Tekisi mieli muuttaa takaisin vanhemmille näin 19-vuotiaana
Olen siis kuukauden päästä 19-vuotias. Muutin heti samana päivänä omilleni kun tulin täysi-ikäiseksi, ennen sitä asuin kolme vuotta lastenkodissa. Kyse ei ole laiskuudesta, teen kyllä ruokaa ja siivoan vanhemmilla ollessani, vaan siitä että en pidä yksin asumisesta, ja olisi kiva viettää vanhempien kanssa aikaa nyt kun välit on paremmat. En haluaisi jäädä kuin 1-2 vuodeksi, sitten lähden muualle opiskelemaan. En vain ole saanut lapsuudessa vanhemmilta, isältä varsinkaan huolenpitoa ja lempeyttä mitä nyt täysi-ikäisenä saan. Ja en ole vielä mielestäni henkisesti kypsä olemaan yksin. Tuskin siis muutan, mutta tekisi mieli.
Kommentit (25)
Käyttäjä38574 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule. Jos olisit minun lapseni, olisin onnellinen siitä että haluat muuttaa hetkeksi takaisin. Se on vanhemmillekin konkreettinen tapa auttaa, joka on mahdollinen vaikkei olisi varaa muuten auttaa taloudellisesti. Side lapsiin on ihan omanlaisensa heidän ollessaan nuoria aikuisia. Jos on ollut vaikeaa teini-iässä tuo voisi olla eheyttävää kaikille osapuolille.
En kehtaa jotenkin kysyä asiasta, lisäksi mulla on huonekaluja joita on vaikea saada mahtumaan minnekkään, esim. pyykinpesukone. Mutta olen yksinäinen ja inhoan melkein asuntoani, se on pieni ja kaupungissa, sentään jääkaappi ääntelee jotain. :D Tulee suru puseroon kun edes mietin miten kiva olisi vielä asustaa kotona.
Tuo tunne on normaali osa aikuistumista ja irrottautumista. Kasvukipuja. Se helpottaa kyllä, kun sinnikkäästi jatkaa eteenpäin.
Ehdottaisin, että vietät enemmän aikaa vanhemmillasi vaikka asutkin yksin. Voisit olla vaikka viikonloput aina vanhempien luona, tai joka toisen illan viikolla tms. Näin saisit enemmän seuraa ja läheisyyttä, mutta samalla pystyisit jatkamaan hyvin alkanutta itsenäisyyttäsi.
Myös vanhempasi voisivat tulla säännöllisesti kyläilemään sinun kotiisi. Tuntuisiko se silloin enemmän "oikealta kodilta"?
Miltä tuntuu nyt, kun olet lukenut näitä ulkopuolisten kommentteja. Entä, kun tässä kesän korvilla sattuisit ihastumaan johonkin ihanaan ihmiseen ja haluaisitte rauhassa viettää, aikaa kahdestaan?
Ovatko vanhempasi NYT , raittiita, normileppoisia vanhempia, vai sellaisia, kun olivat silloin neljä vuotta sitten , kun jouduit/ pääsit lastenkotiin.
Kuka teistä on muuttunut noin lyhyessä aikaa niin paljon, että kannattaisi palat samojen seinien sisälle.
Ymmärrän, kyllä minullakin joskus kävi päässä tuollaiset tunteet. Itseäni auttoi etten asunut vanhemmista kovin kaukana vielä opiskeluaikana, joten kävin kotona sunnuntailounaalla ja viettämässä aikaa joka viikko, jos ei ollut menoa. Varsinkin äidin kanssa syveni side silloin, kun oltiin paljon yhteydessä ja aloin myös nähdä hänet eri tavalla kuin lapsena tai teininä. Lisäksi kaipasin kyllä edelleen itsenäisyyttä niin paljon etten olisi muuttanut takaisin kotiin vaikka joskus olisikin tullut ikävä lapsuutta, mutta erilaisen nuoruuden kokeneella voi olla eri fiilikset. Ihan normaalia silti.
Tee selväksi ihan paperille jonka esität vanhemmille, mitä maksat ruuasta ym:sta ja että sinulla on myös mahdollisuus maksaa. Myös sovitte päivät, milloin hoidat koko perheen ruuan laiton ,kaupassa käynnin ja wc ym pesut, pyykit , imuroinnin. Olet jo täysi-ikäinen ,eivätkä isäsi/ äitisi ole luultavasti valmiit tekemään kaikkea tätä.
Pikkuveli tuskin osallistuu ja usein myös isät luistaa noista hommista. Elikkä pahimmillaan äitisi joutuu tekemään kaiken ja siitä ei hyvä heilu. Ehdottomasti tulee käninää ja välit menee lopullisesti.
Siis harkitse kaksi kertaa. Toki ne nyt sanoo ,että tule vain , koska on huono omatunto, kun ovat joutuneet antamaan sinut vasta 4 vuotta sitten lasten kotiin. Onko tapahtunut yht’äkkiä ihme , ja he ovat kyvykkäitä olemaan kanssasi, kun silloin piti panna lastenkotiin? ISOJA KYSYMYKSIÄ, JOIT EI VOI OHITTAA.
Toki sinä ap kaipaat huolenpitoa ja rakkautta , mutta epäilen ,että vanhempien ongelmat ei ole hävinneet.