Eroperheet: oletteko antaneet teinien päättää täysin vapaasti, kumman vanhemmat luona asuu?

Minun mieheni kohdalla teinit saivat päättää. Tytär asuu äidillä ja mies kysyy, milloin haluat tulla. Sopimiset tapahtuvat suoraan isän ja tyttären välillä. Vanhemmat eivät keskustele. Tytär käy epäsäännöllisesti meillä, ei ole mitään sopimuksia.

Minun lasteni kohdalla vuoroviikkoteini päätti (molemmat, mutta yksitellen), ettei halua enää mennä isälleen kuin viikonloppuisin. Isä ei olisi tähän suostunut, ja siksi teinit joutuivat katkaisemaan välit kokonaan isäänsä. Toinen solmi välit aikuisena, Toinen ei silloinkaan.

Tämä oli teinin taholta yksipuolinen sopimus ja päätös. Mutta minähän siitä vihat sain niskoilleni...

Vanhemmat päättävät, mutta tietenkin lasten mielipidettä kuullaan ja asioista jutellaan. En antaisi teini-ikäisille vastuuta päättää yksin tällaisesta. Nuori näkee vain tämän hetken ja saattaa myös toimia fiiliksellä, jos vaikka äiti on tiukka ja ärsyttävä ja isä lepsumpi, niin "yllättäen" nuori haluaa muuttaa isälleen :)

Tällä hetkellä yritetään pitää kiinni vuoroviikoista. Olen kyllä sanonut ex-miehelle, että sydäntä särkee heittää lapsi ulos kotoa. Eli jos positiivinen neuvottelu ei enää ratkaise asiaa, tyttö saa asua täällä, jos niin haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minun lasteni kohdalla vuoroviikkoteini päätti (molemmat, mutta yksitellen), ettei halua enää mennä isälleen kuin viikonloppuisin. Isä ei olisi tähän suostunut, ja siksi teinit joutuivat katkaisemaan välit kokonaan isäänsä. Toinen solmi välit aikuisena, Toinen ei silloinkaan.

Tämä oli teinin taholta yksipuolinen sopimus ja päätös. Mutta minähän siitä vihat sain niskoilleni...

Oliko sinulla joku syy siihen, ettet "pakottanut" teiniä menemään isälleen? Ymmärrän kyllä jos on oikeasti ollut siellä pahoja ongelmia tms mutta myös tosi ikävä tilanne, että välit isään ovat katkenneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lasteni kohdalla vuoroviikkoteini päätti (molemmat, mutta yksitellen), ettei halua enää mennä isälleen kuin viikonloppuisin. Isä ei olisi tähän suostunut, ja siksi teinit joutuivat katkaisemaan välit kokonaan isäänsä. Toinen solmi välit aikuisena, Toinen ei silloinkaan.

Tämä oli teinin taholta yksipuolinen sopimus ja päätös. Mutta minähän siitä vihat sain niskoilleni...

Oliko sinulla joku syy siihen, ettet "pakottanut" teiniä menemään isälleen? Ymmärrän kyllä jos on oikeasti ollut siellä pahoja ongelmia tms mutta myös tosi ikävä tilanne, että välit isään ovat katkenneet.

Toinen lapsi itki monta tuntia, kun puhui isänsä luona asumisesta. En, en todellakaan pakota itkevää lasta.

Ja toisinaan oli niin täynnä vihaa, etten ole koskaan nähnyt ketään niin vihaisena.

Toinen lapsi yksi kertaisesti vain kieltäytyi menemästä. Hän ei mene ja piste. Miten minä kannan itseäni painavamman lapsen paikalle?

Virallisestihan se menee niin, että 13-vuotiasta pitää kuulla, kun asumisratkaisusta päätetään.

Käytännössä tietty niin, että mitä enemmän on ikää yli tuon kolmentoista, sitä enemmän teinillä on ja pitää olla sanavaltaa siinä, missä haluaa asua. Monethan muuttaa 2. asteen opintoja varten ihan itsekseenkin jo asumaan.

Silti mun mielestä pitää olla jonkinlaista säännöllisyyttä ja pysyvyyttä, ettei teini voi täysin fiilispohjaisesti tai ärsyyntymispäissään vaihdella sitä, missä milloinkin on.

Mieheni teinit olivat aluksi meillä joka toinen vkl ja viikolla kävivät milloin halusivat. Välimatka ei ollut kovin pitkä, julkisilla pääsivät pääkaupunkiseudulla. Vuoden päästä vanhempi, tytär, ehdotti äidilleen viikko-viikko-systeemiä (oli silloin 17v). Äiti veti tästä herneen nenään niin syvälle, että pakotti tytön muuttamaan kokonaan meille. Sitten hän kävi äidillään joka toinen vkl. Yleensä sentään niin, että oli veljen kanssa samassa osoitteessa viikonloput.

Vierailija kirjoitti:

Virallisestihan se menee niin, että 13-vuotiasta pitää kuulla, kun asumisratkaisusta päätetään.

Käytännössä tietty niin, että mitä enemmän on ikää yli tuon kolmentoista, sitä enemmän teinillä on ja pitää olla sanavaltaa siinä, missä haluaa asua. Monethan muuttaa 2. asteen opintoja varten ihan itsekseenkin jo asumaan.

Silti mun mielestä pitää olla jonkinlaista säännöllisyyttä ja pysyvyyttä, ettei teini voi täysin fiilispohjaisesti tai ärsyyntymispäissään vaihdella sitä, missä milloinkin on.

Samaa mieltä, ja minusta jopa täysi-ikäisen nuoren kohdalla vanhemmilla on enemmän sananvaltaa niin kauan kuin nuori asuu kotona. Silloinhan toki saa muuttaa omilleenkin jos tuntuu ettei vanhempien kanssa löydy yhteistä säveltä.

Se kai on aika tavallista, että isompana teininä ei oikeasti enää halua mennä viikko-viikko systeemillä vaan haluaa rauhoittua olemaan siihen paikkaan, missä on vakiitunut kaveri-, seurustelu- ja harrastuskuviot. Ja lukiolaisilla varsinkin on kouluhommaakin sen verran paljon, että moni haluaa rauhoittaa vapaa-aikansa ja kokeisiin lukemisen jatkuvalta siirtyilemiseltä.

Minun vanhempani erosivat ollessani 3v. Olin vuoroviikoin molempien luona, mutta sitten vaihdettiin että olin aina kaksi viikkoa kerrallaan, koska itse koin että viikon välein vaihto oli raskasta koulukirjoineen päivineen. Taisin olla tuolloin 14 tai 15-vuotias kun vaihdettiin kahteen viikkoon. 

Ja olikohan 17 tai 18-vuotiaana en jaksanut enää vuoroviikkoja vaan taisin jäädä äidin luo asumaan koska hän asui suuressa omakotitalossa jossa sai paljon omaa rauhaa. Sitten muutinkin pois kotoa. 

Vierailija kirjoitti:

Se kai on aika tavallista, että isompana teininä ei oikeasti enää halua mennä viikko-viikko systeemillä vaan haluaa rauhoittua olemaan siihen paikkaan, missä on vakiitunut kaveri-, seurustelu- ja harrastuskuviot. Ja lukiolaisilla varsinkin on kouluhommaakin sen verran paljon, että moni haluaa rauhoittaa vapaa-aikansa ja kokeisiin lukemisen jatkuvalta siirtyilemiseltä.

Just näin! Osoittaa myös sen, että ei se vuoroviikkoasia oikeasti ole lapsen tai nuorenkaan mielestä kiva asia, niin moni siitä haluaa pois kun saa itse päättää.

Isä saa tavata jokusen kerran vuodessa, jos itse lapsensa kanssa asian sopii, niin se on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kai on aika tavallista, että isompana teininä ei oikeasti enää halua mennä viikko-viikko systeemillä vaan haluaa rauhoittua olemaan siihen paikkaan, missä on vakiitunut kaveri-, seurustelu- ja harrastuskuviot. Ja lukiolaisilla varsinkin on kouluhommaakin sen verran paljon, että moni haluaa rauhoittaa vapaa-aikansa ja kokeisiin lukemisen jatkuvalta siirtyilemiseltä.

Just näin! Osoittaa myös sen, että ei se vuoroviikkoasia oikeasti ole lapsen tai nuorenkaan mielestä kiva asia, niin moni siitä haluaa pois kun saa itse päättää.

Meillä on kolme teiniä, joista 2 on täysin tyytyväisiä vuoroviikkoihin ja yksi ei niin.  Joten on se monen mielestä ihan kivakin asia, vaikka ei kaikkien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virallisestihan se menee niin, että 13-vuotiasta pitää kuulla, kun asumisratkaisusta päätetään.

Käytännössä tietty niin, että mitä enemmän on ikää yli tuon kolmentoista, sitä enemmän teinillä on ja pitää olla sanavaltaa siinä, missä haluaa asua. Monethan muuttaa 2. asteen opintoja varten ihan itsekseenkin jo asumaan.

Silti mun mielestä pitää olla jonkinlaista säännöllisyyttä ja pysyvyyttä, ettei teini voi täysin fiilispohjaisesti tai ärsyyntymispäissään vaihdella sitä, missä milloinkin on.

Samaa mieltä, ja minusta jopa täysi-ikäisen nuoren kohdalla vanhemmilla on enemmän sananvaltaa niin kauan kuin nuori asuu kotona. Silloinhan toki saa muuttaa omilleenkin jos tuntuu ettei vanhempien kanssa löydy yhteistä säveltä.

Kyllähän se vanhemmankin arkielämän ratkaisuihin ja suunnitelmiin vaikuttaa, kuinka paljon oma nuori vanhemman luona asuu. Siksi nämä kuviot pitää sopia yhdessä eikä niitä voi jatkuvasti veivata eri suuntiin. Toki nuori silti voi olla ja monesti onkin tervetullut kummankin vanhemman luo koska vain.

Täysi-ikäisen kohdalla vanhempien päätösvalta oikeastaan kasvaa, kun velvollisuudet elättää ja asuttaa lasta ovat päättyneet. Eli täysi-ikäisen lapsen kohdalla kaikki on 100% neuvoteltavissa ja sovittavissa eikä ketään osapuolta voi velvoittaa yhtään mihinkään. Ei vuoroviikkoihin, ei joka toiseen viikonloppuun, ei mihinkään.

Saivat päättää. Jäivät entiseen kotiin isälleen, kun muutin pois. Sieltä yksitellen muuttivat luokseni vuoden sisällä kaikki kolme teiniä.

Tosi harvoin kuulee puhuttavan siitä näkökulmasta, että mikä eri asumis- ja perhemuotojen vaikutus on lapsen ja vanhemman suhteelle. Esim. onko lapsen etu viettää moninkertaisesti enemmän aikaa äiti/isäpuolen kanssa kuin oman, muualla asuvan vanhemman? Siis tietenkin äiti/isäpuoli voi olla ihan tolkun tyyppi ja mukava ihminen, mutta ainakin mua tää kuvio mietityttää. Lähtökohtaisesti lapsella pitäisi kuitenkin olla oikeus molempien vanhempiensa hoivaan eron jälkeenkin. Tämän(kin) takia kannatan pitkälti vuoroasumista, jos vain vanhemmat ovat molemmat vastuullisia.

Saavat päättää menemisistään itse koska asutaan lähekkäin. Lukiolainen voisi muutenkin jo muuttaa omilleen jos haluaisi, joten en katso, että häntä voi pakottaa mihinkään "tapaamisiin" isänsä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä yritetään pitää kiinni vuoroviikoista. Olen kyllä sanonut ex-miehelle, että sydäntä särkee heittää lapsi ulos kotoa. Eli jos positiivinen neuvottelu ei enää ratkaise asiaa, tyttö saa asua täällä, jos niin haluaa. 

Lisähuomautuksena, että molemmat kodit ovat samassa naapurustossa, yhtä lähellä koulua ja kavereita. 

Ex:n luona on nyksä, teinin mielestä ihan mukava, mutta varmasti se jollain tasolla häiritsee. 

Tullaan onneksi hyvin toimeen ex:n kanssa ja yritetään joustavasti sopia asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se vanhemmankin arkielämän ratkaisuihin ja suunnitelmiin vaikuttaa, kuinka paljon oma nuori vanhemman luona asuu. Siksi nämä kuviot pitää sopia yhdessä eikä niitä voi jatkuvasti veivata eri suuntiin. 

Jep, kyseessä ei ole VAIN nuoren intressi, vaan koko perheen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä yritetään pitää kiinni vuoroviikoista. Olen kyllä sanonut ex-miehelle, että sydäntä särkee heittää lapsi ulos kotoa. Eli jos positiivinen neuvottelu ei enää ratkaise asiaa, tyttö saa asua täällä, jos niin haluaa. 

Lisähuomautuksena, että molemmat kodit ovat samassa naapurustossa, yhtä lähellä koulua ja kavereita. 

Ex:n luona on nyksä, teinin mielestä ihan mukava, mutta varmasti se jollain tasolla häiritsee. 

Tullaan onneksi hyvin toimeen ex:n kanssa ja yritetään joustavasti sopia asioita. 

Meillä sama kuvio, on hyvät välit teinin isään ja toivon niin heidän molempien takia, että viikkosysteemi toimisi nuorenkin mielestä paremmin. Koulut, harrastukset, kaverit kaikki sujuvat hyvin molemmista kodeista. Koen että vastustus on nuoren puolelta enemmänkin periaatteellinen eikä nuori katso nenäänsä pidemmälle