syystä toisin sovita. On tärkeää että lapset kokevat olevansa tervetulleita molempien vanhempien luokse. Sen takia joudutaan rajaamaan noita yökyläilyjä, koska elarit menevät äidille, ja teinit syövät PALJON. Lisäksi bensakustannukset. Kuitenkin lapsille on meilläkin omat huoneet, mutta rahaa ei tule niiden ylläpitoon, vaan ne joudutaan maksaa itse, toisin kuin äidin luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että te kaikki muka saatte teinin toimimaan aikuisten tahdon mukaan? Mistä tällaisia teinejä tulee?
Sellaisista perheistä, joilla on keskusteluyhteys kunnossa sen nuoren kanssa. Ei teini-ikä ole mikään peikko, joka auttamatta ahmii lapsiuhreja.
Minä kyllä teininä tein ihan mitä itse halusin - ja keskusteluyhteys oli vanhempiini auki. Omat lapseni, kun täyttivät 15-16, myös tekivät kaiken juuri ihan niin kuin halusivat. En koe, että minulla oli mitään päätösvaltaa mihinkään - ja todellakin meidän keskusteluyhteys oli kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että te kaikki muka saatte teinin toimimaan aikuisten tahdon mukaan? Mistä tällaisia teinejä tulee?
Sellaisista perheistä, joilla on keskusteluyhteys kunnossa sen nuoren kanssa. Ei teini-ikä ole mikään peikko, joka auttamatta ahmii lapsiuhreja.
Minä kyllä teininä tein ihan mitä itse halusin - ja keskusteluyhteys oli vanhempiini auki. Omat lapseni, kun täyttivät 15-16, myös tekivät kaiken juuri ihan niin kuin halusivat. En koe, että minulla oli mitään päätösvaltaa mihinkään - ja todellakin meidän keskusteluyhteys oli kunnossa.
Autoritäärisyys: Tutun 18 v haluaisi lopettaa vuoroviikkoilun, mutta ei uskalla sanoa äidilleen.
Vierailija kirjoitti:
En halua kettuilla nyt kenellekään. Olen nähnyt paljon eroperheitä ja aina se tekee lapsille jotain huonoa. Siksi valitsin kumppanin todella huolella, ettei tarvitsisi erota koskaan.
Ikinä ei pidä sanoa ei koskaan. Et voi toisesta ihmisestä tietää, vaikka huolella valittu kumppanisi haluaakin erota sinusta. Siinä kohtaa sinun haluilla ei ole merkitystä.
Me sovittiin yhdessä teinin ja toisen vanhemman kanssa. Lapsen mielipide painoi kaikkein eniten, mutta siis haluttiin silti että on edelleen olemassa vakiintunut käytäntö mistä kaikki ovat tietoisia ja pitävät kiinni. Teinin ehdotuksesta siirryttiin vuoroviikoista siihen, että hän asuu vakituisemmin minun kanssa, mutta on kerran kuussa isän luona kymmenen päivän jakson yhteen menoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että te kaikki muka saatte teinin toimimaan aikuisten tahdon mukaan? Mistä tällaisia teinejä tulee?
Sellaisista perheistä, joilla on keskusteluyhteys kunnossa sen nuoren kanssa. Ei teini-ikä ole mikään peikko, joka auttamatta ahmii lapsiuhreja.
Keskusteluyhteys ei mitenkään poissulje sitä etteikö teinillä voisi olla myös oma tahto, tai etteivät vanhemmat olisi lapsia kiusaavia tyranneja jotka käskyttävät omista vallanhalun tarpeistaan käsin.
Me olemme sopineet aikuisten kesken ja sopimuksesta pääsääntöisesti pidetään kiinni, mutta tässä on joustonvaraa ja lapsilla on kyllä aika paljonkin sanavaltaa. Olemme ihan hyvissä väleissä exän kanssa, joten sopimiset ja niiden muutokset eivät sinällään ole ongelma. Tässä on sikäli aikuislähtöinen ajatus taustalla, että emme halua olla toisillemme selitysvelvollisia omista elämistämme, ja siksi jos joskus muutos ei sovi, se vaan kuitataan että ei käy, ja siihen on lastenkin ainakin sillä hetkellä tyydyttävä. Toki näistä ainakin itse tarpeen mukaan juttelen lasten kanssa erikseenkin, ja varmaan isäkin toimii niin, mutta lapset ovat saaneet tottua siihen, että kovin äkkinäinen muutos ei aina sovi, eikä se silti ole mikään hylkäämisen merkki. En nyt äkkiseltään muista mitä tällaiset kerrat olisivat olleet, ei mitään dramaattisia kuitenkaan, mutta joskus voi olla vaikka joku sovittu meno, jota ei sille exälle halua aukoa sen tarkemmin, ja joskus vaan on helpointa jos kaikki lapset siirtyvät sujuvasti samaan aikaan. Ja esikoista, joka nyt on jo täysi-ikäinen ja omassa kodissaan, jouduimme pahimpaan murrosiän vaiheeseen rajoittamaan monessa muussakin asiassa, ja hän olisi mielellään vaihdellut isältä äidille ihan tuuliviirinä. Meillä vaihto kuitenkin vaatii aina pientä säätöä, koska vaikkei välimatka ole pitkä, esimerkiksi julkisilla siirtyminen ei ole mahdollista. Pyritään siis sellaiseen systeemiin, että lapsilla on ihan oikeasti kaksi kotia, mutta samalla yritetään tiedostaa ja kunnioittaa sitä, että niissä kahdessa kodissa on eri elämät ja erilaisia menoja. Vaikka joku nyt varmaan tästä saakin kuvan, että aikuiset jyräävät teinit täysin, se ei tietenkään pidä paikkaansa. Heitä kuullaan tietysti myös, eli heidän ei ole aina pakko olla samassa osoitteessa tai yhtä kauan kummankin vanhemman luona. Tämä asia ei varmaan poikkea heidän elämässä monesta muustakaan, eli päätöksiä ja valintoja saavat tehdä jatkuvasti enemmän itsenäisesti, mutta yhä edelleen vanhemmilla on sanavaltaa siihen lopulliseen ratkaisuun.