Kun dyskalkulia pilaa elämäsi

Miksen ole saanut tätä diagnoosia? Koko elämäni on ollut yhtä tuskaa matemaattisten oppimisvaikeuksien takia. Minua on haukuttu tyhmäksi niin monta kertaa, että uskon yhä olevani sellainen vaikka kaiken takana on dyskalkulia. Toisinsanoen "lukihäiriö", joka koskee kaikkea numeroihin liittyvää. En pysty laskemaan helpoimpiakaan prosenttilaskuja päässäni. Opin laskemaan vasta tokalla luokalla, myös kellon oppiminen oli vaikeaa. Muuten opin lukemaan jo kolmevuotiaana ja osasin kirjoittaa pitkiä tarinoita jo vuotta myöhemmin. Kirjoitin myös ällät pitkistä kielistä.

Moni ammatti- ja työmahdollisuus on mennyt tämän vuoksi. Olen alalla johon opiskellessani kuvittelin, ettei siellä matikkaa tarvitse eikä sitä edes opetettu. Kissanvtut. Työelämässä todellisuus iski vasten kasvoja: tämä vamma pilaa urani myös tällä saralla. En voi vaihtaa alaa esim. koodariksi, sielläkin tarvitaan matikkaa. Ihan joka hiton paikassa tarvitaan matikkaa. Ehkä hautausmaan puutarhurina selviäisin helpommalla vaikka palkka tippuisi tuhansilla euroilla...