Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun puolisosi ja toinen perheenjäsenesi pettää luottamuksesi
28.03.2021 |
Miten selvitä tilanteesta missä oma puolisosi ja perheenjäsenesi, eli kaksi ihmistä kehen olet luottanut, pettävät luottamuksesi pahimmalla tavalla? Oletko kokenut vastaavaa ja miten olet asiaa käsitellyt? Yksin ja yhdessä?
Kommentit (37)
Kumppani vaihtoon. Perheenjäseneen etäisyyttä, tai jos oikein vakavaa niin pois elämästä eli erilleen. Tilanne ratkaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten sellaiset ihmiset voivat elää itsensä kanssa joilla moraali puuttuu, tai omat hetkellisetkin edut menee sen ohi.
Niinpä, vaihtoehtona tuollaisen jälkeen on oppia elämään tekojensa ja itsensä kanssa tai päättää päivänsä. Harkitsin jälkimmäistä omien huonojen tekojen jälkeen mutta ei ollut kanttia. Yritän opetella ensimmäistä.
Harva varmaan kantaa pettämisiään tai pahempia asioita mitenkään ylpeänä.
Ap:lle en osaa sanoa muuta kuin että oman itsensä takia kannattaa jossain vaiheessa työskennellä sen eteen että pystyy jättämään katkeruuden taakse. Se syö omaa sielua.
Päiviensä päättäminen ei ole ratkaisu, oikeasti. Se satuttaa, rikkoo todella pahasti niin monet ihmiset. Se on vahvuutta, että et ole sitä tehnyt. Et ehkä just nyt osaa sen kanssa elää vielä, mutta teet töitä. Kiitos sanoistasi, katkera en halua olla. En halua tuhlata elämääni sellaiseen.
AP
Mies lähölle, luottamus on mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lievin ratkaisu; puolison kanssa asioiden selvitys ja se toinen osapuoli ulos elämästä. Puolison kanssa pitkä tie asiaa työstäen, mahdollinen parisuhdeterapia.
Toinen ääripää: molemmat ulos elämästä.
Oletan, että rajoja rikottiin selkeästi ilman tulkinnanvaraa.
Entäpä vaihtoehto, että kaikki voisivat jatkaa jotenkin yhteiseloa keskustelemalla... tai jotain muuta kautta. Voiko aika parantaa?
Pantu ei olla. Tarpeeksi kuitenkin että satuttaa.
AP
Luulen että aika ja keskustelu voivat korjata paljon, jos kaikki osapuolet pystyvät tekemään osansa ja purkamaan asiaa tarpeeksi, että välit pysyvät.
Tällä palstalla neuvotaan usein herkästi ns. jättämään se sika, koska yksioikoista ajattelua on paljon. Jos mielestäsi näissä ihmisissä on edelleen ne samat hyvät puolet mitä olet nähnyt aiemminkin ja miksi olet halunnut heidät elämääsi, niin kyllä inhimillisistä virheistä voi päästä yli - ilmeisesti siis tässä oli kyse sellaisesta, eikä siitä että joku jätetään toisen takia. Kuuntele lähinnä omaa sydäntäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten sellaiset ihmiset voivat elää itsensä kanssa joilla moraali puuttuu, tai omat hetkellisetkin edut menee sen ohi.
Niinpä, vaihtoehtona tuollaisen jälkeen on oppia elämään tekojensa ja itsensä kanssa tai päättää päivänsä. Harkitsin jälkimmäistä omien huonojen tekojen jälkeen mutta ei ollut kanttia. Yritän opetella ensimmäistä.
Harva varmaan kantaa pettämisiään tai pahempia asioita mitenkään ylpeänä.
Ap:lle en osaa sanoa muuta kuin että oman itsensä takia kannattaa jossain vaiheessa työskennellä sen eteen että pystyy jättämään katkeruuden taakse. Se syö omaa sielua.
Päiviensä päättäminen ei ole ratkaisu, oikeasti. Se satuttaa, rikkoo todella pahasti niin monet ihmiset. Se on vahvuutta, että et ole sitä tehnyt. Et ehkä just nyt osaa sen kanssa elää vielä, mutta teet töitä. Kiitos sanoistasi, katkera en halua olla. En halua tuhlata elämääni sellaiseen.
AP
Kiitos myös sinulle noista sanoista, arvostan niitä tässä tilanteessa kun oma identiteetti rakentuu paljolti syyllisyydestä ja virheellisyydestä. Paljon voimia tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lievin ratkaisu; puolison kanssa asioiden selvitys ja se toinen osapuoli ulos elämästä. Puolison kanssa pitkä tie asiaa työstäen, mahdollinen parisuhdeterapia.
Toinen ääripää: molemmat ulos elämästä.
Oletan, että rajoja rikottiin selkeästi ilman tulkinnanvaraa.
Entäpä vaihtoehto, että kaikki voisivat jatkaa jotenkin yhteiseloa keskustelemalla... tai jotain muuta kautta. Voiko aika parantaa?
Pantu ei olla. Tarpeeksi kuitenkin että satuttaa.
AP
Luulen että aika ja keskustelu voivat korjata paljon, jos kaikki osapuolet pystyvät tekemään osansa ja purkamaan asiaa tarpeeksi, että välit pysyvät.
Tällä palstalla neuvotaan usein herkästi ns. jättämään se sika, koska yksioikoista ajattelua on paljon. Jos mielestäsi näissä ihmisissä on edelleen ne samat hyvät puolet mitä olet nähnyt aiemminkin ja miksi olet halunnut heidät elämääsi, niin kyllä inhimillisistä virheistä voi päästä yli - ilmeisesti siis tässä oli kyse sellaisesta, eikä siitä että joku jätetään toisen takia. Kuuntele lähinnä omaa sydäntäsi.
Kiitos tästä näkökulmasta. Olemme jutelleet yhdessä ja erikseen. Tottakai rakastan molempia edelleen, mutta en voi sitä luvata, etteikö se rakkaus kuolisi jossain vaiheessa. Toivoisin että ei.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten sellaiset ihmiset voivat elää itsensä kanssa joilla moraali puuttuu, tai omat hetkellisetkin edut menee sen ohi.
Niinpä, vaihtoehtona tuollaisen jälkeen on oppia elämään tekojensa ja itsensä kanssa tai päättää päivänsä. Harkitsin jälkimmäistä omien huonojen tekojen jälkeen mutta ei ollut kanttia. Yritän opetella ensimmäistä.
Harva varmaan kantaa pettämisiään tai pahempia asioita mitenkään ylpeänä.
Ap:lle en osaa sanoa muuta kuin että oman itsensä takia kannattaa jossain vaiheessa työskennellä sen eteen että pystyy jättämään katkeruuden taakse. Se syö omaa sielua.
Päiviensä päättäminen ei ole ratkaisu, oikeasti. Se satuttaa, rikkoo todella pahasti niin monet ihmiset. Se on vahvuutta, että et ole sitä tehnyt. Et ehkä just nyt osaa sen kanssa elää vielä, mutta teet töitä. Kiitos sanoistasi, katkera en halua olla. En halua tuhlata elämääni sellaiseen.
AP
Kiitos myös sinulle noista sanoista, arvostan niitä tässä tilanteessa kun oma identiteetti rakentuu paljolti syyllisyydestä ja virheellisyydestä. Paljon voimia tilanteeseen.
Kiitos, harmi kun tästä ei voi enempää jutella ns privana, koska luulisin että saisin myös erilaisia näkökulmia. Mutta voimia myös sinulle.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lievin ratkaisu; puolison kanssa asioiden selvitys ja se toinen osapuoli ulos elämästä. Puolison kanssa pitkä tie asiaa työstäen, mahdollinen parisuhdeterapia.
Toinen ääripää: molemmat ulos elämästä.
Oletan, että rajoja rikottiin selkeästi ilman tulkinnanvaraa.
Entäpä vaihtoehto, että kaikki voisivat jatkaa jotenkin yhteiseloa keskustelemalla... tai jotain muuta kautta. Voiko aika parantaa?
Pantu ei olla. Tarpeeksi kuitenkin että satuttaa.
AP
Luulen että aika ja keskustelu voivat korjata paljon, jos kaikki osapuolet pystyvät tekemään osansa ja purkamaan asiaa tarpeeksi, että välit pysyvät.
Tällä palstalla neuvotaan usein herkästi ns. jättämään se sika, koska yksioikoista ajattelua on paljon. Jos mielestäsi näissä ihmisissä on edelleen ne samat hyvät puolet mitä olet nähnyt aiemminkin ja miksi olet halunnut heidät elämääsi, niin kyllä inhimillisistä virheistä voi päästä yli - ilmeisesti siis tässä oli kyse sellaisesta, eikä siitä että joku jätetään toisen takia. Kuuntele lähinnä omaa sydäntäsi.
Kiitos tästä näkökulmasta. Olemme jutelleet yhdessä ja erikseen. Tottakai rakastan molempia edelleen, mutta en voi sitä luvata, etteikö se rakkaus kuolisi jossain vaiheessa. Toivoisin että ei.
AP
Mutta voitko luottaa heihin jatkossa? Kun ovat kahdestaan, ilman sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lievin ratkaisu; puolison kanssa asioiden selvitys ja se toinen osapuoli ulos elämästä. Puolison kanssa pitkä tie asiaa työstäen, mahdollinen parisuhdeterapia.
Toinen ääripää: molemmat ulos elämästä.
Oletan, että rajoja rikottiin selkeästi ilman tulkinnanvaraa.
Entäpä vaihtoehto, että kaikki voisivat jatkaa jotenkin yhteiseloa keskustelemalla... tai jotain muuta kautta. Voiko aika parantaa?
Pantu ei olla. Tarpeeksi kuitenkin että satuttaa.
AP
Luulen että aika ja keskustelu voivat korjata paljon, jos kaikki osapuolet pystyvät tekemään osansa ja purkamaan asiaa tarpeeksi, että välit pysyvät.
Tällä palstalla neuvotaan usein herkästi ns. jättämään se sika, koska yksioikoista ajattelua on paljon. Jos mielestäsi näissä ihmisissä on edelleen ne samat hyvät puolet mitä olet nähnyt aiemminkin ja miksi olet halunnut heidät elämääsi, niin kyllä inhimillisistä virheistä voi päästä yli - ilmeisesti siis tässä oli kyse sellaisesta, eikä siitä että joku jätetään toisen takia. Kuuntele lähinnä omaa sydäntäsi.
Kiitos tästä näkökulmasta. Olemme jutelleet yhdessä ja erikseen. Tottakai rakastan molempia edelleen, mutta en voi sitä luvata, etteikö se rakkaus kuolisi jossain vaiheessa. Toivoisin että ei.
AP
Mutta voitko luottaa heihin jatkossa? Kun ovat kahdestaan, ilman sinua?
Eivät ole enää, tietenkään. Tässä akuutissa tilanteessahan se on selvä ainakin. Katsotaan mitä myöhemmin...? Ei ole mitään syytä olla enää kahdestaan. En enää luota kumpaankaan.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten sellaiset ihmiset voivat elää itsensä kanssa joilla moraali puuttuu, tai omat hetkellisetkin edut menee sen ohi.
Niinpä, vaihtoehtona tuollaisen jälkeen on oppia elämään tekojensa ja itsensä kanssa tai päättää päivänsä. Harkitsin jälkimmäistä omien huonojen tekojen jälkeen mutta ei ollut kanttia. Yritän opetella ensimmäistä.
Harva varmaan kantaa pettämisiään tai pahempia asioita mitenkään ylpeänä.
Ap:lle en osaa sanoa muuta kuin että oman itsensä takia kannattaa jossain vaiheessa työskennellä sen eteen että pystyy jättämään katkeruuden taakse. Se syö omaa sielua.
Osaatko itse määritellä, miksi nämä huonot teot tapahtui? Mikä ajoi niihin?
Tosiaan olen itse kokenut vastaavaa kuin ap, ja haluaisin ihan hirveän kovasti ymmärtää.
Koska luottamus on mennyt, on vaikea luottaa enää sanoihin ja sen myötä ymmärtää. Se ymmärtäminen vain olisi avain siihen, ettei katkeroidu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lievin ratkaisu; puolison kanssa asioiden selvitys ja se toinen osapuoli ulos elämästä. Puolison kanssa pitkä tie asiaa työstäen, mahdollinen parisuhdeterapia.
Toinen ääripää: molemmat ulos elämästä.
Oletan, että rajoja rikottiin selkeästi ilman tulkinnanvaraa.
Entäpä vaihtoehto, että kaikki voisivat jatkaa jotenkin yhteiseloa keskustelemalla... tai jotain muuta kautta. Voiko aika parantaa?
Pantu ei olla. Tarpeeksi kuitenkin että satuttaa.
AP
Luulen että aika ja keskustelu voivat korjata paljon, jos kaikki osapuolet pystyvät tekemään osansa ja purkamaan asiaa tarpeeksi, että välit pysyvät.
Tällä palstalla neuvotaan usein herkästi ns. jättämään se sika, koska yksioikoista ajattelua on paljon. Jos mielestäsi näissä ihmisissä on edelleen ne samat hyvät puolet mitä olet nähnyt aiemminkin ja miksi olet halunnut heidät elämääsi, niin kyllä inhimillisistä virheistä voi päästä yli - ilmeisesti siis tässä oli kyse sellaisesta, eikä siitä että joku jätetään toisen takia. Kuuntele lähinnä omaa sydäntäsi.
Kiitos tästä näkökulmasta. Olemme jutelleet yhdessä ja erikseen. Tottakai rakastan molempia edelleen, mutta en voi sitä luvata, etteikö se rakkaus kuolisi jossain vaiheessa. Toivoisin että ei.
AP
Mutta voitko luottaa heihin jatkossa? Kun ovat kahdestaan, ilman sinua?
Eivät ole enää, tietenkään. Tässä akuutissa tilanteessahan se on selvä ainakin. Katsotaan mitä myöhemmin...? Ei ole mitään syytä olla enää kahdestaan. En enää luota kumpaankaan.
AP
Mutta jos jatkatte kaikki yhdessä elämäänne entiseen malliin, niitä hetkiä voi tulla, ennemmin tai myöhemmin.
Mitä sanoivat syyksi, miksi näin tapahtui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lievin ratkaisu; puolison kanssa asioiden selvitys ja se toinen osapuoli ulos elämästä. Puolison kanssa pitkä tie asiaa työstäen, mahdollinen parisuhdeterapia.
Toinen ääripää: molemmat ulos elämästä.
Oletan, että rajoja rikottiin selkeästi ilman tulkinnanvaraa.
Entäpä vaihtoehto, että kaikki voisivat jatkaa jotenkin yhteiseloa keskustelemalla... tai jotain muuta kautta. Voiko aika parantaa?
Pantu ei olla. Tarpeeksi kuitenkin että satuttaa.
AP
Luulen että aika ja keskustelu voivat korjata paljon, jos kaikki osapuolet pystyvät tekemään osansa ja purkamaan asiaa tarpeeksi, että välit pysyvät.
Tällä palstalla neuvotaan usein herkästi ns. jättämään se sika, koska yksioikoista ajattelua on paljon. Jos mielestäsi näissä ihmisissä on edelleen ne samat hyvät puolet mitä olet nähnyt aiemminkin ja miksi olet halunnut heidät elämääsi, niin kyllä inhimillisistä virheistä voi päästä yli - ilmeisesti siis tässä oli kyse sellaisesta, eikä siitä että joku jätetään toisen takia. Kuuntele lähinnä omaa sydäntäsi.
Kiitos tästä näkökulmasta. Olemme jutelleet yhdessä ja erikseen. Tottakai rakastan molempia edelleen, mutta en voi sitä luvata, etteikö se rakkaus kuolisi jossain vaiheessa. Toivoisin että ei.
AP
Mutta voitko luottaa heihin jatkossa? Kun ovat kahdestaan, ilman sinua?
Eivät ole enää, tietenkään. Tässä akuutissa tilanteessahan se on selvä ainakin. Katsotaan mitä myöhemmin...? Ei ole mitään syytä olla enää kahdestaan. En enää luota kumpaankaan.
AP
Mutta jos jatkatte kaikki yhdessä elämäänne entiseen malliin, niitä hetkiä voi tulla, ennemmin tai myöhemmin.
Mitä sanoivat syyksi, miksi näin tapahtui?
Halu tuntea edes jotain ja ettei suhteissa ole kaikki välttämättä hyvin. Tätä pitääkin just käydä läpi.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten sellaiset ihmiset voivat elää itsensä kanssa joilla moraali puuttuu, tai omat hetkellisetkin edut menee sen ohi.
Niinpä, vaihtoehtona tuollaisen jälkeen on oppia elämään tekojensa ja itsensä kanssa tai päättää päivänsä. Harkitsin jälkimmäistä omien huonojen tekojen jälkeen mutta ei ollut kanttia. Yritän opetella ensimmäistä.
Harva varmaan kantaa pettämisiään tai pahempia asioita mitenkään ylpeänä.
Ap:lle en osaa sanoa muuta kuin että oman itsensä takia kannattaa jossain vaiheessa työskennellä sen eteen että pystyy jättämään katkeruuden taakse. Se syö omaa sielua.
Osaatko itse määritellä, miksi nämä huonot teot tapahtui? Mikä ajoi niihin?
Tosiaan olen itse kokenut vastaavaa kuin ap, ja haluaisin ihan hirveän kovasti ymmärtää.
Koska luottamus on mennyt, on vaikea luottaa enää sanoihin ja sen myötä ymmärtää. Se ymmärtäminen vain olisi avain siihen, ettei katkeroidu.
Ihmisillä on tottakai kaikilla omat syynsä ja taustansa. Minulla oli hankala vuosi, liikaa töitä ja muuta mikä ajoi burnoutin partaalle, hukassa oleminen oman elämän kanssa (ikä, ammatillisesti seinä vastassa, saavuttamattomat asiat, huonouden tunne itsestä), pitkäaikainen masennus ja sitten sopivassa kohtaa erittäin vahva ihastuminen. Ongelmat olivat vain minussa, ei suhteessa, en vain osannut pysähtyä katsomaan kokonaisuutta ja sitä mitä olin tekemässä.
En tunne sitä ihmistä joka olin silloin ja tuon kaiken ja eron trauma on myös pyyhkinyt muistia jonkin verran. Raskasta aikaa mutta päivä kerrallaan nyt. Ehkä joku päivä voin olla jotain sen kaltaista kuin onnellinen ja ehkä antaa anteeksi itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten sellaiset ihmiset voivat elää itsensä kanssa joilla moraali puuttuu, tai omat hetkellisetkin edut menee sen ohi.
Niinpä, vaihtoehtona tuollaisen jälkeen on oppia elämään tekojensa ja itsensä kanssa tai päättää päivänsä. Harkitsin jälkimmäistä omien huonojen tekojen jälkeen mutta ei ollut kanttia. Yritän opetella ensimmäistä.
Harva varmaan kantaa pettämisiään tai pahempia asioita mitenkään ylpeänä.
Ap:lle en osaa sanoa muuta kuin että oman itsensä takia kannattaa jossain vaiheessa työskennellä sen eteen että pystyy jättämään katkeruuden taakse. Se syö omaa sielua.
Osaatko itse määritellä, miksi nämä huonot teot tapahtui? Mikä ajoi niihin?
Tosiaan olen itse kokenut vastaavaa kuin ap, ja haluaisin ihan hirveän kovasti ymmärtää.
Koska luottamus on mennyt, on vaikea luottaa enää sanoihin ja sen myötä ymmärtää. Se ymmärtäminen vain olisi avain siihen, ettei katkeroidu.Ihmisillä on tottakai kaikilla omat syynsä ja taustansa. Minulla oli hankala vuosi, liikaa töitä ja muuta mikä ajoi burnoutin partaalle, hukassa oleminen oman elämän kanssa (ikä, ammatillisesti seinä vastassa, saavuttamattomat asiat, huonouden tunne itsestä), pitkäaikainen masennus ja sitten sopivassa kohtaa erittäin vahva ihastuminen. Ongelmat olivat vain minussa, ei suhteessa, en vain osannut pysähtyä katsomaan kokonaisuutta ja sitä mitä olin tekemässä.
En tunne sitä ihmistä joka olin silloin ja tuon kaiken ja eron trauma on myös pyyhkinyt muistia jonkin verran. Raskasta aikaa mutta päivä kerrallaan nyt. Ehkä joku päivä voin olla jotain sen kaltaista kuin onnellinen ja ehkä antaa anteeksi itselleni.
Olen sanonut tämän puolisolleni ja sanon tämän sinulle; et voi loppuelämää syytellä itseäsi, hait jotain tunnetta, mitä et sillä hetkellä saanut, etkä tule myöskään koskaan saamaan jos vain ruoskit itseäsi. Pyri onnellisuuteen, anna anteeksi itsellesi, opi virheistäsi. Minäkin yritän antaa anteeksi puolisolleni, haasteita asian kanssa kyllä on. Ihmisiä tässä vain ollaan.
Ja ap:lle: Oliko selitys todella, että hakivat edes jotain tunnetta? Eli sinua kohtaanko sellaista ei löydy? Haluaako kaikki osapuolet todella jatkaa entiseen malliin? Ja onko se edes tärkeintä? Tai mahdollista? Minä en usko. Ajatuksena jalo, mutta toteutuksena aika mahdoton.
Vierailija kirjoitti:
Lievin ratkaisu; puolison kanssa asioiden selvitys ja se toinen osapuoli ulos elämästä. Puolison kanssa pitkä tie asiaa työstäen, mahdollinen parisuhdeterapia.
Toinen ääripää: molemmat ulos elämästä.
Oletan, että rajoja rikottiin selkeästi ilman tulkinnanvaraa.
Jos se toinen on versukulainen, poistaisin ensin puolison elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lievin ratkaisu; puolison kanssa asioiden selvitys ja se toinen osapuoli ulos elämästä. Puolison kanssa pitkä tie asiaa työstäen, mahdollinen parisuhdeterapia.
Toinen ääripää: molemmat ulos elämästä.
Oletan, että rajoja rikottiin selkeästi ilman tulkinnanvaraa.
Jos se toinen on versukulainen, poistaisin ensin puolison elämästä.
Mitä väliä sillä verisukulaisuudella on. Sitä ei ole itse valittu, puoliso on. Sukulaisten kanssa ei ole mikään pakko olla tekemisissä, tervetuloa nykyisyyteen. Tietysti jos on samalla vaikkapa sisko ja paras ystävä, se muuttaakin tilanteen.
Mutta kyllähän puoliso lähtökohtaisesti on se ydinperhe, se läheisin. Usein siihen liittyy myös lapset.
Alue: Aihe vapaa
Niinpä, vaihtoehtona tuollaisen jälkeen on oppia elämään tekojensa ja itsensä kanssa tai päättää päivänsä. Harkitsin jälkimmäistä omien huonojen tekojen jälkeen mutta ei ollut kanttia. Yritän opetella ensimmäistä.
Harva varmaan kantaa pettämisiään tai pahempia asioita mitenkään ylpeänä.
Ap:lle en osaa sanoa muuta kuin että oman itsensä takia kannattaa jossain vaiheessa työskennellä sen eteen että pystyy jättämään katkeruuden taakse. Se syö omaa sielua.