Muoti-ilmiö tai villitys, johon hurahdit ja jota kaduit jälkeenpäin?

Side-cut/sivusiili -hiustyyli :D Mun tukka kasvoi sellaista vauhtia, että sen ylläpidossa oli hirveä duuni. Sitten kun siitä todella halusi eroon (nopeasta kasvutahdista huolimatta), oli pakko kyniä muuten pitkät hiukset tosi TOSI lyhyeksi polkaksi, koska se epämääräisen pituinen side-cut olisi muuten repsottanut välistä, eikä hiuksia vaan voinut pitää kiinni. 

Sinänsä vähällä selvisin, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisi vaan pitänyt jättää kokeilematta :D 

Takatukka, joskaan en katunut sitä jälkeen päin.

Tatuoinnit. Voi jumalauta miten alkaa kiuhua kun ihan jo siitä kun vain kuulen jonkun puhuvan, että hän haluaa muistoksi tatuoinnin. Haloo, ootteko kuulleet esim. valokuvista? Kiva muistella jotain elämän häröaikaa kun on pimpin vieressä kiva kuva yms. Helevetti! Ihanaa etsiä uutta miestä ja pohtia, mitä hän tykkää "kuvasta".

Permanentti, ihailtiin suuresti Keri Russelia Felicity-sarjassa ja piti saada samanlaiset kikkarat. Tulikin kauhea palanut hamppupehko, jota piti sitten kasvatella pois piiiiitkään. Ei paljon lohduttanut, vaikka sain kampaajaltakin rahat takaisin.

Kun luen näitä, niin kadun etten hurahtanut mihinkään. Hiton tylsä elämä ollut!

Woketus. Meni kaverit ja lopulta jouduin lähtemään työpaikasta kun joku löysi mun teiniaikaisia kirjoituksia galtsusta, olin unohtanut poistaa ne sieltä.

Se ig-meikki ja tyyli muutenkin n. 2016-2018. Olen aina ollut aika luonnonlapsi tyyliltäni enkä ole tykännyt meikata, mutta noihin aikoihin elämässä myllersi ja sain jostain päähäni että nytpä minusta tulee seksikäs aikuinen nainen. Ihan 180 vaihtui rennot vaatteet ihonmyötäisiksi, reppu merkkikäsilaukuksi ja meikittömyys totaaliseksi naamioksi johon kuului tietysti contouring, ylipiirretyt huulet ja vahva silmämeikki. Värjäsin myös hiuksia maanisesti. Nykyään olen palannut omaan tyyliini ja jälkikäteen tuo vaihe kyllä nolottaa, kauhea oli tarve todistaa jotain muille ja itselleni, ja ihan väärällä tavalla. Rahaa paloi meikkeihin ja muuhun ihan liikaa. Välillä mietin mitä vuosien läpi minut tunteneet ihmiset miettivät tuosta ig-look-vaiheestani, kun nykyään taas painan menemään kirpparivaatteissa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulmakarvojen nyppiminen viiruiksi kymmeniä vuosia sitten.

Ne on edelleen kapeat viirut.

Lieventävänä asianhaarana se, että olin silloin teini.

Karvat kasvaa takaisin, ellet sitten jollain laserilla tappanut karvatupet lopullisesti.

Ei muuten kasva! Tarpeeksi kauan kun nyppii, eivät kasva enää takaisin. Moni meistä entisistä ysäteineistä näyttää ihan sirkusfriikiltä ennenkuin piirtää aamukahvin jälkeen kulmat.

Useammin mä olen jalkani nyppinyt (epiloinnut) kuin kulmat teininä, eikä kummallekaan ole käynyt mitään.

- keski-ikäinen

Tämä taitaa olla aika yksilöllinen juttu. Joidenkin karvatupet vaurioituvat herkemmin kuin muiden.

Minä olen katsellut aikani kuluksi viisikymppisten meikkitaiteilijoiden YouTube-videoita ja kuullut melkein jokaiselta väitteen, että me kaikkihan 90-luvulla nypimme kulmakarvamme henkihieveriin ja nyt on harvat kulmat jäljellä. Oliko nyppiminen tosiaan niin yleistä? No, minä olen aina pitänyt tuuheista kulmistani, enkä ole nyppinyt niitä kertaakaan. Sääriäni epiloin aikoinani kokeeksi muutaman kerran, mutta sisäänkasvaneet kävivät riesaksi, ja tyydyin sheivaamaan. Nyt viisikymppisenä säärikarvoja on vain siellä täällä jäljellä. Siis hyvin yksilöllinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulmakarvojen nyppiminen viiruiksi kymmeniä vuosia sitten.

Ne on edelleen kapeat viirut.

Lieventävänä asianhaarana se, että olin silloin teini.

Karvat kasvaa takaisin, ellet sitten jollain laserilla tappanut karvatupet lopullisesti.

Ei muuten kasva! Tarpeeksi kauan kun nyppii, eivät kasva enää takaisin. Moni meistä entisistä ysäteineistä näyttää ihan sirkusfriikiltä ennenkuin piirtää aamukahvin jälkeen kulmat.

Uskotaan, mutta tää on erikoinen ilmiö. Miksi säärikarvat ja kainalokarvat kuitenkin kasvaa aina takaisin vaikka vuosikymmeniä on nypitty :F

Mitä on woketus?

Mulla oli aika kauheita tyylikokeiluja. Tavallaan ihan sama, ne oli jotain teinijuttuja. Olen koko aikuisiän näyttänyt ihan tavalliselta tyyliltäni. Omalla kohdalla permis oli ihan onnistunut, mutta shokkiväritukat ei, ehkä jos en olisi itse leikannut hiuksiani tulos olisi ollut parempi :D Oli myös tosi nypityt kulmat 2000-luvun alussa. Onneksi omalla kohdalla ne kasvoivat takaisin enkä ole nyppinyt ollenkaan enää vuosiin. Ehkä se nypintä vaikutti sen verran ettei tosiaan ole mitään hajakarvoja ollut nypittävänä pitkiin aikoihin jos nyt mietin asiaa.

Pätkäpaasto. Hirveä pahoinvointi ja heikotus iskee jo 14 tunnin kohdalla, mutta yritin sitkeästi pysyä 18:6 rytmissä, ja sekös laukaisi vuosien takaisen syömishäiriön takaisin täyteen vauhtiin. Opettelu takaisin normaaliin syömiseen oli todella vaikeaa ja nykyäänkin joskus käy mielessä että pitäisikö paastota... ei, ei!

Uskon että monille tuo on toimiva systeemi enkä epäile tietynlaisen pätkäpaaston terveyshyötyjä, mutta uskon myös että monille tuossa on potentiaalia siihen että syömättömyys lähtee ihan lapasesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulmakarvojen nyppiminen viiruiksi kymmeniä vuosia sitten.

Ne on edelleen kapeat viirut.

Lieventävänä asianhaarana se, että olin silloin teini.

Karvat kasvaa takaisin, ellet sitten jollain laserilla tappanut karvatupet lopullisesti.

Ei muuten kasva! Tarpeeksi kauan kun nyppii, eivät kasva enää takaisin. Moni meistä entisistä ysäteineistä näyttää ihan sirkusfriikiltä ennenkuin piirtää aamukahvin jälkeen kulmat.

Useammin mä olen jalkani nyppinyt (epiloinnut) kuin kulmat teininä, eikä kummallekaan ole käynyt mitään.

- keski-ikäinen

Tämä taitaa olla aika yksilöllinen juttu. Joidenkin karvatupet vaurioituvat herkemmin kuin muiden.

Minä olen katsellut aikani kuluksi viisikymppisten meikkitaiteilijoiden YouTube-videoita ja kuullut melkein jokaiselta väitteen, että me kaikkihan 90-luvulla nypimme kulmakarvamme henkihieveriin ja nyt on harvat kulmat jäljellä. Oliko nyppiminen tosiaan niin yleistä? No, minä olen aina pitänyt tuuheista kulmistani, enkä ole nyppinyt niitä kertaakaan. Sääriäni epiloin aikoinani kokeeksi muutaman kerran, mutta sisäänkasvaneet kävivät riesaksi, ja tyydyin sheivaamaan. Nyt viisikymppisenä säärikarvoja on vain siellä täällä jäljellä. Siis hyvin yksilöllinen juttu.

Kyllä se karvojen kasvu iän myötäkin joillakin vähenee.

Vierailija kirjoitti:

Konmaritus

Meni omaisuus? 👀

Nudehuulet.

Ensimmäinen hurahdus tapahtui 2000-luvun alussa ollessani noin 13. Menin äitini kanssa paikalliseen kemikalioon, jossa omistajarouva kyseli mieltymyksiä. "Jotain vaaleaa" oli vastaukseni ja rouva haki ruskean huultenrajauskynän jolla piirsi huuleni isommiksi ja laittoi päälle lähes valkoista Maybellinen helmiäishuulipunaa. Näytti silloin tosi upeelta ja äiti osti kyseiset meikit.

Toinen sekoaminen tapahtui noin kymmenen vuotta sitten. Ostin kauhean kasan erilaisia nudehuulipunia löytääkseni täydellisen sävyn ihan vain todetakseni, että ei vaan toimi. Minulla on vieläkin tallessa kuva, jossa käytän MACin Myth-huulipunaa ja saman sävyn huulikiiltoa (tätä oli myynnissä silloin limited editionina). Näytän siltä, kuin olisin maalannut huuleni beigellä limalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulmakarvojen nyppiminen viiruiksi kymmeniä vuosia sitten.

Ne on edelleen kapeat viirut.

Lieventävänä asianhaarana se, että olin silloin teini.

Karvat kasvaa takaisin, ellet sitten jollain laserilla tappanut karvatupet lopullisesti.

Ei muuten kasva! Tarpeeksi kauan kun nyppii, eivät kasva enää takaisin. Moni meistä entisistä ysäteineistä näyttää ihan sirkusfriikiltä ennenkuin piirtää aamukahvin jälkeen kulmat.

Useammin mä olen jalkani nyppinyt (epiloinnut) kuin kulmat teininä, eikä kummallekaan ole käynyt mitään.

- keski-ikäinen

Tämä taitaa olla aika yksilöllinen juttu. Joidenkin karvatupet vaurioituvat herkemmin kuin muiden.

Minä olen katsellut aikani kuluksi viisikymppisten meikkitaiteilijoiden YouTube-videoita ja kuullut melkein jokaiselta väitteen, että me kaikkihan 90-luvulla nypimme kulmakarvamme henkihieveriin ja nyt on harvat kulmat jäljellä. Oliko nyppiminen tosiaan niin yleistä? No, minä olen aina pitänyt tuuheista kulmistani, enkä ole nyppinyt niitä kertaakaan. Sääriäni epiloin aikoinani kokeeksi muutaman kerran, mutta sisäänkasvaneet kävivät riesaksi, ja tyydyin sheivaamaan. Nyt viisikymppisenä säärikarvoja on vain siellä täällä jäljellä. Siis hyvin yksilöllinen juttu.

Kyllä se karvojen kasvu iän myötäkin joillakin vähenee.

Sitähän minä tarkoitinkin. Kukaan ei voi sanoa juuta eikä jaata siitä, onko ikä vienyt sääristäni karvat vai järkyttyivätkö karvatuppeni epiloinneista ja vahaamiskokeiluista niin, että menettivät toimintakykynsä.

Luonto on muuten järjestänyt minun jäljellä olevat säärikarvani nilkkurien muotoon. :D