Lue keskustelun säännöt.
Olen alisuoriutuja. Miten päästä tästä eroon?
29.03.2021 |
Olin koululahjakas. En tehnyt koulun eteen koskaan mitään, en edes lukenut ylioppilaskirjoituksiin. Sain M:n paperit tekemättä yhtään mitään. Lukemalla olisin tietenkin saanut paremmat arvosanat, muttei huvittanut, kun tiesin pärjääväni ihan ok muutenkin.
Koulun jälkeen olen suorittanut kaksi korkeakoulututkintoa (AMK ja maisteri). Muuten loistavin arvosanoin, muta kummankin lopputyö toiseksi alimmalla arvosanalla. En jaksanut panostaa pätkääkään, koska tiesin, ettei kukaan tulisi koskaan niiden arvosanojen perään kyselemään.
Työelämässä teen jatkuvasti kaiken ihan ok. Ei ole kunnianhimoa panostaa enempää.
Minua tämä harmittaa, koska koen jääväni jostain pois. Potentiaalia olisi enempään, mutta motivaatio puuttuu. Alisuoriudun elämästä. Jos edes yrittäisin, voisin saavuttaa jotain. Mutta joku estää. En tiedä, pelkäänkö sitä, että epäonnistun ja siksi teen vain pakollisen.
Muita? Miten tästä pääsee eroon?
Kommentit (17)
Luinkin hieman huonosti, eli oletkin työelämässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkäällä ihmisellä ei ole mitään velvollisuutta menestyä työelämässä. Alisuoriutujalla voi olla ihan mukava elämä ja se on minun mielestäni tärkeintä.
En ymmärrä miksi haluaisit suoriutua paremmin. Olet työelämässä eli ilmeisesti selviydyt velvollisuudestasi elättää itsesi.
Onko kyse itsetunnosta, kaipaatko hyväksyntää?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi haluaisit suoriutua paremmin. Olet työelämässä eli ilmeisesti selviydyt velvollisuudestasi elättää itsesi.
Onko kyse itsetunnosta, kaipaatko hyväksyntää?
Ehkä häpeän sitä, etten käytä koko potentiaaliani. Voisin olla enemmän hyödyksi yhteiskunnalle. Saisin enemmän aikaan.
Voi olla, että pelkään epäonnistumista niin paljon, etten viitsi edes yrittää. Yrittämättäkin pääsee moneen paikkaan ja pärjää ihan ok.
Minulla on vakituinen työ, josta maksetaan suomalaisen keskipalkan verran. Eli ihan ok. Mutta miksen tavoittelisi enempää? Toisaalta, mitä siltä saavuttaisin? Voisin ostaa kalliimman auton? Matkustaa bisnesluokassa turistiluokan sijaan? Olisivatko ne syitä panostaa menestymiseen?
Ehkä kaipaan myös hyväksyntää ja kunnioitusta. Monet entisistä luokkakavereistani on arvostetuissa viroissa, toimitusjohtajia, erikoislääkäreitä jne. Olen elänyt hirveän kilpailuhenkisessä ympäristössä ja se voi vaikuttaa myös asiaan.
ap
ADHD? Itsellä myös AMK ja maisterinpaperit, ADHD todettu nyt aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ei ole alisuorittumista oot käynyt koulut hyvin ja hoidat työsi niin kuin pitää. Työstä ei todellakaan kannata ottaa sellaista stressiä että tekee omat ja kolmen kaverin työt ja valvoo yönsä pohtien mitä vielä voisi tehdä paremmin..
Ekaksikai pitää selvittää, mistä alisuoriutuminen johtuu, ja kun löytää juurisyyn, niin sitten lähteä sitä parantamaan.
Minä keksi syyksi joko motivaation puutteen, epäinnistumisen pelot tai puhtaan laiskuuden.
Motivaatio puuttuu, kun ei ole asettanut itselleen tavoitetta eikä ole unelmia. Siihen auttaisi itsetuntemuksen lisääminen.
Pelkoihin auttaa itsetuntemuksen lisääminen.
Laiskuus, no, sehän on lahja: taito yksinkertaistaa asiat. Johtaja-ainesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni, joka tekee kovalla tsempillä ja suorittaa ja haluaa edetä, ei silti etene kuin tiettyyn pisteeseen. Työelämähän on tavallaan pyramidi, ylemmillä tasoilla on vähemmän paikkoja kuin alemmilla. Eli kaikki pätevät, sopivat ja halukkaatkaan ei etene, ei ole pelkästä omasta tsempistä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
ADHD? Itsellä myös AMK ja maisterinpaperit, ADHD todettu nyt aikuisena.
Tää on naurettava suuntaus antaa diagnoosi kun siihen ei ole tarvetta... Toiset ei pääse edes peruskoulua läpi, koska heillä on oikeasti adhd.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, lakkaa vertaamasta itseäsi muihin ja yritä tunnistaa omat tavoitteesi.
No, minä olen yrittänyt aina vähän enemmänkin kuin mihin edes kyvyt välttämättä olisivat riittäneet, jopa vähän pakonomaisesti. Itsellä tavoitteet eivät liity mihinkään bisnesluokan lentoihin, niitä kyllä on työn puolesta tullut enemmän kuin toivoisi, vaan siihen, että saan kustannettua itselleni ja lapsilleni hyvän elämän. Esim nyt kun he ovat lentämässä pesästä, pystyn heitä auttamaan rahallisesti ja on tilille kertynyt rahaa eri hankintoja varten. Ja esim eron jälkeen minulla oli taloudellinen itsenäisyys.
Minäkin olen alisuoriutuja. Minulta vaan loppuu motivaatio ja jätän siksi tekemättä tai teen sinnepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman asian kanssa olen kipuillut ja pitkällisten pähkäilyjen jälkeen päätellyt syyksi aivokemian. Välittäjäaineita on liikaa tai liian paljon, tai jokin välittäjäaineiden säätelymekanismi antaa motivaatiolle tärkeiden dopamiinitasojen lerpahtaa alas. Dopamiinia buustaavilla lisäravinteilla saa motivaation salamana korkealle, mutta vain päiväksi pariksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei ole alisuorittumista oot käynyt koulut hyvin ja hoidat työsi niin kuin pitää. Työstä ei todellakaan kannata ottaa sellaista stressiä että tekee omat ja kolmen kaverin työt ja valvoo yönsä pohtien mitä vielä voisi tehdä paremmin..
Komppaan tätä, monesti kaikki odotukset ovat ulkopuolelta tulevia, liittyvät rahaan, statukseen ehkä valtaankin. Nykyihmisen työt ovat kuitenkin aina jossain määrin keinotekoista ja siksi todellista paloa sekä intohimoa ei aina työhön löydy. Väitän, että ihmiset olivat onnellisempia metsästäjäkeräilijöinä, kuin nyt modernina aikana. Tuolloin kaikki työ oli tärkeää, koska se aina liittyi omaan ja lauman selviytymiseen.
Jos tulet toimeen taloudellisesti ja työ on muuten ok, niin tilanne on aika hyvä. Esimerkiksi esimiestyössä olet korporaation ja alaisten välissä oleva puskuri, jonka on kuitenkin ajettava yrityksen etua. Tämä voi olla aika paljon stressaavampaa. Voit esimerkiksi aloittaa jonkun uuden harrastuksen, jossa haluat kehittyä ja pistää siihen kaikki resurssit ja katsoa mihin se vie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SUomesssa se on varmaan rahan puute ja se että jos mietitään että miten kallista voikaaan olla maailmalla jokin markkinointi miljoonia ja joku yksi kuuuluisa ihminen kun postaa tyyliin yhden instakuvan niiin saa maailmanlaajuista huomiota heiti. SUomelta tämä puuttuuu.
Vierailija kirjoitti:
SUomesssa se on varmaan rahan puute ja se että jos mietitään että miten kallista voikaaan olla maailmalla jokin markkinointi miljoonia ja joku yksi kuuuluisa ihminen kun postaa tyyliin yhden instakuvan niiin saa maailmanlaajuista huomiota heiti. SUomelta tämä puuttuuu.
Puuuttuu verkostoituminen ja yleisö.
Minäkin alisuoriudun palkkatyössäni, joka on alle koulutukseni, rutiinityötä.
Harrastukseni ovat niin vaativia, että niistä en meinaa suoriutua, vaikka yritän kaikkeni. Sieltä haen mielenkiinnon elämääni.
Itsellä hieman sama, mutta jätän asiat viimetinkaan ja spurttaan lopussa saaden ihan kelvollisia tuloksia. Olen yrittänyt analysoida käytöstäni ja ehkä pohjimmiltaan pelkään juuri epäonnistumista. Jos teen töitä koko matkan hullunlailla ja tulos ei olisikaan toivottu tai eroa "spurtti" tekemisestä. Voi olla, kun olet päässyt luovimaan helpolla ja kuitenkin ihan ok:sti menestynyt, niin alitajuisesti ehkä pelkäät sitä epäonnistumista vs. ponnistelut. En tiedä oletko työelämässä, mutta teetkö opiskelun lisäksi muut asiat samaa kaavaa noudattaen? Toisaalta ei ylisuorittaminenkaan ole mitään onnellista, lähipiiristä löytyy muutamia ja stressaavat kaikkea edessä olevaa aivan sairaasti ja lähes turhaan. Balanssi pitäisi löytyä ja tärkeisiin asioihin panostaa riittävästi ja ajoissa. :)