Sinä perheellinen nainen, jos eroaisit,

Todennäköisesti en. Vaikea tietysti sanoa, minkä verran sitten kaipaisi toista ihmistä niin läheiseen suhteeseen, kuin mitä nyt puolisoni kanssa on. Mutta jotenkin nyt ajattelen, että ei kiinnosta ja ei kiinnostaisi vaikka puoliso ei olisikaan jostain syystä vierellä. En myöskään haluaisi lapsipuolia, paitsi sitten vähän vanhempana voisi olla ok, jos lapset olisivat jo aikuisia, mutta kyllä mulla myös vaikuttaisi siihen suhteeseen se, millaisia ne aikuiset lapset olisi. Jos ne olisi todella hankalia/ärsyttäviä, niin kyllä se vähentäisi intoa myös olla heidän isänsä kanssa. Kuitenkin tietysti miehen pitäisi hyväksyä omat lapseni ja hänen pitäisi pystyä olemaan jonkinlainen miehen roolimalli lapsilleni. En tarkoita, että hänen pitäisi olla mikään varaisä, en edes tiedä, haluaisinko häntä kutsuttavan isäpuoleksi, edes lasten ollessa pieniä. Mutta kuitenkin pitäisi tykätä lapsista ja olla sellainen turvallinen aikuinen, johon luottaa. Eli todennäköisesti hänen pitäisi olla lapsettomaksi tahtomattaan jäänyt, muttei siitä kuitenkaan katkeroitunut. Itse en enempää lapsia halua, joten senkin pitäisi olla ok. ELI myöskin varmasti valikoima olisi hyvin suppea varsinkin, kun toki näiden lapsiin liittyvien kriteereiden lisäksi miehen pitäisi olla muillakin tavoin todella ihana. Mitään ihan jees -tyyppiä en ottaisi.

Kyllä saisi olla todella upea mies kaikin puolin, että hänet huolisin. Kovin isoja kompromisseja en tekisi kuitenkaan ja katsoisin miestä kauan ennen kuin hänet lapsille ja muille sukulaisille esittelisin. Perheitä en yhdistäisi missään tapauksessa, vaan molemmat asuisivat omissaan.

Tuttavapiirissäni on erilaisia yhdistelmiä perheellisten eronneiden kanssa ja yhdessäkin uusi mies pamahti talouteen mielestäni aivan liian nopeasti. Äiti kuitenkin halusi "Heikin" viereensä, kulujen maksajaksi ja toiseksi aikuiseksi, joten niin Heikki heille muutti. Esiteinit eivät olleet yhtään mielissään Heikin tulosta ja siitä, että kotona saattoi tulla vastaan kalsareissa kulkeva lähes ventovieras mies, mutta heiltä ei kyselty. Kun isänkin luona oli vieras nainen ja hänen alle kouluikäinen lapsensa + siihen sotkuun syntyi vielä yhteinen vauva, niin lapsilla ei ollut kummankaan vanhemman kotona enää mitään yksityistä. Vanhempi lapsista lähes muutti äidin vanhemmille asumaan ja se järjestely sopi kaikille. Lapsiparat.

Enpä tiedä, ehkä joskus, mutta aika kauan olisin ihan yksin ja nauttisin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä saisi olla todella upea mies kaikin puolin, että hänet huolisin. Kovin isoja kompromisseja en tekisi kuitenkaan ja katsoisin miestä kauan ennen kuin hänet lapsille ja muille sukulaisille esittelisin. Perheitä en yhdistäisi missään tapauksessa, vaan molemmat asuisivat omissaan.

Tuttavapiirissäni on erilaisia yhdistelmiä perheellisten eronneiden kanssa ja yhdessäkin uusi mies pamahti talouteen mielestäni aivan liian nopeasti. Äiti kuitenkin halusi "Heikin" viereensä, kulujen maksajaksi ja toiseksi aikuiseksi, joten niin Heikki heille muutti. Esiteinit eivät olleet yhtään mielissään Heikin tulosta ja siitä, että kotona saattoi tulla vastaan kalsareissa kulkeva lähes ventovieras mies, mutta heiltä ei kyselty. Kun isänkin luona oli vieras nainen ja hänen alle kouluikäinen lapsensa + siihen sotkuun syntyi vielä yhteinen vauva, niin lapsilla ei ollut kummankaan vanhemman kotona enää mitään yksityistä. Vanhempi lapsista lähes muutti äidin vanhemmille asumaan ja se järjestely sopi kaikille. Lapsiparat.

Tätä aikuisten läheisriippuvuutta usein ihmettelen. Oma lapsi menettää turvapaikkansa, koska vanhempi ei osaa olla vanhempi yksin. Olen itsekin kuullut näitä ”en halua nukahtaa yksin” -selityksiä, kun muutetaan yhteen mitä epäsopivimmissa tilanteissa. Itse muutin eron jälkeen pienempään asuntoon, jotta selviän kuluista ilman toista maksajaa. Muuten arjen jakaminen miesystävän kanssa onnistuu hienosti, vaikka ei saman katon alla asutakaan, ja nukahtaminenkin on helppoa, kun on hyvä kirja, jota lukea (se on muuten yksin yksin nukkumisen hyvistä puolista - saa lukea sängyssä niin pitkään kuin itse haluaa!).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä saisi olla todella upea mies kaikin puolin, että hänet huolisin. Kovin isoja kompromisseja en tekisi kuitenkaan ja katsoisin miestä kauan ennen kuin hänet lapsille ja muille sukulaisille esittelisin. Perheitä en yhdistäisi missään tapauksessa, vaan molemmat asuisivat omissaan.

Tuttavapiirissäni on erilaisia yhdistelmiä perheellisten eronneiden kanssa ja yhdessäkin uusi mies pamahti talouteen mielestäni aivan liian nopeasti. Äiti kuitenkin halusi "Heikin" viereensä, kulujen maksajaksi ja toiseksi aikuiseksi, joten niin Heikki heille muutti. Esiteinit eivät olleet yhtään mielissään Heikin tulosta ja siitä, että kotona saattoi tulla vastaan kalsareissa kulkeva lähes ventovieras mies, mutta heiltä ei kyselty. Kun isänkin luona oli vieras nainen ja hänen alle kouluikäinen lapsensa + siihen sotkuun syntyi vielä yhteinen vauva, niin lapsilla ei ollut kummankaan vanhemman kotona enää mitään yksityistä. Vanhempi lapsista lähes muutti äidin vanhemmille asumaan ja se järjestely sopi kaikille. Lapsiparat.

Tätä aikuisten läheisriippuvuutta usein ihmettelen. Oma lapsi menettää turvapaikkansa, koska vanhempi ei osaa olla vanhempi yksin. Olen itsekin kuullut näitä ”en halua nukahtaa yksin” -selityksiä, kun muutetaan yhteen mitä epäsopivimmissa tilanteissa. Itse muutin eron jälkeen pienempään asuntoon, jotta selviän kuluista ilman toista maksajaa. Muuten arjen jakaminen miesystävän kanssa onnistuu hienosti, vaikka ei saman katon alla asutakaan, ja nukahtaminenkin on helppoa, kun on hyvä kirja, jota lukea (se on muuten yksin yksin nukkumisen hyvistä puolista - saa lukea sängyssä niin pitkään kuin itse haluaa!).

Aikuisten läheisriippuvuudesta puhutaan liian harvoin.

En! Nykyinen on syönyt minut melkein vararikkoon ja haluaisin pitää jääkaapin itselläni, vain sellaisia ruokia ja sellaisia määriä mitä itse syön. Tapailla voisin ehkä joskus, mutta ei mitään liian tiivistä oleilua.