Ruuan suhteen nirson puolison kanssa eläminen

Vierailija kirjoitti:

Mä en katselisi tuollaista pelleilyä yhtään. Mun ruoanlaittovuorolla tekisin tavallista ruokaa ja mies syö tai on nälässä. Pari yksittäistä nirsoilua on ihan ok, esim. oma mieheni ei syö fetaa eikä aurajuustoa. Hän oli aluksi ’lihaa ja perunaa’ -tyyppi, mutta nykyään suht kaikkiruokainen. Kaikesta ei tykkää, mutta syö. Hänen ruoanlaittovuorollaan minä puolestani syön mitä tarjotaan, vaikka esim. uunimakkara ei ole suosikkejani.

Jos kyse on allergioista niin tilanne on ihan eri. Niin tuskin on tässä tapauksessa. Ja aistiyliherkkyys... No, siinä tapauksessa aikuisen ihmisen pitää osata kertoa ongelmasta ja alkaa ratkaista sitä hiljalleen.

Tämä! En kattelis yhtään kerran ei ole allergiaa. Varaudu yhteen muuton jälkeen että näitä näitä "ei allergeenisia juttuja" tulee lisää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies käy kaupassa ja kokkaa, sinä ostat ja valmistat lisäksi haluamiasi ruokia.

Nämä kommentit ovat aina yhtä tyhjän kanssa. Harvalla on kotona 2 keittiötä. Jos tullaan samaan aikaan kotiin niin onhan se aivan järjetöntä, että toinen odottaa 1-2 tuntia että toinen saa ruokansa tehtyä ja alkaa sitten tekemään omaa ruokaa.

Joku kompromissi täytyy löytää.

Kyllä me ainakin saadaan miehen kanssa ihan hyvin tehtyä omat ruuat samaan aikaan yhdessä keittiössä.

Mistä näiden ruokapakottajien pakkomielle määräillä toisten syömisistä oikein tulee? Puuttuuko kenties omasta elämästä mielekäs sisältö?

Itse en pidä kypsennetystä sipulista tai kaalista, joten käytän sipulijauhetta, siitä saa tarpeeksi samaa makua, ja kaalin syön raakana (maistuukin paremmalta). En pidä muistakaan "löllöistä" ruuista, joten en niitä tee tai syö. Toistaiseksi ei ole ollut ongelma kenellekään. Yksi kaverini rakastaa kaaliruokia, mutta kun käyn hänen luonaan kylässä, ei hän niitä tee kun tietää että en niistä tykkää.

Jos kotonanne on sekä hella että uuni (eikä jokin yksittäinen keittolevy), niin toinen laittaa ruokaa hellalla, toinen uunissa, vaihdatte päittäin aina välillä. Ruokaa voi myös tehdä moneksi päiväksi ja pakastaa tai pitää jääkaapissa ja sitten lämmittää mikrossa/uunissa/hellalla nopeasti.

Jos tuo on miehen ainoa suuri huono puoli (varmasti muitakin huonoja puolia on, ei meistä kukaan ole lähellekään täydellinen), niin sietäisin sen, vaikka tuo harmittaisikin. Meidän perheeseen kuuluu yksi supernirso (tyyliä ap:n mies), pari "valikoivaa" ja lisäksi useampi erilainen ruokavalio. Hyvin tullaan toimeen, eikä ruoasta riidellä. Suoernirso kyllä hankaloittaa esim. matkustamista ja ravintolan valintaa, mutta selvitty on aina. Nirso tietää olevansa nirso ja hyväksyy sen, että välillä vastaan ei tule oikein mitään, mitä hän voisi syödä.

Olen vuosien varrella oppinut nopeasti tekemään kaikille sopivaa ruokaa. Esim. kun sitä sipulia inhotaan, paistan sitä erikseen meille, jotka sitä haluaa. Usein ruoka on kokoelma erilaisia ruokia, joista jokainen kasaa sopivan yhdistelmän lautaselleen. Esim. tänään ruokana oli lihapullia, paistettua tofua ja uunilohta. Vihanneslaatikkoa, lohkoperunoita ja makaronia. Salaattivihannekset kaikki erillään. Osaa näistä oli jo eilen, osaa syödään huomennakin. Eli joka päivä ei tarvitse tehdä 8 eri ruokaa (lounas ja päivällinen 4 hengelle kun nyt etäkoulut ja -työt).

Mulle tekee ruokarajoitteita ruuan tekstuuri eli suutuntuma. Ei ruuan maku tai mistä tehty. Tätä ei voi parantaa tavalla opetella maistamaan tarpeeksi monta kertaa. Pällivika, minkä teet.

Kuulostaa autistiselta. Autismihan kai periytyy.

On helpompaa kun sanot miehelle se on moro kiitos ja näkemiin.

Itse en voi sietää possua missään muodossa. Siinä on vaan joku sellainen vastenmielinen makuvivahde.

En missään nimessä alkaisi muussaamaan perunoita aikuiselle miehelle. Huh.

Mies hoitaa ruokapuolen nirsona ja jos sinulle ei kelpaa, sitten kokkaat omat ruuat. 

Mies on äidin pikkupoika.

Kumppanin vauvamainen käytös vaikuttaisi myös lapsiin. Ei jatkoon

T itsekkin eronnut sen takia että kumppani oli vauvasuu

Vierailija kirjoitti:

Esim. tänään ruokana oli lihapullia, paistettua tofua ja uunilohta. Vihanneslaatikkoa, lohkoperunoita ja makaronia. Salaattivihannekset kaikki erillään. Osaa näistä oli jo eilen, osaa syödään huomennakin. Eli joka päivä ei tarvitse tehdä 8 eri ruokaa (lounas ja päivällinen 4 hengelle kun nyt etäkoulut ja -työt).

En ikipäivänä jaksaisi tuollaista säätämistä. 10 erilaista ruokaa ja jokainen eri kupissa, osa vanhoja ja osa uusia. Niitä sitten pakata taas jääkaappiin ja suunnitella uudet ruuat. Ei koskaan meille tuollaista.

En syö mitään maitotuotteita ja mitä väliä kuka mitäkin hedelmiä syö? Ei kai se ole sinulta pois jos mies ei syö banaania? 

Eipä se ole valinta vaan tarkoitus on pitää nirsotkin hengissä

Meillä kumpikin tekee omat ruokansa. Silloin kun lapset olivat kotona niin tein kaikille ruokaa. Ihanaa kun nyt voi syödä niitä itselle mieluisia ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tekee ruokarajoitteita ruuan tekstuuri eli suutuntuma. Ei ruuan maku tai mistä tehty. Tätä ei voi parantaa tavalla opetella maistamaan tarpeeksi monta kertaa. Pällivika, minkä teet.

Mulla sama, ja taitaa olla aistiyliherkkyyttä. Tekstuuri on ehkä se rajoittavin asia, mutta en myöskään tykkää voimakkaan makuisesta ruuasta. Ongelma on hieman parantunut lapsuudesta, mutta olen silti vieläkin supernirso. Kouluruokailu oli aikoinaan painajaista. Nyt aikuisena olen alkanut ymmärtää itseäni ja ongelmaa paremmin.

Edellisessä suhteessa mulle ruoka oli paljon tärkeämpää kuin puolisolleni. Lopulta sovittiin niin, että minä hoidan aina ruokapuolen ja onneksi ex-puolisolle se kävi niin. Hänelle oli lopulta ihan sama mitä syö, kunhan nyt jotain ruokaa oli. Oppi siinä sitten vähän terveellisempään ruokavalioon. Ja pidän siis ruuanlaitosta, joten oli ihan sama kokata kahdelle kuin yhdelle. Toki eksä olisi saanut kokata omat sapuskansa, mutta taisi tulla siihen tulokseen, että minun sapuskat paremmat. 

Jos sinulle sopii miehen sapuskat, niin annan hänen kokata ihan vapaasti ja ota sinä rennommin. 

Ei ainakaan minulla tullut mieleenkään, että ex olisi alkanut kokata minun tarkkojen mieltymyksien mukaan. 

Itse olen kasvissyöjä, mies ja lapset syö myös lihaa. Ei ongelmaa.