Tekisi mieli muuttaa takaisin vanhemmille näin 19-vuotiaana
Olen siis kuukauden päästä 19-vuotias. Muutin heti samana päivänä omilleni kun tulin täysi-ikäiseksi, ennen sitä asuin kolme vuotta lastenkodissa. Kyse ei ole laiskuudesta, teen kyllä ruokaa ja siivoan vanhemmilla ollessani, vaan siitä että en pidä yksin asumisesta, ja olisi kiva viettää vanhempien kanssa aikaa nyt kun välit on paremmat. En haluaisi jäädä kuin 1-2 vuodeksi, sitten lähden muualle opiskelemaan. En vain ole saanut lapsuudessa vanhemmilta, isältä varsinkaan huolenpitoa ja lempeyttä mitä nyt täysi-ikäisenä saan. Ja en ole vielä mielestäni henkisesti kypsä olemaan yksin. Tuskin siis muutan, mutta tekisi mieli.
Kommentit (25)
Kuule. Jos olisit minun lapseni, olisin onnellinen siitä että haluat muuttaa hetkeksi takaisin. Se on vanhemmillekin konkreettinen tapa auttaa, joka on mahdollinen vaikkei olisi varaa muuten auttaa taloudellisesti. Side lapsiin on ihan omanlaisensa heidän ollessaan nuoria aikuisia. Jos on ollut vaikeaa teini-iässä tuo voisi olla eheyttävää kaikille osapuolille.
Tässä on riski, että ne välit huononee, jos muuttaisit takaisin kotiin. Entä jos vanhempasi kieltäytyvät? Oli varmasti syynsä, miksi vanhempasi sinut laittoivat lastenkotiin. He eivät jaksaneet. Sun ei tarvitse siivota ja kokata sun vamhempien luona.
Mun lapsi sanoi kanssa noin 19-vuotiaana, mutta perusteli sitä sillä, ettei tarvitsisi kantaa vastuuta mistään, maksaa laskuja, käydä töissä, laittaa ruokaa jne. Kaipasi sitä huoletonta aikaa lapsena (jolloin äiti huolehti kaikesta ja maksoi kaiken), mistä oli ollut teini-iässä hirveä hinku pois.
En muista omasta nuoruudestani mitään tuollaista, vaikka muutin kotoa pois saman ikäisenä.
Olisiko tämä siis nykynuorten trendi? Ei haluta aikuistua, niin sairastutaan teineinä anoreksiaan pikkulapsen painoiseksi, ja kaivataan parikymppisinä takaisin kotiin asumaan, eikä hankita omia lapsia ennen kuin 40-vuotiaina.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voit muuttaa jos se vanhemmille sopii. Moni sun ikäinen asuu vielä kotona.
Vanhemmat toivovat että jäisin tänne nyt etäkoulun ajaksi, sanovat että "turhaan sinne menet möyröttämään". :)
Vierailija kirjoitti:
Tässä on riski, että ne välit huononee, jos muuttaisit takaisin kotiin. Entä jos vanhempasi kieltäytyvät? Oli varmasti syynsä, miksi vanhempasi sinut laittoivat lastenkotiin. He eivät jaksaneet. Sun ei tarvitse siivota ja kokata sun vamhempien luona.
Jos ap muuttaisi takaisin vanhemmilleen, niin tottakai sen pitäisi osallistua siivoukseen ja kokkaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Kuule. Jos olisit minun lapseni, olisin onnellinen siitä että haluat muuttaa hetkeksi takaisin. Se on vanhemmillekin konkreettinen tapa auttaa, joka on mahdollinen vaikkei olisi varaa muuten auttaa taloudellisesti. Side lapsiin on ihan omanlaisensa heidän ollessaan nuoria aikuisia. Jos on ollut vaikeaa teini-iässä tuo voisi olla eheyttävää kaikille osapuolille.
En kehtaa jotenkin kysyä asiasta, lisäksi mulla on huonekaluja joita on vaikea saada mahtumaan minnekkään, esim. pyykinpesukone. Mutta olen yksinäinen ja inhoan melkein asuntoani, se on pieni ja kaupungissa, sentään jääkaappi ääntelee jotain. :D Tulee suru puseroon kun edes mietin miten kiva olisi vielä asustaa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on riski, että ne välit huononee, jos muuttaisit takaisin kotiin. Entä jos vanhempasi kieltäytyvät? Oli varmasti syynsä, miksi vanhempasi sinut laittoivat lastenkotiin. He eivät jaksaneet. Sun ei tarvitse siivota ja kokata sun vamhempien luona.
Ei, kun musta tuntuu, että ne haluaisi mun asuvan kotona, ainakin kaikilla lomilla toivoo, että tulen kotiin. Siivoan ja laitan ruokaa omasta tahdosta, jos oleskelen täällä pitempiä aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi sanoi kanssa noin 19-vuotiaana, mutta perusteli sitä sillä, ettei tarvitsisi kantaa vastuuta mistään, maksaa laskuja, käydä töissä, laittaa ruokaa jne. Kaipasi sitä huoletonta aikaa lapsena (jolloin äiti huolehti kaikesta ja maksoi kaiken), mistä oli ollut teini-iässä hirveä hinku pois.
En muista omasta nuoruudestani mitään tuollaista, vaikka muutin kotoa pois saman ikäisenä.
Olisiko tämä siis nykynuorten trendi? Ei haluta aikuistua, niin sairastutaan teineinä anoreksiaan pikkulapsen painoiseksi, ja kaivataan parikymppisinä takaisin kotiin asumaan, eikä hankita omia lapsia ennen kuin 40-vuotiaina.
Kyllä mä haluan aikuistua, mutta välillä pahaa tekee tuo yksin oleminen kaupungissa. En välttele velvollisuuksia, eikä ne tunnu ylitsepääsemättömiltä.
Muutin 16-vuotiaana opiskeluiden takia muualle ja tuon jälkeen aina silloin tällöin olen palannut asustelemaan porukoilleni muutamiksi kuukausiksi erinäisistä syistä. Joskus ihan sen takia, ettei tarvi olla yksin, joskus töiden perässä ja joskus siksi, että siellä on enemmän työskentelytilaa etätöitä tehdessä. Koko ajan ollut kuitenkin omakin kämppä, jonne on voinut lähteä, kun liika aika vanhempien kanssa on alkanut kiristämään mieltä ja kaipaa sitä, että voi elää omilla eikä vanhempien säännöillä.
N30
Itse asun omassa kämpässä, mutta silti melkein joka päivä menen vanhemmilleni. On vain jotenkin tarvetta seuraan.
Ota huomioon että kotona asuvana alle 20-vuotiaana et saa kelan tukia. Onko suunnitelmasi mennä töihin vai opiskella? Millä aiot elää?
🇺🇦🇮🇱
Tehkää sopimus, että menet vakituisesti asumaan 2-4 viikoksi. Siis todella asut koko sen ajan siellä. Silloin todella näet miten jaksat vanhempiasi ja miten he sinua. Meillä on normaali perhe koti ollut aina. Lapseni muuttivat kotoaan opiskelun takia alle parikymppisenä.
MUTTA, varsinkin toinen heistä, kun tulee kotiin käymään, niin 1-5 pv menee kauniisti, ollaan ns, vieraskoreita, mutta sitten alkaa erimielisyydet ( lapsemme on jo 26v) .
Niin me vanhemmat, kuin lapsemmeki olemme saaneet omassa kodissa huseerata just mielemme mukaan ja kaikilla on tapansa. Elikkä ”sukset on ristissä” hyvin pian.
Lisäksi tulee se, että jos et AKTIIVISESTI OPISKELE TAI KÄY TÖISSÄ. ei ne narisematta katsele sun makoilua kotona, vaikka itse olisivatkin se tapaisia.
Tällaisia ongelmia tulee taatusti ja aika pian, VALITETTAVASTI.
Käyminen vanhempien luona on ihan eri asia ,kuin jatkuva asuminen. Siinä on valtava ero. En ainakaan itse kauaa katselisi nuorta , joka laiskottelee, ei käy säännöllisesti töissä tai opiskele. Jos ei muuta työtä saa, niin siivousta ja kaupan alalle kunnollisen nuori pääsee, kun ei änkee jatkuvasti saikulle.
Kaffepulla kirjoitti:
Ota huomioon että kotona asuvana alle 20-vuotiaana et saa kelan tukia. Onko suunnitelmasi mennä töihin vai opiskella? Millä aiot elää?
Kyllä saa.
Niin mikä se sinun suunnitelma oli Ap töissä käynnin suhteen?
🇺🇦🇮🇱
Ei tavoitteeni ole makoilu, vaan opiskelu ja myöhemmin töissä käynti. Nyt opiskelen kokiksi, sen jälkeen jotain muuta. Olen nyt oleskellut kotona pari viikkoa eikä hermot ole mennyt kuin pikkuveljeen. Lääkärini joskus sanoikin, että musta "kuulusikin" pitää huolta ainakin 20-vuotiaaksi asti, koska en ole päässyt kehittymään psyykkisesti normaalisti, plus masennus. Mutta en halua olla vanhempieni riesa, vaan haluan huolenpitoa mikä tarkoittaa kuulumisien kyselyä, juttelua ja joskus jopa fyysistä kontaktia. Se päähän taputtaminen antaa vain uskomattoman paljon hyvää oloa.
Mikä helv siinäkin on että Jokaikinen nuori mitä tunnen tai tiedän on jollakin tasolla masentunut kun taas me 40v mennä porskutetaan eikä ahdista ilmastot tai korona?? Eron huomaa myös 60 vuotiasiin eivät ole masentuneita, vaan aina kiukkuisia🙃
Käyttäjä38574 kirjoitti:
Ei tavoitteeni ole makoilu, vaan opiskelu ja myöhemmin töissä käynti. Nyt opiskelen kokiksi, sen jälkeen jotain muuta. Olen nyt oleskellut kotona pari viikkoa eikä hermot ole mennyt kuin pikkuveljeen. Lääkärini joskus sanoikin, että musta "kuulusikin" pitää huolta ainakin 20-vuotiaaksi asti, koska en ole päässyt kehittymään psyykkisesti normaalisti, plus masennus. Mutta en halua olla vanhempieni riesa, vaan haluan huolenpitoa mikä tarkoittaa kuulumisien kyselyä, juttelua ja joskus jopa fyysistä kontaktia. Se päähän taputtaminen antaa vain uskomattoman paljon hyvää oloa.
Soittele ap isovanhemmille ja vanhemmillesi sekä sille pikku veljelle, ei ole ollenkaan niin yksinäinen olo. He saavat myös elämäänsä vaihtelua. Puhelu on halpaa.
Muutin itse hetkeksi vamhempien luokse opinnäytetyöni aikana, koska sain sopivan paikan entiseltä kotipaikkakunnallani.
Pääosin meni ihan mukavasti, vietin päivät opinnäytetyöpaikassa ja kotona tein minulle ennalta sovittuja tehtäviä.
Olin kuitenkin ihan valmis muuttaman viimeisten opintojen ajaksi takaisin opiskelupaikkakunnalle. Vaikka vanhempien läsnäolo on mukavaa niin muutamassa vuodessa on jo oppinut omat rutiinit ja nuorella on myös omat menot - toki nyt Korona - aikana varmasti yksinäisyys on yksin asuvilla masennusta aiheuttava syy,jopa ihan yksin elävillä aikuisillakin, kuten mummollani, kun kuntoutukset ja muut on peruttu tai työkaverillani, joka on tehnyt jo kuukausia yksin kotona töitä.
Jos päätät muuttaa kotiin, sopikaa jo ensimmäisinä päivinä, mitä teet kodin ylläpidon eteen siellä ollessasi ja laita itsellesi ylös päivämäärä esim.etäopiskelujen ajaksi, että sen jälkeen muutat pois kotoa uusiin haasteisiin. Muutoin voi tulla turhia riitoja kotitöistä, parantuvat välinne perheessä huononee tai sitten passivoidut ja et enää etene elämässäsi. Koronan päättymisen jälkeen, kun pääset lähiopetukseen takaisin, ala miettimään kuinka tapaat taas ystäviäsi sekä etsit jopa kumppanin - yksin eläminen ennen parisuhdetta tekee hyvää aina.
Tietysti voit muuttaa jos se vanhemmille sopii. Moni sun ikäinen asuu vielä kotona.