Missä iässä lapsesta alkaa olla enemmän hyötyä kuin haittaa?

Kokemuksesta voin sanoa, että suunnilleen 30 - vuotiaana, mieluummin vähän yli.

Ei ainakaan ole vielä ollut mitään näkyvää hyötyä, lapset 20 ja 22 -vuotiaita.

Minä koen hyötyneeni kyllä jo ihan vauva-ajasta asti, mutta lasken mukaan hyvän olon ja henkisen kasvun.

Mun 8-vuotias osaa jo viedä pyykkinsä koriin, tiskinsä koneeseen, imuroida ja järjestää huoneensa ja viikonloppuna aamulla tehdä itselleen voileivän ja viihdyttää itseään netflixillä, jos en oo vielä herännyt. Osaa myös mennä itse kouluun ja harrastuksiin. Osaa myös itse käydä suihkussa. Tarvittaessa käy myös viereisestä kaupasta ostamassa leipää ja maitoa, kunhan annan rahat. Hupiakin siitä on, koska sen jutut on aika hauskoja. Asioita, joita mun on pakko tehdä hänen puolestaan on luutuminen, petivaatteiden vaihto ja kokkaus.

Kouluunmeno on useimmiten se rajapyykki.

Tuota, minusta oli lapsena aina vain haittaa, ja aina minua sai hävetä. vahinkolapsi kun olen.  Kun sitten reilu 50-vuotiaana yritin todistaa äidilleni, että olen sittenkin aika hyvä ihmiseksi ja otin hänet kotiini asumaan, niin vasta paniikkikohtaukseni saivat minut ymmärtämään, että hänen näkökulmastaan en ole koskaan ollut mitään eikä minusta koskaan tule mitään.

Ilmainen piika kyllä kelpasi.

Vierailija kirjoitti:

Tuota, minusta oli lapsena aina vain haittaa, ja aina minua sai hävetä. vahinkolapsi kun olen.  Kun sitten reilu 50-vuotiaana yritin todistaa äidilleni, että olen sittenkin aika hyvä ihmiseksi ja otin hänet kotiini asumaan, niin vasta paniikkikohtaukseni saivat minut ymmärtämään, että hänen näkökulmastaan en ole koskaan ollut mitään eikä minusta koskaan tule mitään.

Ilmainen piika kyllä kelpasi.

Siis alkoivatko paniikkikohtauksesi vasta kun äitisi muutti luoksesi?

Itse en koe että pienestäkään lapsesta olisi mitään "haittaa", outo ajatus! En hankkinut lapsia hyötyäkseni heistä vaan antaakseni heille hyvän lapsuuden ja realistiset eväät elämään. Työtä toki tulee lasten myötä aavistuksen verran lisää mutta oman lapsen puolesta kaiken tekee mielellään. Ja siinähän ne ruoanlaitot ja pyykinpesut menee kerralla, ihan sama laitanko koneeseen ainoastaan omat likapyykit vai lapsen pyykit siihen lisäksi. :)

18v kun siitä pääsee eroon.

Kun aloittavat koulun. Silloin voivat tehdä helppoja askareita, esim. siivota huoneensa, viedä roskat tai täyttää tiskikoneen. Iän karttuessa voi sitten nakittaa niitä ikäviä hommia, esim. nurmikon leikkuuta tai pyykinpesua.

Lapsesta on aina haittaa.

0 v

Ehkä sitten ymmärtävät tulla avuksi, kun ylität 90. Mahdollisesti jo vähän ennen.

Jos hyödyksi lasketaan seura ja ilo, niin lapsista on aina ollut enemmän hyötyä kuin haittaa. Nyt kun ovat 13 ja 16 v, ei heistä ole juuri mitään haittaa. Ruokaa toki pitää tehdä ja pyykkiä pestä. Korona vei harrastuskuskauksetkin. Hyötyä on paljon. Iloa ja onnea tuovat kauheasti, mutta ihan käytännön hyötyäkin on usein.

Vierailija kirjoitti:

Jos hyödyksi lasketaan seura ja ilo, niin lapsista on aina ollut enemmän hyötyä kuin haittaa. Nyt kun ovat 13 ja 16 v, ei heistä ole juuri mitään haittaa. Ruokaa toki pitää tehdä ja pyykkiä pestä. Korona vei harrastuskuskauksetkin. Hyötyä on paljon. Iloa ja onnea tuovat kauheasti, mutta ihan käytännön hyötyäkin on usein.

Tässä on esimerkki hyvästä vanhemmasta. Jotka valittavat ei ansaitsisi tulla vanhemmiksi koskaan.

Heti kun jaksaa hakkua heiluttaa hiilikaivoksessa. Eli viimeistään 6 vuotiaana alkaa olla hyödyksi.

Jos lapsi on poika, niin ei missään iässä. Tutkitusti aikuinen kotona asuva poika lisää vanhempiensa työmäärää, ja kotona asuva aikuinen tytär vähentää.

Omat poikani ovat 22 ja 16. Vanhempi on oikeasti jo selvästi enemmän avuksi, kun asuu muualla, mutta toimii usein kuskina, jos pitää jonnekin kauemmas lähteä, itse en tykkää yhtään autolla ajamisesta. Nuorempi myös esim. tekee lumitöitä, leikkaa nurmikkoa ja ennen kaikkea auttaa puhelimen ja tietokoneen kanssa. Hänelle toki joudun kokkaamaan, pyykkäämään yms. Mutta kokonaisuutena ollaan ehdottomasti jo plussan puolella. 

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta voin sanoa, että suunnilleen 30 - vuotiaana, mieluummin vähän yli.

Itse olen vela, mutta olen joskus ajatellut, että lapsi olisi hyvä olla vanhuuden turvaksi. Vaan tuo on kyllä vähän liian pitkä aika odottaa ja kärvistellä. Taidan jäädä lapsettomaksi.

Minulle alkoi pojastani olla seuraa vasta kun hän alkoi täysi-ikäistyttyään ryyppäämään kanssani.

-Arska