Oletko henkisesti vahva vai heikko?

Ei näissä ole mitään kestämistä.

No ainakaaan mulla ei ole sellaisia solmuja että joku asia jostaiin resonoisi niin etten tietäisi mistä se resonoiisi.

Kestän, resilienssi korkea. Kovia kokeneelle koronarajoitukset ovat kevyt taakka.

Jos kuntosalit menee kiinni, niin hirtän itteni.

Vahva valitettavasti, heikompana pääsisin helpommalla.

Kestän hyvin. Olen muutenkin paljon yksin vapaa aikana.

Mä olen taipuisa, en napsahda poikki vaikka joskus hetken viistää maata.

Melko resilentti. Kansantaloudelliset vaikutukset tulevat kyllä olemaan kovia ja pitkä-aikaisia, mikä *tuttaa lähinnä lasteni puolesta.

Korona ei ole minua hetkauttanut pätkääkään. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa olenko vahva vai heikko. Pikemminkin olen niin täynnä heikkouksia, ettei joku korona näyttäydy minulle muuna kuin mahdollisesti hienona asiana, että pääsen täältä mahdollisesti pian pois!

Byrokratiaa en kestä, mutta kipua kohtalaisesti kestän.   Poikkeus on puhkominen. 

Hyvin helppoa. Se on vain asenteesta kiinni.

mies53v

Vierailija kirjoitti:

No ainakaaan mulla ei ole sellaisia solmuja että joku asia jostaiin resonoisi niin etten tietäisi mistä se resonoiisi.

Mä vaaan jotenkin koen että mulla on vastuuu ja velvollisuus tehdä jotain tämän maan hyväksi kun on kuitenkiiin vasta kolmekymppinen ja pappa sotinut tämän maan puolesta niiin jotaiin hyödyllistä missä on omata vahvuudet.

Olen.

En oikein tiedä, mitä nuo sanat tarkoittavat. Resilienssiä voisin kyllä kehittää, mutta koronan suhteen ei tarvitse. Olankohautus.

Rajoitukset eivät hetkauta lainkaan. Ainoa asia mikä hieman harmittaa, on turvavälit. Nyt ne on määrätty kahteen metriin, kun koko ikäni olen pitänyt pysäkillä viiden metrin välejä.

olen selvinnyt järissäni puolison raskaana ollessani puolison kuolemasta joten jotenkin selviän

Olen haudannut toisen vanhempani maski kasvoilla, istunut lääkärissä kuulemassa toisen vanhemman sairastavan vakavaa syöpää, olen huolehtinut kohta vuoden elossa olevan sairaan vanhempani kaikki asiat ja olen jatkuvassa altistusvaarassa töissä. Koko ajan on saanut varoa, että ei saa tartuntaa, vie sitä vanhemmalleen ja joudu toisiin maskihautajaisiin. Koronarajoitukset on kuule pikku juttu siihen mitä kaikkea olen joutunut kokemaan ja miten paljon olen vuoden aikana joutunut virusta ottamaan huomioon. Vuoden.

Luulen, että olen aika vahva. On ollut pakko olla. Ei ole ollut vaihtoehtoja.

Ihmisten vinkuna rajoituksista kuulostaa minun korvissani äärimmäisen lapselliselle.

Eivät koronarajoitukset ole minulle olleet mikään koettelemus. Elämäni ei ole niiden myötä juuri muuttunut.

Muiden elämänkokemusteni perusteella pidän itseäni melko kestävänä, myönteisenä ja toiveikkaana. Eli passiivisella tavalla olen vahva. En kuitenkaan ole tarmokas, yritteliäs ja rohkea eli aktiivisella tavalla vahva.

Heikko, ja koko ajan heikkenen. Yksin, liian yksin.

Aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakaaan mulla ei ole sellaisia solmuja että joku asia jostaiin resonoisi niin etten tietäisi mistä se resonoiisi.

Mä vaaan jotenkin koen että mulla on vastuuu ja velvollisuus tehdä jotain tämän maan hyväksi kun on kuitenkiiin vasta kolmekymppinen ja pappa sotinut tämän maan puolesta niiin jotaiin hyödyllistä missä on omata vahvuudet.

Kolmekymppisellä satavuotias pappa? Aika teräsvaari ollut.