Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Ystävät" tuhosivat luottamuksen ihmisiin
26.03.2021 |
Vielä joitain vuosia sitten kuvittelin, että minulla on muutama läheinen ystävä. Sellainen ihminen siis jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Oli kiva nähdä heitä ja käydä viihteellä, kahvilla tai kirjastossa. Kuvittelin tosiaan homman olevan molemminpuoleista vaikka viitteitä oli muusta (pyysin kaikki juhliini ja kerran ei kukaan tullut). Jossain syvällä sisimmässäni jo silloin tajusin, että yhtään ystävää ei minulla heissä ole, mutta en halunnut uskoa kun se tuntui niin pahalta...
Meni vuosia ja kuulin asioita takaapäin. Joskus nämä olivat haukkuneet minua mm. siitä miten juoppo tai hullu olen. Ajattelin sen olevan jotain vitsailua, koska päin naamaa he olivat mukavia.
Sitten yhtäkkiä yksi lakkasi kokonaan pitämästä yhteyttä. Oli palannut eksänsä kanssa yhteen. Toinen otti vain harvakseltaan yhteyttä kun olin sinkku ja kun parisuhteen löysin niin seurani yhtäkkiä kelpasikin. Yritti kammeta minua pois suhteesta. Halusi minun eroavan miesystävästäni ja puhui miten ansaitsen paremman.
Kun sitten erosin niin tuonakaan aikana en taaskaan hänestä kuullut mitään muuta kuin, että lainaamani 20 euroa pitää maksaa takaisin. Ai niin, kerran lähetti viestiä, että tarvitsee seuraa kun jotkut isot bileet peruuntuivat jonne hänen oli ollut tarkoitus mennä, yli 30v ihmisen siis! Bileissä ei mitään vikaa ole vaan siinä miten aikuinen ihminen puhuu sellaisista kuin teini. Lopulta välit häneen katkesivat hänen puoleltaan kun ei suostu olemaan ystäväni, koska elämänvalintani eivät ole hänelle mieleen.
Kolmas taas kyseli työttömän kesäni aikana koko ajan koska menen töihin. Löysin töitä hänen entisestä työpaikastaan. Ensimmäisenä aamuna viestittelin kanssaan whatsappissa ja sen sijaan, että olisi kannustanut minua hän keskittyi haukkumaan entistä työpaikkaansa. Siellä etenee vain kuulemma reittä pitkin tai p:tä nuolemalla. Haukkui työn raskauden jne. Koko ensimmäinen työpäivä oli hirveä, jäi niin paha mieli.
Myöhemmin kun muutama kuukausi oli mennyt viestittelin taas kanssaan ja sanoin, että ihan hyvin menee. Hän totesi lakonisesti: "Vielä...odotapa vain".
Sittemmin satuin paikan luottamusmiehen kanssa juttelemaan. Hän kertoi, että tämä ystäväni oli kysellyt minusta. Oli väittänyt tälle luottamusmiehelle, että olen "rapajuoppo" ja kysellyt vieläkö olen tosiaan töissä vai joko olen saanut potkut!
En oikeasti ymmärrä. En juo kuin viikonloppuisin viihteellä eikä minulla ole lapsia, en ole vastuussa muista kuin itsestäni. Mikä ihme saa kahden lapsen äidin (joista toinen on pieni vielä) sabotoimaan toisen elämää?
Miksi elämääni pitää härkkiä kuin jossain nukketaloleikissä ja ulkopuolelta tulla sanelemaan kenen kanssa minun pitäisi seurustella ja kenen ei? En oikeasti uskalla enää tutustua uusiin ihmisiin. Paljon pienempiäkin juttuja on tehty kuten arvosteltu hoikkuutta, meikin paakkuuntuneisuutta työpäivän jälkeen yms. aivan ufoja juttuja.
Paljon enemmän kuin mitään muuta olen alkanut pelkäämään tutustua uusiin mahdollisiin kavereihin ja en uskalla enää kertoa itsestäni mitään. Alan ymmärtää heitä joilta menee luottamus vastakkaiseen sukupuoleen seurustelukumppaneina kun itse en uskalla enää kuin pintapuolisesti kertoa itsestäni muille. Alan tosissani kääntyä sisäänpäin ja yksinäisyys on musertavaa:(
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erilaiiset asioiden merkitykset muuttuvat ikääntymisen myötä. Ykksi aikuisuuuden haaaste on esim miellyttämisen ongelmassa että jos on paljon erilaisia ihmisiä ja paljon erilaisia mielipiteiitä ja miten kukin reagoi niiihin omaan taustaansa peilaten.
Se on esiim jossain jenkeissä niiin koko kulttuurihan perustuu sille miellyttämisen pohjalle etttä saaadan markkinoinnilla ihminen ostamaan jokin tuote ja ihastumaan siiihen. Vähän siihen suuuntaan on jo suomikin matkallla, ikävä kyllä.
ELii kerrotaaan asioita joita ihminen haluaaa kuulla jotta saaaddan pumpattua mahdollisimman paljon ilmaa materiaali arvoooon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Geneerinen luottamus ihmisiin ei olekaan perusteltua, vaan suuri virhe.
Syyttömiä kunnes toisin todistetaan, ilman muuta, mutta se on eri asia kuin luotettava.
Minua kans puukotettu selkään useita kertoja ja olin varma, että sellaista asiaa kuin "tosiystävä" ei todellakaan ole olemassa! Mutta sitten menin semmoiseen naistenpiiriin missä käsiteltiin tunteita (kaikilla jotain taustaa väkivaltaisista miehistä tms) ja tutustuin yhteen naiseen joka on osoittautunut aivan ihanaksi ihmiseksi kaikella tapaa, ollut aina tukena ja tsempannut unelmieni suhteen. <3
Eli älä Ap luovu toivosta, sua on kohdeltu todella väärin ja nuo ihmiset eivät ole sun arvoisia, mutta hyviäkin ihmisiä on, ehkä tosiaan harvemmassa, mutta on!<3
Kuuluin nuorempana muutaman tytön porukkaan. Oli usein pettynyt ja surullinen olo heidän takiaan. Olin porukan rauhallisin ja introvertein. Minun puhumiseni päälle alettiin puhumaan melkein aina, väheksyttiin, piilov..tuiltiin. Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt osata puolustaa itseäni. Toki tuosta ajasta on jäänyt mukaviakin nuoruusmuistoja.
Kymmenen vuoden kaveruuden jälkeen otin etäisyyden ja sain henkisesti kevyemmän ja vahvemman olon. Oli helppoa jatkaa toiseen suuntaan, koska tutustuin uusiin ihmisiin jotka ottivat minut vastaan sellaisena kuin olen. Hassua kyllä minun etäisyyden ottamista kummasteltiin. En jaksanut välittää siitä. Siinäpähän puhuivat ja kummastelivat.
Mielummin yksin kuin väärien ihmisten kanssa. Ei ainakaan tarvitse pettyä ja itseluottamuskin säilyy parempana.
Hurjia kokemuksia sinulla, ap.
Mutta en kyllä allekirjoita joidenkin ketjussa esittämää väitettä, että ystävyys muka aina olisi tuollaista. Minulla on ollut vain mukavia ja lojaaleja ystäviä! En sitten tiedä, olenko onnekkaampi, vai erilaisessa sosiaalisessa kuplassa, jossa ihmiset ovat sivistyneempiä, eivätkä harrasta selkään puukottamista.
Niin tai näin, älä nyt ap ala ihmisiä hylkiä. Hanki uusia ystäviä, ja kun heitä löydät, älä ripustaudu tai usko ihan kaikkia salaisuuksiasi heille. Itsenäisyys on tärkeä säilyttää, silloin mahdollisesti eteen osuvat ikävät ihmiset eivät myöskään harmita ihan niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vain itkenyt siitä asti kun tämän ketjun loin :( Ap
Muutenkin niin raskasta on jo. Korona ja kaikki saamarin...loppuisi jo kaikki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on hyviä ystäviä. Olen positiivinen ihminen ja jos huomaan jotain epäillyttävää siihen loppuu se ystävyyssuhde.
Näinhän tämä on. Yhtä yksin olisin nämä vuodet muutenkin ollut. Joskus kiroan sitä kun on naiseksi pitänyt syntyä. Ap
Miten tilanne olisi erilainen jos olisit mies?
Vierailija kirjoitti:
Naisten välinen ystävyys on upeaa.
Ja jos joku kertoo viihtyvänsä paremmin miesten seurassa, palstalaiset tuomitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heippa, samanlaisia kokemuksia, mut kyllä vilpitöntä ystävyyttä ja rakkautta on..
Unohda ne kateelliset ja ilkeät tyypit. Pysy itse aitona ja rehellisenä, älä muuta itseäsi sen vuoksi mitä sinulle on tehty.
Olen myös joutunut tällaisen kieroilun ja pelaamisen kohteeksi. Koska itse olen suora ja rehellinen, niin moni erehtyy luulemaan yksinkertaiseksi ja hyväksikäytettäväksi. Jätän ikävät ihmiset aika nopeasti taakseni, sillä elämä on liian lyhyt ja arvokas tuhlattavaksi sellaisiin. Tee sinäkin niin. Löydät kyllä vielä ihmisiä, jotka ovat ystävyytesi arvoisia. Älä anna noiden lannistaa sinua, ajattele että tämä on testi jonka tarkoitus on selvittää pidätkö itseäsi paremman arvoisena ❤️ Nokka pystyyn ja kohti uusia seikkailuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi Ei ja iso hali AP:lle. Yksi sana: Kateus, kateus ja vielä kerran kateus. Siitä se johtuu. Usein tämä kateus sitten muuttuu kiusaamiseksi (vähättely, mustamaalaaminen, haukkuminen jne). Älä menetä uskoasi ihmisiin kumminkaan, aluksi kumminkin kannattaa pitää kaverisuhteet pinnallisina ja vasta vuosien saatossa sitten kertoa niitä syvällisimpiä asioita kun kaverisuhde on muuttunut ystävyydeksi.
Alue: Aihe vapaa
Se on esiim jossain jenkeissä niiin koko kulttuurihan perustuu sille miellyttämisen pohjalle etttä saaadan markkinoinnilla ihminen ostamaan jokin tuote ja ihastumaan siiihen. Vähän siihen suuuntaan on jo suomikin matkallla, ikävä kyllä.